Miten saat 3-vuotiaan noudattamaan kehotuksia ja kaskyja? Esim. keraamaan leluja, lopettamaan sohvalla pomppimisen tai sisaruksen huitomisen?

Kai se on tää ikä, että teitpä niin tai näin, niin mikään ei tehoa..

ensin pyydän siivoamaan. Kun mitään ei tapahdu, kävelytän lapsen lelujen viereen ja toistan pyynnön. Kun vieläkään ei tapahdu mitään, niin otan lapsen syliin, istumme sylikkäin lelujen eteen ja ilmoitan, että istumme siinä niin kauan, kunnes siivoaa ja kas vain, hän ryhtyy lähes heti hommiin.



Noi leikin varjolla jutut on hyviä, mutta ei niitä aina jaksa.

lapsen kainaloon ja vien jäähypenkille, kerron miksi ja sitten varmistan että pysyy jäähypenkillä. Jos oikein kovasti riehuu ja huitoo, otan tiukkaan otteeseen syliin, enkä päästä irti ennen kuin rauhoittuu. Jos satuttaa toisia edes sanallisesti, pitää pyytää anteeksi.



Aikuisen pitää jaksaa olla jämpti ja aina johdonmukainen. Vaikeaa mutta ei kai tässä muukaan auta?

Jos kehotukset eivät toimi, otan kiinni lapsen kädestä ja alan lapsen kädellä kerätä leluja. Sitten yleensä jonkin ajan kuluttua hän jatkaa sitä itse. Ulkolelujen kanssa teen niin ettei sisälle pääse ellei lelut ole kerätty.



8

...pystyt toteuttamaan.

Tosin joskus saattaa olla väsy leikeistä eikä malta kerätä leluja, silloin keräämme ne yhdessä.

Meillä ihan samanlainen 3-vuotias. Hyppii sohvalla, lyö isoveljeään, ei kerää leluja, ei pue, ei riisu (paitsi päiväkodissa kuulemma). jne. Ihan normaali siis kaiketi.



Jos haluaa jonkin homman menevän perille, pitää ensin saada lapsen huomio. Mennä lapsen luo, pysäyttää meneillään oleva tekeminen, saad alapsi katsomaan silmiin ja sitten kertoa mitä toivoo lapselta. Sen jälkeen seurata vieressä, toteutuuko se ja laittaa lapsi myös tekemään se. (esim. laittamalla itse joka toisen / joka kolmannen lelun laatikkoon ja kehumalla kovasti joka lelusta jonka lapsi itse laittaa).



Kaukaa huutelu ei ainakaan meillä auta mitään. Itse siihen kylläkin syyllistyn, esim. jos lapsi hyppii sohvalla ja mulla itsellä joku kesken, huutelen vain ovelta " EI SAA HYPPIÄ SOHVALLA" . Mutta se on äänihuulien turhaa kulutusta, koska sillä ei ole mitään vaikutusta, jollei katso, että kielto/kehotus toteutuu.

itse sanon 2,7 vuotiaalle että nyt pitää kerätä lelut ja sitten lähdetään nukkumaan. Monesti ei tapahdu mitään. Toistan pyynnön ja näytän mitä pitää kerätä, tässä vaiheessa tehoaa yleensä ihan hyvin. Jos ei tehoa, otan kaapista esiin mustan jätesäkin ja uhkaan viedä lelut pois ellei niitä heti kerätä. Kerran on pitänyt laittaa lelulaatikko pussiin, sen jälkeen on aina tehonnut.

ennen lelujen keräämistä. Siis että " kohta pitää lopettaa leikit" On lapselle hankalaa jos leikki jää kesken, ihan sama jos sulla pomo huutaisi kesken tärkeän projektin että " mee ny kotias siitä" vaikka sulla ois just joku juttu onnistumassa. Ei mikään ihme jos herne menee nenuun lapsella ja ei kerää leluja, heittäytyy ja on vaikea. Eli pienellä alkuvaroituksella, että " leikihän leikit loppuun, kohta täytyy lähteä" saa jo paremman vasteen.

Meillä on käytössä mitalitaulukko, johon saa ensisijaisesti mitalin silloin, kun tekee jonkun asian ensimmäisellä käskyllä. Jos taas lelut on kerätty tai vaatteet puettu ilman käskyä, voi saada kaksikin mitalia. Kolmen mitalin jälkeen tulee palkinto, ja olemme yhdessä sopineet mitkä ovat noita palkinnon arvoisia juttuja - esim. 15 min. tietokonepeliä.

Tällä metodilla se tyhjän huutaminen ja rankuttaminen, mihin itsessäni hermostuin, on loppunut.

Toinen hyvä konsti just lelujen keräämiseen on muuten ollut se, että ryhtyessäni imuroimaan sanon, että kaikki lattialla olevat lelut menee kohta imuriin! Silloin tulee poikiin kyytiä ja lelut menee paikoilleen ;-)

Lapset 6 ja 5.

ei kylläkään aina toimi. Joskus toimii se kun kehun isoksi ja haluan että näyttää miten reipas on muillekin... harvoin toimii kuitenkaan mikää :/

Joskus otan kädestä kiinni ja sanon napakasti, mitä pitää tehdä.



Välillä kyllä palaa pinna, myönnän :(

Laulan " siivouslaulun" omasta päästä. Sit alkaa autot ajamaan laatikkoon, ukkelit kipittää laatikkoon yms. Poika tekee mielellään mukana. jos tekee ite niin kehun kovasti. Siskon rökittäminen sun muu loppuu siihen kun äiti korahtaa oikein kunnolla (seisautta tekemisen) sit otan katse kontaktin ja sanon, että noin ei tehdä.. Kun minä sanon EI, niin se ei ole semmosta " kultapieni, lopetappa nyt tuo kiusaaminen" piiperrystä, vaan sanon kyllä kuin ukkosen jyräys. Meillä uskoo molemmat kovapäiset duraselpuput=)

Sanokaa, että tämä on vaihe ja menee ohi! -ap