Palliatiivinen hoitolinja psyk. potilaalla?

Kuka tällaiseen palliatiiviseen hoitoon siirtyy?

Vierailija kirjoitti:

Oma veikkaukseni on, että tähän saakka on yritetty kuntouttaa. Sisältänyt esim. kuntouttavaa työtoimintaa, psykoterapiaa tai toimintaterapiaa. Jatkossa ei enää pyritä kuntouttamaan, mutta pyritään siihen, että elämänlaatusi olisi mahdollisimman hyvä. Sisältää tyyliin lääkehoidon ja vapaamuotoista keskustelua välillä psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla, ehkä jotain mieleistä ryhmätoimintaa muiden kanssa tms. Mutta tämä on vain veikkaus.

Miksi koet tarvetta lähteä veikkailemaan? Et edes tiedä, mitä kuntouttaminen tarkoittaa. Kuntouttaminen kuuluu ihan kaikille vaikeita kroonikkoja myöten. Se ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että kuvitellaan potilaan välttämättä paranevan.

Eikös psykiatria ole palliatiivista hoitoa aina. Kyllästetään lääkkeillä. Kaikki lääkkeet on niin hurjia, että haittoja tulee melkein aina hyötyjä enemmän. Aivot kutistuu, lihoo, menettää luovuutensa jne. Mutta onpahan ainakin näennäisesti hiljaa ja jokseenkin ok, kunnes ei enää olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Palliatiivisia vaikuttaa juu olevan julkiset mielenterveyspalvelut nykyisin. Tai enemmänkin itsehoitoa kotikonstein omavalvonnalla. Vaikeat tapaukset ulkoistettu seurakunnan diakoneille.

Voi kumpa pääsikin tuollaiseen hoitoon, jossa tarvitsisi vain syödä lääkkeensä ja käydä joskus jollain seurantakäynneillä polilla. Olen niin väsynyt tähän rankkaan kuntoutukseen.

Palliatiivisessa hoidossa ei enää yritetä hoitaa itse sairautta vaan ainoastaan oireita.  Koskee niin psykan kuin somatiikan sairauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Palliatiivisessa hoidossa ei enää yritetä hoitaa itse sairautta vaan ainoastaan oireita.  Koskee niin psykan kuin somatiikan sairauksia. 

Miten se käytännössä tapahtuu? Voiko olla esim. terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä taas joku kumma provo? Psykiatriassa ei ole mitään palliatiivista hoitoa, koska mielisairaus ei suoraan väistämättä johda kuolemaan kuten esimerkiksi syöpä hoitamattomana/levinneenä. Varsinaiset mielisairaudet kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsofrenia eivät parane vaan niiden hoito on joka tapauksessa aina "vain" oireita lievittävää. 

Palliatiivinen hoito on ihan eri asia kuin saattohoito. 

Onko mielisairauksia, jotka johtavat väistämättä kuolemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palliatiivisia vaikuttaa juu olevan julkiset mielenterveyspalvelut nykyisin. Tai enemmänkin itsehoitoa kotikonstein omavalvonnalla. Vaikeat tapaukset ulkoistettu seurakunnan diakoneille.

Voi kumpa pääsikin tuollaiseen hoitoon, jossa tarvitsisi vain syödä lääkkeensä ja käydä joskus jollain seurantakäynneillä polilla. Olen niin väsynyt tähän rankkaan kuntoutukseen.

Minä oon kuntoutustuella ties monettako kertaa viimeisen 20 v aikana (5 diagnoosia, yhtenä psykoosisairaus), välillä oon opiskellut ja tehnyt vähän töitä, nykyään ylilääkäri arveli että tuskin tästä enempää kuntoudun joten hoito on sitä että soitan psyk hoitajalle jos tulee asiaa. Ei oo pitkään aikaan tullut. Terapioissa oon käyny myös omakustanteisesti aikoinaan, mutta eipä se tuohon psykoosiin auta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palliatiivisessa hoidossa ei enää yritetä hoitaa itse sairautta vaan ainoastaan oireita.  Koskee niin psykan kuin somatiikan sairauksia. 

Miten se käytännössä tapahtuu? Voiko olla esim. terapiaa?

Voi olla terapiaakin,  jos se vähentää oireita.  Jos ei vähennä,  terapia lopetetaan tarpeettomana. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös psykiatria ole palliatiivista hoitoa aina. Kyllästetään lääkkeillä. Kaikki lääkkeet on niin hurjia, että haittoja tulee melkein aina hyötyjä enemmän. Aivot kutistuu, lihoo, menettää luovuutensa jne. Mutta onpahan ainakin näennäisesti hiljaa ja jokseenkin ok, kunnes ei enää olekaan. 

Ihan mielenkiinnosta, missä päin Suomea oikeasti hoito on sitä, että vaan lääkitään? Ja millä diagnooseilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palliatiivisessa hoidossa ei enää yritetä hoitaa itse sairautta vaan ainoastaan oireita.  Koskee niin psykan kuin somatiikan sairauksia. 

Miten se käytännössä tapahtuu? Voiko olla esim. terapiaa?

Voi olla terapiaakin,  jos se vähentää oireita.  Jos ei vähennä,  terapia lopetetaan tarpeettomana. 

Tiedätkö voiko terapiaa saada vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena tuossa tilanteessa? 

Elintoiminnot ei pelaa, jokin vamma? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palliatiivisia vaikuttaa juu olevan julkiset mielenterveyspalvelut nykyisin. Tai enemmänkin itsehoitoa kotikonstein omavalvonnalla. Vaikeat tapaukset ulkoistettu seurakunnan diakoneille.

Voi kumpa pääsikin tuollaiseen hoitoon, jossa tarvitsisi vain syödä lääkkeensä ja käydä joskus jollain seurantakäynneillä polilla. Olen niin väsynyt tähän rankkaan kuntoutukseen.

Minä oon kuntoutustuella ties monettako kertaa viimeisen 20 v aikana (5 diagnoosia, yhtenä psykoosisairaus), välillä oon opiskellut ja tehnyt vähän töitä, nykyään ylilääkäri arveli että tuskin tästä enempää kuntoudun joten hoito on sitä että soitan psyk hoitajalle jos tulee asiaa. Ei oo pitkään aikaan tullut. Terapioissa oon käyny myös omakustanteisesti aikoinaan, mutta eipä se tuohon psykoosiin auta mitään. 

Okei, toivottavasti itsekin pääsen jossain vaiheessa samaan tilanteeseen. Minulle on vaan sanottu, että kuntoutustuella kuntoutussuunnitelma on todella tärkeä ja on annettu ymmärtää, että siihen suunnitelmaan pitää kuulua jotain toimintaa.

Lääkkeitä paljon. Ei sairaalahoitoa.

Liian sairas terapia- tai edes harvempijaksoiseen psyk.kontaktiin.

Kotiin tai epäsuorasti vihjaus tai kehotus, että viettäisi ajan jonkun hoivattavana ja palveltavana 24/7.

No tuohan tarkottaa sitä että uloskirjotetaan mt-puolelta, perus terv. huollon puolelle. Reseptit kantaan  vuodeksi ja menox.

Tarkoittaa sitä että ei pyritä työkyvyn palauttamiseen. Hoitomuotona ei (enää) terapiaa vaan lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palliatiivisessa hoidossa ei enää yritetä hoitaa itse sairautta vaan ainoastaan oireita.  Koskee niin psykan kuin somatiikan sairauksia. 

Miten se käytännössä tapahtuu? Voiko olla esim. terapiaa?

Voi olla terapiaakin,  jos se vähentää oireita.  Jos ei vähennä,  terapia lopetetaan tarpeettomana. 

Tiedätkö voiko terapiaa saada vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena tuossa tilanteessa? 

Riippuu ihan tapauksesta.  Oleellista on nk hoitovaste.  Terapia on kallista ja jos se ei tuota sellaisia tuloksia (esim työkyvyn palautuminen)  , joista yhteiskunnan on järkevää maksaa,  niin sitten ei.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palliatiivisessa hoidossa ei enää yritetä hoitaa itse sairautta vaan ainoastaan oireita.  Koskee niin psykan kuin somatiikan sairauksia. 

Miten se käytännössä tapahtuu? Voiko olla esim. terapiaa?

Voi olla terapiaakin,  jos se vähentää oireita.  Jos ei vähennä,  terapia lopetetaan tarpeettomana. 

Tiedätkö voiko terapiaa saada vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena tuossa tilanteessa? 

Riippuu ihan tapauksesta.  Oleellista on nk hoitovaste.  Terapia on kallista ja jos se ei tuota sellaisia tuloksia (esim työkyvyn palautuminen)  , joista yhteiskunnan on järkevää maksaa,  niin sitten ei.  

Okei. Kiitos. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palliatiivisessa hoidossa ei enää yritetä hoitaa itse sairautta vaan ainoastaan oireita.  Koskee niin psykan kuin somatiikan sairauksia. 

Miten se käytännössä tapahtuu? Voiko olla esim. terapiaa?

Voi olla terapiaakin,  jos se vähentää oireita.  Jos ei vähennä,  terapia lopetetaan tarpeettomana. 

Tiedätkö voiko terapiaa saada vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena tuossa tilanteessa? 

Riippuu ihan tapauksesta.  Oleellista on nk hoitovaste.  Terapia on kallista ja jos se ei tuota sellaisia tuloksia (esim työkyvyn palautuminen)  , joista yhteiskunnan on järkevää maksaa,  niin sitten ei.  

Lisään vielä,  että yleensä palliatiivinen hoito aloitetaan vasta sitten,  kun terapiat on jo kokeiltu ja todettu hyödyttömiksi.