Miehestäni on vanhemmiten tullut läheisriippuvainen!
Mies täyttänyt 60 v ja pelottavan nopeasti ruvennut iän myötä olemaan minussa kiinni. Ei töiden jälkeen käy ikinä missään aina haluaa olla kotona minun kanssa. Kauppaankaan ei suostu lähtemään ilman minua. Olen miestäni huomattavasti nuorempi ja pelottaa miehen riippuvuussuhde minuun. Jopa televisiota katsellessa haluaa että minä olen hänen seuranaan. Iän myötä läheisriippuvuus vain pahentunut, haluaa koko ajan hipsutella ja pussailla ym läheisyyttä. Tulevaisuus pelottaa ja parisuhde lähinnä ahdistaa miehen jatkuvan tarvitsevuuden takia. Omat ystävät on hänellä jääneet ja nyhjää kotona minun seuraan ripustautuen. Samalla myös antaa minulle periksi kaikessa ja on pehmennyt iän myötä ihan tossukaksi.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus tarkoittaa pakonomaista huolehtimissuhdetta alkoholistiin tai narkkariin. Kumpi olet?
Mitä ihmettä? En ole kumpaakaan. AP
Älä käytä sanoja, joiden merkitystä et ymmärrä.
Eri
No sellainen passiivisagressiivinen viesti siellä.
Ap on läheisriippuvainen, ei sen toteamisessa mitään aggressiivisuutta ole.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole alkoholisti tai narkkari:D
Terveet elämäntavat ja urheilu itselleni tärkeitä arvoja. Olen sporttinen ja urheilu on minulle tärkeää.
Älä sitten sano miestäsi läheisriippuvaiseksi. Koska jos sanot, niin muut olettavat sinulla olevan päihdeongelmia.
Onko miehen terveydentilaa tutkittu ? Testosteronin puute? Anemia ? Uniapnea ? Kilpirauhasen vajaatoiminta ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole alkoholisti tai narkkari:D
Terveet elämäntavat ja urheilu itselleni tärkeitä arvoja. Olen sporttinen ja urheilu on minulle tärkeää.
Älä sitten sano miestäsi läheisriippuvaiseksi. Koska jos sanot, niin muut olettavat sinulla olevan päihdeongelmia.
Kait nyt totuuden saa sanoa? Mieheni on läheisriippuvainen ja ei siitä muuksikaan muutu. Yli 20 vuotta ollaan oltu naimisissa joten kai olen paras asiantuntija sanomaan kun ollaan niin pitkään oltu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole alkoholisti tai narkkari:D
Terveet elämäntavat ja urheilu itselleni tärkeitä arvoja. Olen sporttinen ja urheilu on minulle tärkeää.
Älä sitten sano miestäsi läheisriippuvaiseksi. Koska jos sanot, niin muut olettavat sinulla olevan päihdeongelmia.
Kait nyt totuuden saa sanoa? Mieheni on läheisriippuvainen ja ei siitä muuksikaan muutu. Yli 20 vuotta ollaan oltu naimisissa joten kai olen paras asiantuntija sanomaan kun ollaan niin pitkään oltu yhdessä.
Termisi on vain väärä. Läheisriippuvuus tarkoittaa samaa kuin kanssariippuvuus eli yhden ihmisen addiktio vaikuttaa myös toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy mieheltäsi, mikset ala harrastamaan jotain ? Mitä mies vastaa siihen ? Minä kysyisin mikä on vikana
Mies ei jaksa harrastaa mitään. Valittaa selkäkipuja eikä edes pysty kävelylenkkiä tekemään. Eikä häntä kiinnosta kuin syöminen ja television katsominen minun seurassa. Yksin ei halua olla hetkeäkään. Mun henkireikä on päästä urheilemaan ja olemaan yksin silloin.
Jos on selkä kipeä niin silloin pitäisi nimenomaan mennä liikkumaan, joten aika huono tekosyy.
Taas saatiin ketjuun jankkaaja jonka termilässytys ei mitenkään liity AP:n asiaan. Taattua vauva palstailua. 😂
Voi olla tosi rasittavaa. Seurustelin tuollaisen miehen kanssa. Hän oli ristiriitaisesti kiintynyt ja kokenut hylkäämistä lapsena. Pelkäsi menettämistä. Ehkä sinunkin miehesi pelkkää menettävänsä sinut ja takertuu? Juttele asiasta ja kerro, että tarvitset omaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Taas saatiin ketjuun jankkaaja jonka termilässytys ei mitenkään liity AP:n asiaan. Taattua vauva palstailua. 😂
Jatketaanko tästä:
Mieheni on niin kirotun mustasukkainen. Tämä on vaivannut häntä jo yli vuosikymmenen ja uhkaa nyt pilata muuten onnellisen liittomme. Olen epätoivon partaalla. Kaikki terapiat on käyty läpi, mutta mitään apua niistä ei ole saatu.
Enkö mitenkään saisi miestä pitämään muunvärisiä sukkia kuin mustia...!?
Googlasin läheisriippuvuudesta. Laaja käsite. Itse olen käsittänyt aina, nähtävästi virheellisesti, että alkoholisti riippuu läheisissään avuttomuutensa takia. Kuitenkin myötätunnosta tukena oleva olisikin riippuvainen auttamisesta. Minulla mies ei ollut alkoholisti, vaan omistushaluinen. Lasten kasvettua, ei halunnut, että suuntaisin enemmän kodin ulkopuoliseen elämään. Alkoi istua tv:n edessä toimettomana osoittaakseen, että minunkaan ei tule lähteä mihinkään. Lasten pienenä ollessa viihtyi muualla iltamyöhään. Teki virhearvioinnin. Kiristi avioerolla, jonka annoinkin mielihyvin.
Tämä on iso syy sille, etten koskaan halunnut vanhempaa miestä. Kuuskymppiselle pariskunnalle tuo kaiken yhdessä tekeminen ois varmaan jo ihan jeeskin, kun lapset lentäneet pesästä ja voi vähän himmailla omia tekemisiä. Telkkarin katsominen yhdessä on ok hommaa.
Sitten taas nelikymppiselle itselleni tuo ois kauhistuksien kauhistus ja varmaan juoksisin karkuun jos joku heti kun lapset vähän irrottautuu, ripustautuu ukko minuun eli ei ole sitä oman tekemisen aikaa siinä välissä. Yyyyyh!
Ap:tä tämä ei nyt auta, mutta olkoon opiksi nuoremmilleen parisuhdetta vanhemman kanssa pohtiville.
Lupsuttaako jo tissiäsikin sikiöasennossa ja samalla hyräilet sille :D Oma moka ottaa vanhempi ruppakulli, niiden psyyke aiheuttaa ongelmia niille itselleen ja lähiympäristölle varmuudella jossain vaiheessa, nyt on sinun vuorosi.
Vielä pitänyt lisääntyä jonkun huomattavasti (?) vanhemman ukon kanssa. Ei kyllä järki päätä pakota. Tuosta ei ole kuin haittaa lapsillekin.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus ei tarkoita riippuvuutta läheisestä ihmisestä. Läheisriippuvainen kärsii läheisen ihmisen ongelmasta, esim alkoholismista. Kyseessä on huono käännös englannin co-dependent -sanasta.
Olet väärässä. Läheisriippuva elää toisen kautta ja tekee itseään tarpeelliseksi, oli toisella ongelmia tai ei. Toki se helpottaa kovasti asiaa, jos niitä ongelmia on ja moni läheisriippuvainen jääkin hoitamaan alkoholistia, kun joku toinen vaan lähtisi.
Eikös se alkoholistin läheisen termi nykyään ole kanssariippuvuus tms?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on iso syy sille, etten koskaan halunnut vanhempaa miestä. Kuuskymppiselle pariskunnalle tuo kaiken yhdessä tekeminen ois varmaan jo ihan jeeskin, kun lapset lentäneet pesästä ja voi vähän himmailla omia tekemisiä. Telkkarin katsominen yhdessä on ok hommaa.
Sitten taas nelikymppiselle itselleni tuo ois kauhistuksien kauhistus ja varmaan juoksisin karkuun jos joku heti kun lapset vähän irrottautuu, ripustautuu ukko minuun eli ei ole sitä oman tekemisen aikaa siinä välissä. Yyyyyh!
Ap:tä tämä ei nyt auta, mutta olkoon opiksi nuoremmilleen parisuhdetta vanhemman kanssa pohtiville.
Jaa. Seiskaktmppinen mieheni on liikkeellä joka päivä. Harrastaa, tapaa ihmisiä, on luottamustoimissa ja tekee töitäkin, on kiinnostunut uusista asioista jne. On ihan hyvä, että olen nuorempi.
Miehillekin määrätään hormonikorvaushoitoja.
Jos miehen käytös on selkeästi muuttunut läheisriippuvaiseksi, ja jolla sanalla kuvailet hänen muutoksensa, niin ryhdy juttelemaan muutoksesta hänen kanssaan. Taustalla voi olla oikeaa väsymystä, alakuloisuutta ja jopa jokin fyysinen sairaus. Ja jos saat hänet suostumaan lääkäriin, jossa myös hormonikorvaushoidosta tulisi puhetta, niin aloittakaa siitä.
60 vuotias ei yleensä ole tuollainen, en ainakaan minä saati ikäiseni tutut, vaan päinvastoin koko ajan tekemässä ja touhuamassa jotakin.
Edesmennyt mieheni, joka oli minua vanhempi, muuttui tosin tuollaiseksi noin vuotta ennen kuolemaan. Hän oli kovin sairas ja kieltäytyi menemästä lääkäriin. Vasta ruumiinavauksessa selvisi syy. Jotem ihan kokemuksesta puhun nyt.