Lue keskustelun säännöt.
Miten on mahdollista, että selvästi avun tarpeessa oleva ihminen onnistuu huijaamaan hoitohenkilökuntaa?
27.07.2024 |
Äidilläni todettiin vihdoin viimein alzheimerin tauti. Hän on pitkään unohdellut asioita, kaikkea muuta outoa myös tapahtunut. Aluksi tein hänestä huoli-ilmoituksen ja sossut kävi, tulivat tulokseen, että äiti pärjää mainiosti yksin, vein myöhemmin hänet lääkäriin jossa läpäisi muistitestit täydellisesti, oli muutenkin skarppi ja lääkäri sanoi, että äiti on aivan kunnossa.
Vaikka matkalla sanoi, että ei ehdi lähteä, koska koira on vietävä eläinlääkäriin, mitään koiraa ei ole ollut 15 vuoteen enää.
Lääkäri laittoi kuitenkin aivokuviin lähetteen, josta paljastui azlheimer.
Nyt koitan saada äidilleni apua ja tukea kotiin, mutta hoitajat ovat sitä mieltä, että hän pärjää kyllä.
No ei pärjää, yhtenä viikkona unohti syödä lähes kokonaan ja jätti viikon ruuat ostamatta.
Näitä tapahtuu kyllä, mutta ei koskaan niin, että hoitotaho havaitsee sen, eli asiat on juuri silloin kunnossa. Äiti on myös todella taitava vakuuttamaan ihmiset.
Minun puheitani ei edes uskota. Mitä ihmettä teen? Pitääkö tilanteen todella mennä vaaralliseksi jotain sattuu todistettavasti, että uskotaan.?
Kommentit (42)
Onnistuu todella hyvin. Hoitohenkilökunta näkee äitiäsi vain muutaman minuutin. Todellisuus on se, mitä sinä näet päivittäin. Nykyään tilanteen pitää eskaloitua kunnolla että saa apua, ja yleensä siinä vaiheessa on jo myöhäistä. Omista vanhemmistani tehtiin lukuisia huoli-ilmoituksia, mutta kukaan ei ottanut koppia. Asiat ajautuivat ihan hirveisiin tilanteisiin, ennenkuin apua tuli. Suurimman osan teen vieläkin itse, mutta jo se että kotihoito käy, auttaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilleni sovittiin kerran päivässä kotihoidon käynnit. Päästyään kotiin hän perui ne kaikki. Itse asun 300 km päässä. Äiti hoitakoon asiansa itse.
Auttaisiko joku kuntoutus? Entä onko lääkitykset kohdillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää missään nimessä haksahtako lääkefirmojen "hidastiviin" käyttäkää luomullääkkeitä, kuusen kärkkämehua päiväasä 1 dl ja 1dl tyrnimehua. Mieli pysyy virkeänä.
Dementtia paranee noilla.
Jätä äitisi rauhaan!! Asia ei kuulu sinulle. Lopeta niiden helkkarin ilmoitusten tekeminen. Haluatko, että hän katkaisee välit ja suuttuu sinuun lopullisesti?
Moe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raakkel kirjoitti:
Jätä äitisi rauhaan!! Asia ei kuulu sinulle. Lopeta niiden helkkarin ilmoitusten tekeminen. Haluatko, että hän katkaisee välit ja suuttuu sinuun lopullisesti?
Niin hullultako tämä kuulostaakin niin yksi hoitaja sanoi, että mitä jos antaisit äidillesi vähän tilaa ja rauhaa. No en anna jos tilanne on näin huono. Tottakai ihminen, joka ei edes kunnolla tiedosta tilaansa voi suuttua noista ilmoituksista, mutta olisi vastuutonta jättää hänet omilleen, en vain pysty sellaiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan tavallista. Sairastunut saattaa selvitä hyvin muistitestistä, koska se on nimenomaan episodimuisti, joka pätkii. Ei lääkäri kysy, miten sinä tänne vastaanotolle tulit, mitä söit tänä aamuna, minkä ikäinen olet, minkä ikäinen on nuorin lapsesi. Nämä ovat ne kysymykset, joilla voi vaikka liikenteessä törttöilevältä selvittää, onko muistiongelmia. "olen syntynyt vuonna xxx, laske siitä", vastaa dementoituva, joka ei muista, mitä vuotta nyt eletään. Ja pahemmassa vaiheessa äiti ei muista, minkä ikäinen hänen nuorin lapsensa on (paha, mutta kun syntymäajan muistaa, voi laskea). Nämä vinkin antoi eräs erittäin kokenut muistihoitaja.
Se mitä nyt voit tehdä, on mahdollisimman osaavan hoitajan kotikäynti. Sinä valmistelet asiaa etukäteen kertomalla tilanteita, jotka ovat vaarallisia. Apua voi saada, mutta hoitopaikkaa en tule ennen kuin pakkohoidon kriteerit täyttyvät, eli on vaarallinen itselleen tai muille. Käytännössä tarkoittaa sitä, että joku pilliauto on hälytetty hätiin monta kertaa.
Sairaudentunnottomuus kuuluu dementoiviin sairauksiin. Ja huomaa se, että muistin heikkeneminen on vain yksi, eikä edes pahin tai ensimmäinen oire. Vaikeaa tulee olemaan, joten hae apua, myös itsellesi vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hoitohenkilökunnan on pakko kunnioittaa itsemääräämisoikeutta. Muuten he joutuvat syytteeseen. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
No hoitohenkilökunnan on pakko kunnioittaa itsemääräämisoikeutta. Muuten he joutuvat syytteeseen. Sitä saa mitä tilaa.
Samaa olin kirjoittamassa. Ketään ei voi pakko hoitaa, vaikka kuinka omaiset huutaisi ja haukkuisi.
Niihin "laitoksiinkin" on niin pitkät jonot, ettei niitä mummoja niihin niin vain laiteta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi hän ei pärjää itse? Ei viikkoon syönyt mitään vai ei viikkoon syönyt lämmintä ateriaa? Mistä tiedät mitä hän on syönyt? Onko hän laihtunut? Onko muita syitä sille, että tarvitsee sinusta apua? Kysyn vaan siksi, että yritän ymmärtää tilannetta. Oon itse kotihoidossa töissä ja meille tulee yllättävän paljon asiakkaita, jotka ei tarvitse meidän apua. On myös aika yleistä että omainen on huolissaan asiakkaan ruokailusta, mutta kotihoidon käydessä asiakas on lämmittänyt itse itselleen ruokaa ennen kotihoidon tuloa (ja tässä ei luoteta pelkkään muistamattoman sanaan vaan kysellään tarkemmin ja tarkistetaan esim roskiksesta löytyykö merkkejä asiakkaan kertomasta ruokailusta). Jos asiakkaan paino ei myöskään laske, ei ole viitteitä ettei asiakas oikeasti söisi.
Ja jos äitisi tilanne on juuri nyt parempi ja ongelmia oli aiemmin enemmän niin ei esim se kotihoito käy varmuuden vuoksi jos selkeää tarvetta ei nyt ole. Mut yleensä näissä kun on se Alzheimer diagnoosi niin kotihoidon asiakkuutta ei heti lopeteta vaikka asiakkaalla ei ole nyt juuri tarvetta käydä vaan yleensä asiakkuus jätetään auki niin, että omainen voi soittaa jos apua taas tarvitaan.
" Ei lääkäri kysy, miten sinä tänne vastaanotolle tulit, mitä söit tänä aamuna, minkä ikäinen olet, minkä ikäinen on nuorin lapsesi. Nämä ovat ne kysymykset, joilla voi vaikka liikenteessä törttöilevältä selvittää, onko muistiongelmia."
Lääkäri itseasiassa kysyy just näitä varsinkin kun diagnooseissa on Alzheimer.
Ihan höpö löpöä näm terveys ja jotihoitojutut. Jos itseltäni asiattomasti udeltaisiin syömisistä muta tshsllern huolettomasti huikksisiiän huolettomasti että suklaalevyn aamiaiseksi ja lapsille kanssa .
Kun lasut vierailee tulee ilmi että joo noin kävi kerran, mut eivöt kiinnostu kun tuo ei ole syy mihinkään toimenpiteisiin.
Ihmiset saa elää auki vapaasti Suomessa vaikka olisi lapsiakin. Tuon takaa Laki.
Hengen ollessa vaarassa saa puuttua ja ehkä on suotavaakin monen mielestä.
Anoppi vietiin väkisellä palvelutaloon kun alkoi karkailemaan kotoaan ja muisti pätki. Hänet laitetiin pyörätuoliin ja siitä ambulanssiin. Ei halunnut lähtä vaan huusi koko matkan. Jossakin vaiheessa astuu pakkohoito kehiin, jos on itselleen vaarallinen.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi hän ei pärjää itse? Ei viikkoon syönyt mitään vai ei viikkoon syönyt lämmintä ateriaa? Mistä tiedät mitä hän on syönyt? Onko hän laihtunut? Onko muita syitä sille, että tarvitsee sinusta apua? Kysyn vaan siksi, että yritän ymmärtää tilannetta. Oon itse kotihoidossa töissä ja meille tulee yllättävän paljon asiakkaita, jotka ei tarvitse meidän apua. On myös aika yleistä että omainen on huolissaan asiakkaan ruokailusta, mutta kotihoidon käydessä asiakas on lämmittänyt itse itselleen ruokaa ennen kotihoidon tuloa (ja tässä ei luoteta pelkkään muistamattoman sanaan vaan kysellään tarkemmin ja tarkistetaan esim roskiksesta löytyykö merkkejä asiakkaan kertomasta ruokailusta). Jos asiakkaan paino ei myöskään laske, ei ole viitteitä ettei asiakas oikeasti söisi.
Ja jos äitisi tilanne on juuri nyt parempi ja ongelmia oli aiemmin enemmän niin ei esim se kotihoito käy varmuuden vuoksi jos selkeää tarvetta ei nyt o
"
" Ei lääkäri kysy, miten sinä tänne vastaanotolle tulit, mitä söit tänä aamuna, minkä ikäinen olet, minkä ikäinen on nuorin lapsesi. Nämä ovat ne kysymykset, joilla voi vaikka liikenteessä törttöilevältä selvittää, onko muistiongelmia."
Lääkäri itseasiassa kysyy just näitä varsinkin kun diagnooseissa on Alzheimer. "
Ei kysynyt vuosia sitten, kun olin itse mukana. Lääkäri oli kovasti tyytyväinen, että hyvässä kunnossahan tämä mummo on. "Siinä kuulitte, hulluksi vain koitatte minua tehdä" hän kiekaisi kovalla äänellä juuri kun astuimme vastaanottohuoneesta täyteen odotusaulaan. Ei naurattanut.
Mutta jos nykyisin kysyy, ei lääkäri voi tietää, että hyvän itsepoimituilla marjoilla höystetyn puuroaamiaisen potilas söi viimeksi 20 vuotta sitten. Eikä sitä, että ei hänen siskonsa tuonut häntä vastaanotolle, kun siskokin kuoli 10 vuotta sitten. Potilaan iän ja ehkä nuorimman lapsen iän tietää, mutta riittääkö se?
Oikeasti kotikäynnilläkin voi esittää hyvässä kunnossa olevaa. Kertoo kovasti tarinoita siitä, miten hän itse tekee sitä ja tätä, eikä lääkkeitäkään tarvita. Lapsenlapsi oli kuunnellut, kun mummonsa oli noin kertonut ja mennyt hädissään isälleen kertomaan, että nyt ne luulevat, että mummo ei tarvitse lääkkeitäkään. Tämä on kuitenkin sellainen asia, jonka hoitajat ja lääkärit näkevät potilastiedoista mutta eivät esimerkiksi sitä, että vanhus syö samoja ruokia koiransa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No hoitohenkilökunnan on pakko kunnioittaa itsemääräämisoikeutta. Muuten he joutuvat syytteeseen. Sitä saa mitä tilaa.
Kannattaa hakea laajennettu edunvalvonta silloin, kun siihen on lääkärintodistuksen perusteella edellytykset. Silloin voi valita hoitopaikan ja edunvalvojan päätös edustaa päämiehen itsemääräämisoikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vietiin väkisellä palvelutaloon kun alkoi karkailemaan kotoaan ja muisti pätki. Hänet laitetiin pyörätuoliin ja siitä ambulanssiin. Ei halunnut lähtä vaan huusi koko matkan. Jossakin vaiheessa astuu pakkohoito kehiin, jos on itselleen vaarallinen.
Meillä taas kuskattiin aluksi intervallihoitoon odottamaan varsinaisen paikan vapautumista. Tosin kuskattiin itse ilman ambulansseja. Istutettiin auton takapenkille ja lapsilukot päälle. Kotihoidon lääkäri olisi varmaan sen ambulanssinkin tilaillut, jos ei olisi itse saatu kuljetuksia järjestymään. Hankalin paikka oli intervallihoidon pihalla, harasi vastaan, mutta saatiin sisään sitten kahden hengen voimin käsipuolesta taluttaen. Nautti tuolla intervallipaikasta olostaan, sääli ettei vapautunut paikkaa tuosta yksiköstä vaan joutui paljon ankeampaan paikkaan. Tehostetun palvelusasumisen paikkojahan vapautuu vain kun edellinen asukas kuolee.
On vaikea tilanne. Tätä samaa tapahtuu myös mielenterveysongelmaisten kanssa, hoito jää saamatta. Ihminen on yllättävän hyvä peittämään ja feikkaamaan, vaikka olisi sekaisin, kuin seinäkello.