Muuttuvat mummolat

Ei mietitä kun lasten lapsilla on oikeat mummolat molemmilta puolilta 

Minä olen syntynyt 70-luvun alkupuolella, ja minulla on ollut mummola Helsingissä. Koulukirjoissa mummolaan mentiin aina maalle, ja minusta se oli hämmentävää. En koe jääneeni mistään paitsi. Kävimme mökillä, joten aina ei oltu kaupungissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mietitä kun lasten lapsilla on oikeat mummolat molemmilta puolilta 

Tarkoitin tämän lähinnä tuleville isovanhemmille. Taidat olla sitä boomerisukupolvea jolla on ollut kaikki ja silti pitää valittaa.

Mun isällä oli mummola Helsingissä ja toinen Turussa, isä oli kuitenkin täysverinen maalaispoika. Ei hän näytä isommin siitä kärsineen, että joskus 60-luvulla meni mummolaan Ullanlinnaan. Omilla lapsilla on mummolat maalla, mutta ei maalaistaloissa.

Aloitus kuvaa hyvin, sitä miten ristiriitainen nykyvanhempi on. Kaikkialla kritisoidaan maalla asumista, mutta sitten yhtäkkiä pitäisikin olla joku mystinen mummola siellä maalla. Te nykyvanhemmat olette, jos sanoa saa, ihan sekaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kuvaa hyvin, sitä miten ristiriitainen nykyvanhempi on. Kaikkialla kritisoidaan maalla asumista, mutta sitten yhtäkkiä pitäisikin olla joku mystinen mummola siellä maalla. Te nykyvanhemmat olette, jos sanoa saa, ihan sekaisin. 

Samaa mietin, että huhheijjaa, vaikeaa on elämä.

Minä olisin ollut onnessani, jos mummin kanssa oltaisiin käyty teatterissa, konserteissa, taidenäyttelyissä ja joskus kahvilassa ja ravintolassa. 

Eivät lapset välttämättä kaipaa maalaismummolaa ja pullantuoksua.

Minun lapseni mummo oli iäkäs ja asui palveluasunnossa. Hän ei jaksanut hoitaa lapsia eikä leipoa, mutta silti hän oli rakas mummo. Hän kertoi vanhoista ajoista ja näytti esineitä, joihin liittyi tarinoita elämän varrelta. Hän oli lämmin ja huumorintajuinen ihminen. Häntä rakastettiin ja häntä muistetaan vieläkin.

No, itse olen kaupunkilaismummo ja lapsenlapseni kanssa tekemisissä paljon, tällä viikolla viimeksi oli luonani yökylässä. Me puuhastellaan kaikenlaista: ollaan puistoissa monta tuntia kerrallaan, leivotaan, reissataan busseilla, junilla ja ratikalla ympäriinsä, käydään jätskikioskilla, elokuvissa jne. Joskus woltataan ruokaa kotiin, joskus käydään ulkona syömässä. Toinen mummo asuu maalla ja siellä on lapsen mielestä vähän tylsää, kun ei ole mitään tekemistä. Tosin hänellä jo useita lapsenlapsia, ei ehkä ole enää jaksamista ja intoa niin paljon kuin minulla, kun on ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä 😍

Molemmat mummolat olivat Helsingissä, me itse asuimme maalla.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kuvaa hyvin, sitä miten ristiriitainen nykyvanhempi on. Kaikkialla kritisoidaan maalla asumista, mutta sitten yhtäkkiä pitäisikin olla joku mystinen mummola siellä maalla. Te nykyvanhemmat olette, jos sanoa saa, ihan sekaisin. 

Missä kohtaa aloittaja on kritisoinut maalla asumista?

Vierailija kirjoitti:

No, itse olen kaupunkilaismummo ja lapsenlapseni kanssa tekemisissä paljon, tällä viikolla viimeksi oli luonani yökylässä. Me puuhastellaan kaikenlaista: ollaan puistoissa monta tuntia kerrallaan, leivotaan, reissataan busseilla, junilla ja ratikalla ympäriinsä, käydään jätskikioskilla, elokuvissa jne. Joskus woltataan ruokaa kotiin, joskus käydään ulkona syömässä. Toinen mummo asuu maalla ja siellä on lapsen mielestä vähän tylsää, kun ei ole mitään tekemistä. Tosin hänellä jo useita lapsenlapsia, ei ehkä ole enää jaksamista ja intoa niin paljon kuin minulla, kun on ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä 😍

Minä olen se tylsä mummo. En pidä lastenlapsille sirkushuveja ja koko ajan toimintaa. Kun on aikansa tylsää, aktivoituvat itse keksimään viihdykettä. Nykyään muutenkin liikaa ohjattua toimintaa ja äksöniä lapsille. Joskus on hyvä tylsistyä ja oppia itse viihdyttämään itseään, ettei kaikki tule ulkopuolelta ja aikuiset ole sirkystirehtöörejä