Sekundaarinen lapsettomuus ja kateus

Emme koskaan saaneet toista lasta suurista yrityksistä huolimatta. Yrittämisen lopettamisesta on jo aikaa. Edelleen huomaan kadehtivani vanhempia, joilla on enemmän kuin 1 lapsi. Oikeastaan tunnen jopa katkeruutta siitäkin, että ihmiset saavat esikoisiaan. En tiedä, miksi tunnen näin, koska itsekin sain kuitenkin yhden lapsen. Ehkä siksi, että lapsen saaminen oli aikamoista taistelua. Huomaan olevani pettynyt ja harmissani, jos joku saa esim. parin vuoden avioliiton jälkeen lapsen. Se ei ikään kuin ole läheskään tarpeeksi verrattuna siihen, miten itselläni oli. Tuntuu, että kukaan ei ansaitsisi päästä niin helpolla, kun itsekään en päässyt. Mielessäni jaottelen ihmiset muihin ja sitten meihin vähemmistöihmisiin, joilla asiat menivät toisella tavalla. Muita, joilla samoin?