En jaksa enää opettajan työtä...

mieheni ystäväpiirissä on 2 rehtoria ja ovat ihan helisemässä vanhempien kanssa kun joa asiastta tulisi miellyttää heidän omaa kullannuppuaan. Itse olen opettajaan tiiviisti yhteydessä yhden erityslapsemme osalta--lähinnä se on tiedonkulkua koulusta/kotiin ja toisinpäin ja se on ollut opettajalta tuleva toive.

Saisitko työnohjausta tms. sekä vertaistukea joltain. Auttaisiko paikan vaihdos. Kerro miksi sinua ei homma enää kiinnosta mikä vie voimasi.

Ei minua ainakaan ne lapset väsytä vaan niiden vanhemmat. He ovat aina vaatimassa sitä sun tätä eivätkä ole koskaan tyytyväisiä. Lisäksi he arvostelevat tekemisiäni jatkuvasti. Enhän minäkään mene heitä neuvomaan heidän omissa töissään. Mutta opettaja on julkista riistaa ja sylkykuppi.

Elävässä elämässä en ole kuullut kenenkään vanhemman juuri olevan yhteydessä kouluun. Olen itse tänä syksynä lähettänyt kerran spostia opettajalle jossa kerroin edellisen vuoden ongelmista - ihan tiedoksi opelle. Olikohan liikaa?

Ei minua ainakaan ne lapset väsytä vaan niiden vanhemmat. He ovat aina vaatimassa sitä sun tätä eivätkä ole koskaan tyytyväisiä. Lisäksi he arvostelevat tekemisiäni jatkuvasti. Enhän minäkään mene heitä neuvomaan heidän omissa töissään. Mutta opettaja on julkista riistaa ja sylkykuppi.

Olisikohan nyt niin että sinulla on kilttintyttönsyndrooma. Vanhemmille voi tehdä selväksi kuinka sinun kanssasi toimitaan. Sinä voit antaa rajat missä liikutaan. Toki vanhemmat pyytäävät kaiken näköistä mutta sinun ei tarvitse lähteä kaikkeen mukaan. Se ei tarkoita että olisit huono, olet vain rajasi tunteva Sen kuin vain napakasti ilmoitat miten toimitaan. Napisioita ja arvostelijoita on aina, varmaan niitä löytyy sieltä opettajanhuoneen puoleltakin..

Minä myös vedän rajat, mutta silti se on todella rasittavaa. Ja olen töissä pienellä paikkakunnalla, missä jokaista liikettä ja tekemisiä vahditaan tarkasti. Pitäisi varmaan muuttaa kaupunkiin. Ehkä siellä opettajan joka askeleeseen ei puututa ja vaadita kullannupuille erityiskohtelua.

Olisikohan nyt niin että sinulla on kilttintyttönsyndrooma. Vanhemmille voi tehdä selväksi kuinka sinun kanssasi toimitaan. Sinä voit antaa rajat missä liikutaan. Toki vanhemmat pyytäävät kaiken näköistä mutta sinun ei tarvitse lähteä kaikkeen mukaan. Se ei tarkoita että olisit huono, olet vain rajasi tunteva Sen kuin vain napakasti ilmoitat miten toimitaan. Napisioita ja arvostelijoita on aina, varmaan niitä löytyy sieltä opettajanhuoneen puoleltakin..

Mitä työtä voisi saada luokanopettajan koulutuksella? Tienaakohan kirjaesittelijänä riittävästi?