Lue keskustelun säännöt.
Oletko traumatisoitunut?
Kommentit (26)
En ole, vaikka on tapahtunut ikäviä asioita. Antaa menneen olla mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vammauduin pysyvästi. Aivot ikäänkuin kärähtivät.
Minulla on traumaperäinen häiriö. En ikinä puhu siitä kenellekään, koska useimmat ihmiset luulevat, että trauma tarkoittaa sitä että tapahtui kerran jotain epämukavaa. Esim. parisuhde loppui = trauma.
Minulle trauma tarkoittaa sitä, että jos joku paiskaa oven kiinni, ponkaisen ylös. Samoin jos joku nostaa käden ylös, minä teen väistöliikkeen. Toisinaan kehoni on paikalla, minä en. Ihmiset puhuvat minulle, ja saatan nähdä heidät sumeasti, mutten kuule mitä he sanovat. Tai kuulen viiveellä.
En ikinä puhu mitään asioistani. Käännän keskustelut muihin ihmisiin. En anna mitään aseita muille. Osaan myös tunnistaa väkivaltaiset ihmiset. Meni vuosikausia, ennen kuin tajusin, että muut eivät osaa, ja että heidän ei ole tarvinnut opetella.
Minulla on monta itseä, enkä ole varma mikä niistä olen. Käyn pitkiä keskusteluja itseni kanssa. Usein miten siitä, että pitää olla hiljaa, ei saa kertoa mitään itsestä, pitää hymyillä mutta ei saa katsoa ketään silmiin liikaa. Sulaudu ympäristöön, älä herätä huomiota.
Minulla ei ole sosiaalielämää. En pysty parisuhteisiin. Käyn töissä, käyn kaupassa ja siinä se. Tosi trendikästä tämä traumaelämä.
Minua kiinnostaa, mitä keinoja terapiassa tarjotaan traumatisoituneelle ihmiselle traumastaan selviämiseen?
Vai mässäilläänkö vain tapahtumalla, ts pahennetaan traumaa, puhumalla siitä loputtomiin ja samalla elämällä tapahtuma yhä uudelleen?
En oikeastaan. Minulla on ollut ptsd ja sen oireita eräiden tapahtumien seurauksena, mutta ne on jääneet.
En.
N50+