Mitä tehdä kun mies ei pidä säännöistä kiinni?
Eli kyseessä on semmoinen asia että mä yritän tehdä meidän 2.5 vuotiaalle säännöt ja rajat, mutta niitä on vaikea toteuttaa sillä mies ei ole mukana koko touhussa.
Esimerkiksi jos lähdetää siitä että olen päättänyt että pojalla on karkkipäivä lauantaisin. Pidän myös itse karkkipäivää silloin. Mies syö muutenkin niin harvoin herkkuja että hän ei pidä itellään mitään karkkipäivää. Mutta hänellä on tapana mussuttaa keksiä teen yhteydessä.
Itse jos sorrun syömään herkkuja muulloin kun karkkipäivänä niin teen sen pojalta salassa, mutta mies ottaa pokkana keksit esiin ja poika tietty himoitsee niitä. Pahemmaks tilanteen tekee sen että mies on valmis antamaan keksiä pojalle ja mä siinä vieressä komennan että et anna ja otan sen keksin pois. Poika tietty alkaa huutaa siitä ja varmasti ajattelee että isi on kiva, äiti on tyhmä. Näin kumminki kävi taas äsken ja poika ulisee nyt taustalla. :/
Plus poika ei ole syönyt aamupalaansa joten keksiä ei ole missään nimessä ansainnut ennen kun on aamupala syöty, ei vaikka olisikin lauantai. Ja tämä on toinen juttu missä mies ei kunnioita laatimaani sääntöä. Jos kyseessä on sitten karkkipäivä niin mies on helposti antamassa namia pojalle ennen ruokailua.
Ja sitten nämä rytmit... 12.00 päiväunille, 20.00 yöunille niin niistä se on tyyliin hällä väliä. Mä yritän nukuttaa ja poika tietenki pistää vastaan koska ei hän malta mennä nukkumaan vaikka väsyttääki. Mies ei tajua mistä on kyse ja luulee että poika ei ole väsynyt ja aattelee että ei silloin tarvi mennä nukkumaan. Sitten kun mä yritän herättää poikaa aikasin aamulla tarhaan niin se on yhtä tappelua. :/
Näitä esimerkkejä on vaikka kuin paljon, mutta nämä tuli nyt ensin mieleen. Eli kyse on siis siitä että mä haluun pojalle tietyt säännöt, mutta mies ei halua olla niissä mukana. Mitä mun pitäisi tehdä? Pitäiskö mun unohtaa säännöt ku mies ei ole juonessa mukana vai pistää mies kova kovaa vasten ja saada se tajuamaan miten tärkeetä se on pitää säännöt? Entä jos ei se yhä välitä säännöistä?
Mä vaan en halua että poika ajattelee että mä oon se ilkeä ja isä on se kiltti, meinaan kun itse olin lapsi niin ajattelin omista vanhemmistani niin sillä äiti pisti säännöt ja rajat ja isä oli aika lälly niissä. Sen takia mm. kun vanhemmat meinasivat erota niin sanoin että haluan asua isän luona. Siksi pelkään että jos meille tulee ero niin poika sanoo samalla lailla. :(
Kommentit (8)
No eihän tuo ole mukavaa, että toinen ei kunnioita toisen ajatuksia säännöistä ja niiden noudattamisesta.
Mutta ihan tuosta keksi jutusta tuli mieleen, että antaako miehesi paljon keksiä? Ei sun säännöt varmaan kaadu siihen, jos joskus miehesi keksiä antaa. Eihän 2,5 v ymmärrä, jos ei siitä meteliä tee, että nyt ei olekaan karkkipäivä. Muutenkin jos tekee makeasta sellaisen asian, että saat vasta kun olet ruuan syönyt, niin sillä leimaa sen makean " kielletyksi ja ihmeelliseksi, houkuttelevaksi" ...Ei siitä makeasta kannata tosiaan mitään ihmeellistä tehdä, riittää, että ei ole sitä kauheita määriä lapselle syöttämässä.
Mutta siis asiaan eli nyt olisi hyvä sanoa miehellesi, että mieti miltä hänestä tuntuisi, jos hän olisi nukuttamassa lasta ja sinä tulisit siihen paikalle, että ei se nyt nuku >>>2,5 veen päiväunet eivät todellakaan aina ole helppoja, koska lapsi ei ole niin väsynyt kuin pienempänä, mutta ehkä tarvitsee vielä päiväunia. Ei siis itse tajua sitä, jolloin vanhemman vastuu on ohjata lapsi päiväunille. Sano suoraan miltä susta tuntuu, kerro omasta kokemuksestasi lapsuudessa. Kysy suoraan, että tätäkö haluat minulle? Ehkä miehesi ei sen enemmin ole tullut ajatelleeksi, että susta tuollainen tuntuu pahalta...
Meillä ei lapsen nähden/kuullen aleta keskustelemaan säännöistä yms. Me puhutaan niistä kun lapsi ei ole paikalla eli toisin sanoen, jos minua on vaikka ärsyttänyt joku miehen tapa toimia tai päinvastoin, niin keskustelemme siitä niin, että lapsi ei ole näkemässä yhdistelmää äiti/isi on paha ja toinen hyvä. Ei muuta kun juttelemaan ja selvät säännöt miehesi kanssa siitä, miten toimitaan. Myöhemmin on varmasti tulossa isompiakin juttuja, josaa pitää olla selkeät säännöt lapselle...
Hei,
minusta tuollainen eriparikasvatus on ennen kaikkea epäreilua LASTA kohtaan. Lapsi tarvitsee selkeät säännöt, etenkin tuollainen uhmaikäinen, ja hänen on voitava luottaa siihen, että säännöt pitävät, toisin sanoen että äiti ja isä puhuvat totta ja pysyvät sanassaan.
Ei aikuisen tai vanhemman tehtävä ole olla se kiva tyyppi, joka tekee niin kuin lapsi tykkää. Keskustelkaa siis asiasta. Lasta kohtaan ei ole reilua, että vanhemmilla on eri säännöt tai ei sääntöjä lainkaan, koska pieni lapsi tarvitsee aikuisen päättämään puolestaan, miten asiat tehdään.
Jos olet vain " määrännyt" ettei makeaa syödä tai että nukkumaan mennään ajoissa ilman mitään perusteluja, niin voi todella olla ettei miehesi näe mitään syytä noudattaa " sinun" sääntöjäsi. Ihan perusasiat voit varmasti miehellesi niin selittää että hän ymmärtää miksi on syytä noudattaa tiettyjä sääntöjä. Esimerkiksi juuri tuo nukkumaan meno. Kerro miehellesi montako tuntia vuorokaudessa ajattelet lapsen tarvitsevan unta ja että lapsi on aamulla liian väsynyt lähtemään tarhaan jos ei saa tarpeeksi unta, siis kerrot sen, että ajoissa nukkumaan meno on lapsen parhaaksi eikä mitään turhaa " määräilyä" sinun taholtasi.
Minun huomioni herätti tässä se, että korostat että sinä haluat sanella säännöt joita sitten miehenkin tulee noudattaa. Se olisi tietenkin jokaisesta kauhean kivaa että voisi itse sanella säännöt, mutta yleensä toinen osapuoli ei siihen suostu. Eli kaiken lähtökohta on kai että sovitaan yhdessä kasvatusperiaatteista.
Sanot mm. että olet päättänyt että lapsellanne on karkkipäivä. Miehesi taas ei juurikaan syö karkkia, joten on ok että hän syö silloin kun tekee mieli. Tässä kohtaa voisi ajatella, että voisikohan tuossa miehenkin tavassa olla jotain hyvää, voisiko se olla jopa parempi malli lapselle kuin karkkipäivä? Että lapsi oppisi, että herkutella voi kohtuudella silloin kun mieli tekee, mutta sen ei tarvitse olla edes viikottaista.
Meilläkin tuli joitan törmäyksiä esikoisen kanssa tuossa parin vuoden tietämillä.
Pitäkää sessio, ja katso missä sinä voisit joustaa, niin ehkäpä miehesi sitten sopeutuu niihin tärkeimpiin.
Meillä ei pidetä mitään karkkipäiviä ja varsianista karkkia syödään tosi harvoin. Ns. hammaslääkärinkarkkia eli ksytolia tai purkkaa saa kyllä. Ja välipala on meillä kyllä aina jotain makeaa, onhan jo vauvan marjasoseissa sokeria. Keksit ja mehu ovat lasten mielestä herkkua, eivätkä ne miellä niitä karkeiksi. Päiväkodissakin saavat makean välipalan. Ja viikonpäivät lapsi oppii vasta siinä esikouluiässä.
Nukkumaanmenoajat helpottavat elämää, mutta tuossa iässä alkaa kyllä tulla vastustus päikkäreitä kohtaan. Kotilapset voivat pärjätä ilmankin päikkäreitä tuossa iässä ja vastavasti se iltanukutus helpottuu. Minä en ainakaan saa kuopusta terveenä päiväunille enkä yritäkään, vaikka päiväkodissa hän nukkuukin. Hänen päiväunensa jäivät pois n. 2v8kk.
Jotenkin meillä vain kasvatussäännöt hioutuivat jossain vaiheessa eikä niistä enää niin tule erimielisyyttä, vaikka minä ne aikalailla olen valinnutkin. Jollain kivalla tavalla pitäisi miehelle saada sanottua. Meillä esim. isä kysyi 2-vuotiaalta, mitä hän haluaa syödä (toinen lämmin ateria, jonka vain lapsi söi) pitäen kiinni jääkaapin oven kahvasta. Sanoin, ettei se lapsi voi tietää, mitä siellä kaapissa on. Kerro, että on tätä ja tuota, niistä saat valita.
Edelleen ottaa päähän, että isä antaa lasten katsoa videoita ihan miten paljon vaan.
ei toinen voi vaan sanella...
Välillä minuakin turhauttaa kun tekemiäni sääntöjä kaikki - mies, mummo, lapsenvahdit, lapset - rikkoo toistuvasti... silloin täytyy miettiä onko säännöissä joku vika ettei ne toimi, vai ollaanko vaan kun ellun kanat pellossa?
Meillä on myös sovittu, että mies ei näyttäisi dvd:itä koko aika, ja toistuvasti käytä niitä lapsenvahtina aina. Mutta aina se lipsahtaa siihen, ja nyt näyttää siltä, että se siirtyy tietokoneella istumiseksi tv:n äärestä istumisesta. Ei kiva, kun sitten on kamalasti kertynyttä purkamatonta " istumalihasenergiaa" joka puretaan äitiin, kun äiti tulee kotiin...
...eli kylla teidan pitaa istua alas yhdessa miehesi kanssa keskustelemaan saannoista; ja nimenomaan keskustelemaan, eli sinakin joudut olemaan avoin sille mahdollisuudelle etta saantojasi voi joutua jossain maarin muuttamaan. Kannattaa varmasti myos miettia mitka asiat ovat todellisia kynnyskysymyksia - ja MIKSI - ja mista ei niin tarkkaa saantoa tarvitse ollakaan. Muistan etta miehesi on ulkomaalainen joten teilla voi olla kyse myos kulttuurieroista lastenkasvatuksessa. Sitakin suuremmalla syylla kannattaa istua alas ja setvia juurta jaksaen miksi teilla on erilainen nakemys tassa asiassa.
Minustakin tuo keksijuttu tuntuu paisuneen hiukan isoksi asiaksi suhteessa siihen mista on noin ulkopuolisen silmissa kyse, eli jos ei kekseista tule pojan paaruokavaliota niin miksi han ei saisi joskus (vaikka kerran paivassa?) keksia syodakin jos isakin syo? Hampaisiin se ei vaikuta juuta eika jaata, tuoremehussa on varmasti viela paljon enemman sokeria (ja happoa). Tai voisit ostaa sellaisia kekseja jotka on tarkoitettu lapsille ja esim. vitaminoitu ja makeutettu hedelmasokerilla (ainakin taallapain maailmaa saa sellaisia) ja antaa sellaisen pojalle jotta hankin saisi syoda keksia kun isa syo. Meidan lasten aamupalaan kuuluu monesti juuri tuollaisia lasten kekseja.
Nukkumaanmenoajat ovat sitten asia hiukan erikseen, koska ylivasynyt lapsi ei ole kiva itselleen eika muille. Mutta ei niidenkaan kellontarkkoja tarvitse olla. Tosin minuakin arsyttaisi jos yrittaisin laittaa venkuroivaa lasta nukkumaan ja mies tulisi kesken kaiken sanomaan lapselle etta nukkumaan ei sitten tarvitsekaan viela menna. Eli tama asia taytyy minustakin ratkaista jotenkin, keskustelemalla etukateen saannoista miehesi kanssa.
Silla ei mielestani pitaisi olla mitaan valia tassa asiassa kummasta vanhemmasta lapsi " tykkaa" enemman, pieni lapsi rakastaa kylla molempia vanhempiaan vaikka valilla nayttaisikin suosivan toista (sekin kuuluu oikeastaan ikaan, eli lapsi suosii vuoron peraan vanhempiaan). Aikuisen tehtava on joka tapauksessa rakastaa lasta, meni syteen tai saveen, eika se saa olla riippuvaista lapsen kaytoksesta suuntaan eika toiseen.
yhdessä? Ainoa keino mielestäni on saada yhteiset periaatteett aikaiseksi ja keskustella tunteita nostamatta ja syyllistämättä toista kaikesta siitä, miten lasta haluaa kasvatettavan ja mitä se sit käytännössä tarkoittaa eli miksi tehdään mitäkin ja miksi tarvitaan vanhemmilta samanlaista käyttäytymisnormistoa lapsen suhteen. Tottakai lapsi käyttää tilanteista hyväkseen jos vanhemmat toimii eri tavalla. Mutta mies ei todennäköisesti pidä sun käskyjäsi/kieltojasi tärkeinä, tai ei tiedä mihin tähtäät rajoituksillasi.
Keskustelemaan siis yhdessä ja luomaan yhdessä niitä sääntöjä, ei niin että toinen ne sanelee vaan ensin mietitään mitä halutaan saada aikaiseksi ja sit miten siihen päästään eli mitkä on ne pelisäännöt, joita yhdessä sitoudutaan noudattamaan. Ehkä et saa kaikkea tahtomallasi tavalla läpi, mutta sekin voi olla vain hyväksi. Yhdessä sitoutuen aloitetaan ottaa niitä askelia ja sitä mukaa edetään.
Helppoa se ei ole, mutta muuta oikotietä ei ole.