Tulen hulluksi kun samanhenkistä seuraa ei löydy

Lähinnä naispuoleisia ystäviä siis. Tai no olishan se kiva että mieskin olis sellainen jolle vois ihan kaikkea puhua, enemmän kuitenkin kaipaisin naisten seuraa tiettyihin puheenaiheisiin. Tänäänkin mielessä käynyt monta juttua mitä haluaisi pohtia tai mistä haluaisi vähän purnata ja avautua, ei mitään ei ketään jolle puhua, kyllä syö naista tällainen aina välillä huoh. Mitä te muut yksinäiset teette silloin kun tekisi mieli jutella?

Itse en ole sillä tavalla yksinäinen ettei minulla olisi ketään muita ihmisiä elämässäni. On kyllä, on työkavereita, sukua ja perhettä, kaksi kaveria sekä miesystävä etäsuhteessa, mutta silti koen ja olen kokenut jo monta vuotta tätä raastavaa yksinäisyyttä kun ei ole sellaista ihmisitä jolle voisi puhua iiihan kaikesta avoimesti ja joka olisi samalla aaltopituudella. En kaipaa "ketä tahansa" ihmisiä vaan henkistä yhteyttä, tuntuu olevan mahdottomuus.