Olen todella huono äiti! En leiki/touhuile lapseni kanssa juuri lainkaan.

että parempi jättää leikkimättä lapsen kanssa kuin väkisin ja teennäisesti leikkiä. Minun kanssa ei ole leikitty ja täytyy myöntää, että itselle on tosi vaikeaa aloittaa leikkiminen lasten kanssa :( En ole möyrivä, nauravainen äiti, vaikka haluaisin olla. Mutta isä sen sijaan jaksaa, joten hyvä niin :)

Havahduin tähän asiaan jokin aika sitten ja ajattelin olevani huono äiti. Pojallamme ei ole vielä sisaruksia, joten leikkikaveria ei ole kotona jollen minä leiki (lapsen isää ei leikkiminen kiinnosta senkään vertaa mitä minua). Olen yrittänyt petrata ja leikkiä lapsen kanssa joka päivä muutamaan otteeseen. Lapsi tykkää kyllä siitä kovasti.

tai lapsille tarjotaan jatkuva mahdollisuus päästä näkemään toisten leikkejä. Ei se mielikuvitus synny itsestään!

ikäänkuin pikkuhiljaa lähdet pois. Minäkään ei oikein osaa leikkiä, mutta yritän kuitenkin ainakin joka päivä muutamaan otteeseen. Kaikki muu yhdessä tekeminen kuten piirtäminen, muovailu, leipominen, ruoanlaitto, ulkoilu, uiminen, pyöräily jne on kyllä kivaa. Mutta se, että minulle annetaan joku tietty lelu käteen kommentilla: äiti sä olet nyt dino ja sun pitää leikkiä, siinä kuolee oma luovuus....Mutta niinkuin alussa sanoin, usein menen vähäksi aikaa leikkimään ja sen jälkeen poika jatkaa itsekseen...nytkin kuulen leikin ääniä huoneestaan.

Mutta möyriä osaan eli köllötellään ja halitaan paljon, ja mennään peiton alle piiloon yhdessä. En tiedä, tarvisikokaan osata. Lapsella on hoidossa ohjatut leikit.

Jos lapselle juttelee, lukee satuja ja kertoo tarinoita, mielikuvitus lähtee lentoon kaikilla normaaleilla lapsilla. Näistä lapsi sitten ammentaa omiin leikkeihin. Lasta ei saa ohjata liikaa, antaa ns' valmiit leikit ja roolit' Lapsen pitää itse oivaltaa, keksiä, käyttää mielikuvitusta. mielikuvitus karttuu joka hetki päivän aikana, kaikista kuvista, äänistä, virikkeistä, tapahtumista.



Olen lastentarhaopettaja ammatiltani ja sanon aina äideille ja isille, että antakaa lasten oppia leikkimään ITSE ja yksin. Vanhempia ei tarvita kuin korkeintaan käynnistämään leikki. lapsi ei tarvitse aikuista leikkiin mukaan. Mieluummin toisia lapsia.

Älkää siis poteko huonoa omaatuntoa siitä, ettette leiki lastenne kanssa. Yhdessä voi nolla muutenkin.

mutta lapsen kanssa järjestetään kaappeja, siivotaan, leivotaan, laitetaan ruokaa jne. Eli kaikkia sellaisia kotityötouhuja ja lapsi tykkää tosi paljon.

Lapsella tuntuu olevan niin huikeita leikkejä yksinäänkin että olisin varmaan vain tiellä :)

Vaikka on ainoa lapsi niin mielikuvitusta kyllä löytyy rutkasti.

mutta hassutella, loruilla, jutustella.. siis olla vuorovaikutuksessa, muussakin kuin komentelevaisessa..



en usko että kannattaa vahdata itseään niin hirveesti. jos on rennostui oma itsensä ja on vuorovaikutusta lapsen kanssa + huolehtii lapsen perustarpeista ON hyvä äiti

tyttö 3 vee osaakin itsenään leikkiä tuntikausia nukeillaan sun muilla.

varsinkin lapsilla joilla puheen kehitys viiveinen, niin on vastavuoroinen leikki todella tärkeätä. ihmettelen tuan lto kannanottoa. puheterapeutin ja lastenlääkärin mielestä lapsen kanssa pitääkin leikkiä vastavuoroista leikkiä. siitä se lapsi oppii oikean leikin mallin. itse en jaksa noita auto leikkejä. kaikkea muuta teen.

Itse lapsena muistan leikkineeni aina liikunnallisia ja ryhmäleikkejä, en leluilla juuri ollenkaan. Lasten kanssa leluilla leikkimään opetteleminen on ollut haastavaa. Hippaa, piilosta, sekä lautapelejä, piirtämistä jne. osasin luonnostaan, muu on pitänyt opetella.



Kyllä meillä 3,5-vuotias on kaivannut aikuista mukaan leikkeihinsä, vaikka leikkii mielellään toisten lasten kanssa kun siihen on tilaisuus. Nyt yhteisleikit 1,5-vuotiaan siskon kanssa alkavat pikkuhiljaa kehittyä, joten meitä aikuisia ei ehkä kohta kaivata niin paljon leikkeihin. Silti siskonkin kanssa leikkiessään ilmoittaa edelleen usein: " Tarvitsen aikuisen."



Hyvä puoli on, että lapselle (ainakin meidän) kelpaa kyllä tyyli jos toinenkin leikkiessä. Mieheltäni leikki käy luonnostaan ja mielikuvitus lentää, mutta yhtä tyytyväiseltä poika vaikuttaa kun leikin hänen kanssaan, että ukkelit elävät tavallista elämää, syövät, nukkuvat jne. Nyt pojan ollessa 3,5-vuotias tunnen kehittyneeni ihan taitavaksi leikkimään :-)