Miten on hienovaraisesti ohjattu esim. miestä ja naista tutustumaan toisiinsa?

Sitten voi vähän tönäistä samaan suuntaan jos heillä on yhtään samanlaisia olemuksia ja harrastuksia.

Kysyää kuitenkin ensin molemmilta erikseen että mikä on meininki.

Liian harvoin

Äitini alkoi tuputtaa serkkunsa tytärtä minulle pariksi jo kun olin alakoulussa. Hän jaksoi muistuttaa asiasta joka kertaa kun oltiin samassa paikassa tai puhuttiin puhelimessa. Jossain vaiheessa sitten ärjäisin että jos tuo ei lopu, niin revin siltä pään irti.

Ei nalkuttanut enää asiasta mutta puhui ilmeisesti muille. Nyt tuon naikkosen lasta väitetään minun lapsekseni.

Eli lopettakaa se ihmisten naittaminen.

Kutsut samaan aikaan luoksesi vierailulle ja jätät keskenään. Selviää pitävätkö edes toisistaan, vai onko vihaa ensi silmäyksellä.

Onhan sitä joskus ollut mukava havaita, ettei ole ollut paikalla ainoa sinkku kun ni-in helposti sitä jää(nee) kutsumatta siksi, että on pariton. Ja vasta, josbon jotsin erityistä, niin saatetaan kutsua.

Mutta harvemmin olen aistinut, että minut olisi kutsuttu siksi, että minut olisi haluttu löytävän kumppanin. 

Enemmän on tullut tunne, että moni pitää sitä hyvänä kun on luotettu sinkkukaveri, jolle voi huolettomasti kertpa ja avautua miten ihanaa tainkuinka kamalaa on kunnkun kumppani sitä tai tätä. Ja kuinka sinkkuna en voi mitenkään tuetenkään ymmärtää nyt kun on näin tai noin. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini alkoi tuputtaa serkkunsa tytärtä minulle pariksi jo kun olin alakoulussa. Hän jaksoi muistuttaa asiasta joka kertaa kun oltiin samassa paikassa tai puhuttiin puhelimessa. Jossain vaiheessa sitten ärjäisin että jos tuo ei lopu, niin revin siltä pään irti.

Ei nalkuttanut enää asiasta mutta puhui ilmeisesti muille. Nyt tuon naikkosen lasta väitetään minun lapsekseni.

Eli lopettakaa se ihmisten naittaminen.

XD