Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

3-vuotiaalle virikkeitä kerhosta vai osapäivätarhasta?

04.02.2007 |

Olen kotona kahden lapseni (3v3kk ja 1v3kk) kanssa. Tällä tietoa jatkan hoitovapaatani vielä vähän yli vuoden ja mietinnässä on nyt esikoisen tarve omanikäiseen seuraan.



Poika käy 2krt/vko kerhossa, joka kestää 2,5 tuntia. Se on tällä hetkellä oikein hyvä vaihtoehto ja on pojalle mielestäni ihan riittävä. Itseäni kuitenkin mietityttää, kaipaisiko hän ensi syksynä enemmän ikäistään seuraa, kun täyttää 4 vuotta. Olenkin ajatellut, että hakisin hänelle päiväkotipaikkaa pariksi päiväksi viikossa. Näin hän saisi samanikäisten ja isompien lasten seuraa, sillä kuitenkin päivät viettää muuten tämän pikkusiskonsa kanssa ja hänen ikäisiään suurin osa kerholaisistakin on ensi syksynä. Silloin pikkusisko voisi mennä kerhoon itsekseen ja oppisi pärjäämään ilman isoveljensä tukea.



Mielipiteitä ja perusteluita kaipaisin puolesta ja vastaan! Itse pärjään kaikkien vaihtoehtojen kanssa hyvin, mutta toki ajatus houkuttelee senkin takia, että " pikkusisko kerhossa ja isoveli tarhassa" -kombinaatiolla pystyisin sumplimaan viikottain muutaman tunnin kahdenkeskistä aikaa molempien kanssa. Olisi upea päästä vaikka uimaan molempien kanssa erikseen. Tämänikäisten kanssa se kuitenkaan ei kolmisteen ole oikein mahdollista/turvallista ;-).

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
04.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerron vain miten meillä.

Meillä kolme lasta joista kaksi meidän kanssa, 4-vuotias ja 1.v

Esikko kotihoidossa koko ikänsä. Kerhon aloitti 3 vuotiaana. Hyvin on riittänyt meillä ja riittää aina sinneasti kun lähtee eskariin. Pienemmän kans samat suunnitelmat, jos en töihin sitten lähde.

Lisänä tyttö harrastaa luistelua 1krt/vko ja jumppa 1krt/vko, nämä aivan riittävät virikkeet meillä.

Itse olen hoitoalalla töissä ja päätökseni aikanani tein etten päivähoitoon lapsiani laita jossei hoidontarve ole todellinen. Esikko hetken (n.3kk)oli puolipäivähoidossa pph (äidilläni) kun keskimmäinen lapsemme kuoli..

Lapset saavat virikkeitä kerhosta aivan varmasti yhtä hyvin kun hoidossa ollessaankin. Askartelut, leikit jne.. eikä lapsella kokoaikaa kavereita tarvi olla. Itse pidän tärkeänä lasten oppivan myös leikkimään yksinään.

Virikettä tarjoaa koti siinä missä hoitokin, jo ruoanlaitto, siivous jne.. ihan normaalit kodin puuhat ovat ihania virikkeitä lapselle kun heitä siihen mukaan otetaan. Neiti tykkää askarrella ja piirtää myös kotona ja yleensä siihen riittää liima, sakset, teippi ja paperi sekä kynät, mielikuvitus hoitaa loput. Tykkää myös leikkiä yksinään sekä siskon kanssa. Yhdessäkin leikitään esim. luetaan, rakennetaan autorataa, junarataa jne..

Kahdestaan touhuiluja meillä harrastetaan myös, silloin mies on pienemmän kans tai päinvastoin. Yleensä kumminkin touhutaan kokoperhe yhdessä ja se vasta kivaa onki, talvella hiihdetään, luistellaan, touhutaan pihalla kaikkea. Välillä myöskin kyläillään tai meillä käy kaveriperheitä.

Näin siis meillä.

Vierailija
2/4 |
04.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Virikkeitä kyllä saa kotonakin, niistä en suoraan sanottuna nyt niin jaksaisi olla kiinnostunut. Enemmänkin kerhosta tai hoidosta voisi hakea niitä kaverisuhteita. Siihen sitten yksi näkökanta on kuinka näin kerhossa/hoidossa tutustuu kavereihin ja heidän kanssaan voisi olla muutenkin tuon ajan ulkopuolella.



Kerhoon kaikki lapset menee saman mittaiseksi ajaksi ja leikit alkavat ja loppuvat yhtäaikaa. Näitä kavereita voi nähdä muulloinkin kun kerhossa, jos vanhempien kanssa onnistuu sopimaan ja jos asuvat riittävän lähellä tai on kuljetusmahdollisuus. Ja kerhoon viedessä ja hakiessa yleensä oppii tutustumaan vanhempiin. Jos kerhossa käyvien alue on kovin iso ja kaikki muut lapset ovat muualta, voi tosin olla ettei omalta aluuelta tule sopivia kaveruussuhteita.



Hoidossa lapset ovat eri mittaisia aikoja ja jos ei ole joka päivä, tämä voi vaikuttaa kaverisuhteisiin (ne ketkä ovat eniten yhtäaikaa hoidossa ja pisimpiä päiviä voivat olla hioutuneita yhteen). Kesken leikkien voi olla vaikea päästä mukaan. Toisten lasten vanhempiin voi olla vaikeampi tutustua kun haku- ja vientiajat eivät ole samat ja kokopäivähoitolasten osalta voi olla etteivät kaipaa/ehdi olemaan kavereiden kanssa hoidon jälkeen. Toisaalta jos alueen kaikki muut lapset ovat päiväkodissa, niin sieltähän sitä seuraa löytyy juuri tuon hoitoajan ja jos on lähipäiväkoti, niin siellä voi olla niitä kavereita joiden kanssa aikanaan päätyy samalle luokalle kouluunkin.



Meillä lapset olleet kerhossa ja ihan hyvin riittänyt vielä 3-4v:lle. Ja sen jälkeen on tuurista kiinni miten muita lapsia näkee (esikoisella ollut hyvin kavereita, jotka ovat olleet kotona, mutta kakkosella lähes kaikki potentiaaliset kaverit ovat kokopäivähoidossa, jolloin tullut enemmän yksinoloaikaa- vähän liikaakin). Ja tuurin lisäksi tietenkin on kiinni alueesta, paljonko on lapsia ja missä näitä näkee ja onko sopivia kavereita lähellä vai ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
04.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielipiteitä ja ratkaisuja on niin monia kuin perheitäkin. Itse pidin päiväkotia kerhoa parempana. Meillä 3-v käy päiväkodissa 3 päivänä viikossa 9-15. Miksi pidin päiväkotia parempana kuin kerhoa? Kerho oli meidän rytmiin sopimaton klo 9-12 eikä sisällä ruokailua. Pelkään, että meidän suursyömärin kanssa ruokailu venyisi turhan myöhäiseksi ja kotimatka olisi kiukuttelua jne. päiväkodissa taas saa ruoan ja se syödään klo 11 niin kuin kotonakin. Pidän tärkeänä myös päiväunia/lepoa, ja päiväkodissa se toteutuu. Virikkeistä päiväkoti veti myös paljon pidemmän korren. tekevät tosi monipuolisia juttuja lapsille pienryhmissä ja kaikille yhdessä. Käyvät uimassa, jumpassa, teatterissa, metsäretkillä, kirjastossa, askartelevat, tekevät temppuratoja, leipovat yms. Kavereita sai hyvin ja ovat päiväkotikavereita. En etsi ns muun ajan kavereita juuri nyt pojalle. Lisäksi minusta on parempi, että yhdellä viemisellä/hakemisella poika on kerrallaan pitemmän ajan ja sitten taas pidemmän ajan kotona. kerhossa kolme tuntia on niin lyhyt aika, että kohta saa lähteä hakemaan kun on vienyt ja se on yhtä kelloon vilkuilua. Ja yleensä monet kerhoilevat sitten viisikin päivää viikossa ja se on sitten taas yhtä viemistä ja hakemista. Poika on tykännyt tästä järjestelystä. Ja pääpaino on tosiaan kotihoidossa. Tämä siis meille sopiva ratkaisu.

Vierailija
4/4 |
05.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipa mukava saada hyviä vastauksia ja siinä hengessä, että mitään ratkaisua ei kokonaan tyrmätty. Olen tässä tämän päivän pohtinut asiaa enemmänkin ja saatan kyllä unohtaa sen päiväkodin vielä. Kuten sanoittekin, niin sinänsä virikkeitä saa tietysti kotoakin, mutta myönnän, etten ihan mahdottomasti pojan kanssa pysty esim. askartelemaan tai piirtelemään ohjatusta ym., kun pikkusisko tulee koko ajan väliin. Tämän takia kerho on ollut aivan huippujuttu! Mutta kun tytsi tosta kasvaa kohisten, ehkä voidaan pelailla yhdessä ym. enemmän jo syksylläkin. Omia harrastuksia pojalla on viikossa kaksi (jumppa ja luistelukoulu), missä käy ikäistensä kanssa ilman siskoa, joten sieltäkin saa seuraa.



Taidan kysellä seurakunnan kerhon perään nyt ensin, sillä siinä voi aloittaa vasta 4-vuotiaana ja aikakin on puoli tuntia pidempi (3 h). Olen Insinööriäidin kanssa samaa mieltä siinä, että kaverisuhteet taitavat ne kaikista tärkeimmät olla ja tosiaan onhan lapsen hyvä olla samalla lähtöviivalla muiden kanssa eikä yrittää päästä porukoihin mukaan harvoin, kun muut näkevät joka päivä. Itseäni on tosiaan vaan se mietityttänyt, että poika tykkää hurjasti niin itsensä ikäisten kuin erityisesti vanhempien lasten seurasta. Tuo seurakunnan kerho vastaisi tuohon tarpeeseen, sillä siellä ei ihan pieniä olekaan. Pikkusisko voisi sitten aloitella itsekseen tuossa pikkukerhossa ja saisi sitten omat kaverinsa ja tottuisi pärjäämään ilman veljeään. Juttelin äsken kyllä pojan kanssa tuosta suunnitelmasta ja poika oli kovasti huolissaan, että kuinka sisko pärjäisi, ettei sitä rupea pelottamaan ;-).



Tähän keskusteluun on vielä pakko kommentoida yksi näkökulma. Nykyään paljon puhutaan juuri noista virikkeistä ja hoitopäivistä, että lapsista tulee sosiaalisia ja " reippaita" . Minut itseni on hoidettu kotona. Kävin seurakunnan kerhossa muutaman vuoden ja sitten eskarin kautta ekalle. En ole ikinä asiasta kärsinyt (olemme myös äitini kanssa asiasta jutelleet juuri) ja olen ollut aina keskimääräistä sosiaalisempi ja reippaampi. Kyllä tuo asia taitaa olla luonteesta kiinni ja tosiaan siitä, kuinka kotiäiti kohtelee lasta hänen varttuessaan (antaa vastuita ja sitä myöten vapauksia) ja sitten tiestyi kuinka aktiivisesti perhe on yhteydessä muihin ihmisiin ja tietysti lapsiperheisiinkin.