Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

vauvakuume, mutta ei vielä yrittämään.

03.02.2007 |

Onko muita joilla on kova vauvakuume, mutta ei vielä vauvan aika? Meillä on jo yksi tuhisia pinnasängyssä, mutta toinen olisi ihana saada. Haaveissa olisi kesällä vauvan " yrittäminen" .

Olisi mukava kuumeilla jonkun kanssa jolla ei myöskään vielä yritystä kehissä.

-Milla-

Kommentit (40)

Vierailija
1/40 |
24.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on vähän samanlaiset tilanteet... Meilläkään ei miehen kanssa mitenkään vahvasti mene ekä ole mennyt viimeiseen n. vuoteen sen kummemmin. mutta silti vauva kuume pääsee valloilleen. Pitää vain toivoa että tämä jakso on ohi menevää....

Vierailija
2/40 |
03.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on 7 kk ikäinen vauva ja vauvakuume nostaa jo päätään. Raskauksien välihän pitäisi olla se vuosi, joten Elokuussa saisi alkaa vasta raskautua. Pää kylmänä siis pitäisi pitää vielä monta kuukautta!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/40 |
03.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ollut vauvakuume (tai oikeastaan kolmannen lapsen kuume) jo vuoden. Meidän tyttäret on nyt 3v1kk ja 1v1vk. Heti kuopuksen syntymän jälkeen halusin uudestaan raskaaksi. Meilläkin siis mies " hannaa" kolmannen kanssa. Rakennetaan juuri taloa joka valmistuu tässä keväällä ja hän haluaa ensin nähdä minkälaiset kustannukset tulee kun siellä asutaan. On sanonut, että ehkä ensi vuonna voisi olla vauvan aika. Sitä odotellessa... :/



Meillä ei ole enää ehkäisyä käytössä, koska minulle tulee pillereistä päänsäryt sekä vie kaikki halut. Tänään alkoi sitten toinen luomukierto. Ehdin jo koko tämän viikon ajattelemaan että ehkä olenkin raskaana, koska KAIKKI oireet oli. Mutta niin vain alkoi eilen ihan vaalean ruskea pikkutuhru ja tänään sitten kuukautiset. Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta olen taas onnellinen siitä, että mä tunsin siinä kierrossa elämäni ensimmäisen ovulaation ja kuukautiset alkoi kaksi viikkoa siitä! Mulla on siis pco ja kierrot tosi pitkiä. Nyt tuli kierroksi vain 33pv, mikä on jo aika normaalin pituinen ja niitä lyhyimpiä luomukiertoja minulla.



Meillä esikko tärppäsi luomusti ½ vuoden yrityksen jälkeen, toista lasta yritettiin reilu vuosi ja clomeilla viimein onnisti. Seuraavassakin yrityksessä otan clomit, ellei nämä mun kierrot nyt tule jatkossakin olemaan näin kivat. Sen näkee sitten.



Ensi vuotta odotellen siis.. Odottavan aika on pitkä :(





Vierailija
4/40 |
03.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Johan meitä löytyy, kiva juttu! Meillä elellään jänniä aikoja, täti on hukassa! :) Mulla normaalisti kierto n. 26-30pv, nyt menossa kp 31. 2 negaa olen tehnyt jo (kp 26 ja 29), mutta niin kauan kun täti on hukassa, on aina toivoakin! ;) Meillä kun tosiaan ehkäisynä on tosi varmat keskeytetyt yhdynnät ja välillä ei edes nekään... Joten kai mieskin jollain tasolla vauvaa haluaa... ;)



Viola, mä en ainakaan ole kuullut, että raskauksien välissä pitäisi olla vuosi? Miksi ihmeessä, koskeeko siis esim. sektiota (siihen liittyvää haavan paranemista)tms? Valistahan vähän höperöä? ;) Ei kai sillä muuten ole väliä, kyllähän osa raskautuu varsin pian synnytyksen jälkeen ja hyvin menee.



Mikaela, kiva kuulla, että bongasit oviksen! :) Toivotaan sulle säännöllistä kiertoa, kun alatte vauvapuuhiin tosimielellä!

Vierailija
5/40 |
03.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tiedustellut asiaa sekä lääkäriltä, että neuvolasta. Eli vuosi pitäisi olla väliä, että on varmasti kerennyt kunnolla palautua synnytyksestä ja että rauta- ja hivenainevarastot ovat palautuneet. Riskit ovat isommat sekä äidille, että sikiölle, jos raskauksien väli on lyhyempi. Tietysti palautuminen on yksilöllistä ja tämähän on vaan yhden lääkärin ja yhden terveydenhoitajan suositus.



Meitähän alkaa olla tässä jo aikamoinen porukka, kivaa :)

Vierailija
6/40 |
21.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei,

liityn minäkin mukaan tähän listaan. Hirveä kuume päällä, mutta jokin vielä mietityttää. Meillä on 2v poika, jolle toivoisin kovasti pikkusisarta. Haluaisin lapsille sellaisen ikäeron, mikä mahdollistaisi heidän hyvän sisaruuden. Miehelläni sisarukset ovat 10 vuotta vanhempia, joten yhteisiä leikkejä ei lapsuudessa ollut. Nyt siis haluaisimme tämän korjata omilla lapsillammme. Mikä sitten mättää?

Meidän poika on todella kova menemään ja melko vaativa. Se saa mietteliääksi. Mitä jos toinenkin on yhtä menevä? Jaksammeko kahden pienen kanssa? Näitä kysymyksiä miettiessäni mietin myös, että olemmeko itsekkäitä, kun näin ajattelemme? Eikö lapsella ole oikeus sisarukseen?

Toinen, mitä mietin on työt. Olen juuri saanut vakituisen työpaikan, joten sen suhteen ei ole ongelmia, mutta olen ajatellut osittain lähteä opiskelemaan töiden ohella ja vaihtaisin alaa ja nyt tämä vauva asia veisi sen pidemmälle tulevaisuuteen. Toisaalta joka tapauksessa haluaisimme lapsen ennen kuin valmistuisin.. Joten eikö se ole sama, tuleeko se ensimmäisen vuoden aikana vai toisen tai kolmannen??



Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän kallistun lapsen yrittämisen kannalle. Mutta miksi epäröin? Mies on mukana. Hän haluaa toisen lapsen ja kuulemma minä saan itse päättää, milloin yrittäminen aloitetaan.

Ehkä mietin rahaakin.. Miten pärjäämme, kun olen kahden lapsen kanssa kotona. Asuntomme on nimittäin kahdelle lapselle hieman liian pieni.. Joutuisimme ottamaan lisää lainaa ja ostamaan isomman asunnon.

Tarkoittaako tämä kova miettiminen sitä, etten ole vielä kuitenkaan valmis vaikka kovin tuntuu, että haluaisin toisen??

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/40 |
21.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä vauvan yritys alkaa kesällä sen takia että nuoremman kans tulee sitten 3v ikäeroa ja toinen syy on että mulla on kolme talvivauvaa ja toiveena olisi yrittää sitä kevät vauvaa siitä neljännestä :) koskaanhan ei tiedä tärppääkö tai miten käy, mutta jos yhtä helposti kuin kaikki kolme ovat saaneet alkunsa eka yritys kierrolla niin sitten olis toivoa kevät vauvaan :) Meillä mies olis varmaan aina valmis vauvan tekoon, mutta minä jarrutan oman jaksamisen kannalta.

M@m@-3x:


Neljättä kuumeilen mutta yritys alkaa kesällä vasta.

Vierailija
8/40 |
21.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hihii! Olen kuumeillut kroonisesti jo jonkin aikaa, tosin vain ajatuksissani, ja kun sitten uskaltauduin pistämään nenäni näille sivuille, törmäsin heti viestiisi. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/40 |
21.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että onkohan ok raskautua pian vauvan synnyttyä uudelleen (?) tiedän henkilöitä jotka ovat tiheään tahtiin raskautuneet uudelleen ja lapsia on sitten aika monta tullutkin jo :)

Viola71:


Olen tiedustellut asiaa sekä lääkäriltä, että neuvolasta. Eli vuosi pitäisi olla väliä, että on varmasti kerennyt kunnolla palautua synnytyksestä ja että rauta- ja hivenainevarastot ovat palautuneet. Riskit ovat isommat sekä äidille, että sikiölle, jos raskauksien väli on lyhyempi. Tietysti palautuminen on yksilöllistä ja tämähän on vaan yhden lääkärin ja yhden terveydenhoitajan suositus.

Vierailija
10/40 |
22.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ciao!



Ihana tällanen ketju, johon voi kirjottaa, vaikka ei viä olis yritystäkään... :)



Kuumeilua siis täälläkin, ollut jo hyvän aikaa, vaikka aiempaa kokemusta itse kuumeen aikaansaannoksesta ei ole, koska kuumeilen ensimmäistäni... :) Ja uskokaa tai älkää, kyse ei ole edes miehestä, joka käy töissä ja olis valmis vauvaan, vaan minusta itsestäni.



Olen opiskellut kätilöksi nyt 1,5 vuotta ja 3 olis vielä jäljellä... Sairaanhoitajaksi valmistun vuotta aikasemmin, eli 2 vuoden päästä. Opiskeluvaihe on siis se este, joka on tasan minun päässäni. Jos nyt alettais yrittää vauvaa, en ehtis alottaa sairaanhoitajan lopputyötä tai joutuisin tekemään sen yksin - ja se jäis pahasti kesken joka tapauksessa. Koulu on nykyään muutenkin niin paljon itseopiskelua, että oikein hirvittää. Vaikka sekin kyllä vielä menis lapsosen kanssa, vuoden tauon jälkeen tietenkin, mutta lopputyö on niin suuritöinen, etten uskalla sitä yksin lähteä tekemään. Saatika jättää johonkin hamaan tulevaisuuteen. Raukkis minä. Kaiken lisäks ei olla päästy vielä opiskelemaan mitään kätilöpuolen juttuja, vaan vasta sh-juttuja ja noi ensiksimainitut kiinnostaa aivan älyttömästi! Vuosi tarvii viä odottaa ennenku nekään alkaa... Vuosi on kuulkaa tytskät erittäin liian pitkä aika! Tiesittekö??? :)



On kauheaa taistella järki vastaan sydän! Eikä kyllä pitäiskään... Mistä sitä tietää, voinko enää vuoden päästä saada lasta (jollon ollaan sitä ajateltu alkaa yrittää)? Tai nytkään? Tai jos yrittämiseen menee monta vuotta??? Mitään ei pitäisi suunnitella, mutta tuntuu, että ei tällä hetkellä ole muutakaan vaihtoehtoa. Argh. Umpikujassa ollaan.



Pahinta (ja toisaalta parasta!) on, että meidän luokalla on nyt kolme ihmistä raskaana, kukin eri kohdissa, ja hehkuvat sitä onnea. Sitä sitten katsellaan päivästä toiseen :D Voi elämä tätä elämää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/40 |
22.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä olisi vielä yksi vauvakuumeinen.

Meidän tilanne on se, että meillä on 01/06 syntynyt poika ja nyt siis kuumeilemme toista. Yritimmekin tuossa aiemmin syys- ja lokavauvaa, muttei tärpännyt. Tästä totaalisesti suivaantuneena päätin laittaa yrityksen jäihin ja alkaa pudottamaan painoa, jota on siis aivan liikaa. Esikoisesta jäi kiloja, joten nyt sitten tiputtelen niitä. Tavoitteena on vähintään laihduttaa samaan missä olin esikoista alkaessa odottaa jos ei enemmänkin. Eli tästä syystä meillä yritys " jäissä" . Tarkoitus on viimeistään kesäkuussa alkaa yritys uudestaan.

Vierailija
12/40 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä pää pysynyt kylmänä. Nyt on aloitettu sitten jo vauvan teko ;)

Saapi nähdä milloin tärppää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/40 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laitanpa minäkin viestiä tähän ketjuun. Meillä on 1v poika ja olen palaamassa ensi kuun alusta töihin. Vauvakuume nosti päätään jo heti joulun jälkeen, mutta tähän asti se on pysynyt jotenkin kurissa...

Minun kuumettani ei hillitse mies vaan se, että olen juuri aloittamassa työ sijaisuuden joka kestäisi syksyyn 08. Jotenkin tuntuu nololta, että töistä joutuisivat hakemaan sijaiselle sijaisen. Onko ihan outo ajatuksen kulku? Ei kai pitäis ajatella töitä vaan omaa elämäänsä! Meillä mies olisi valmis toisen yrittämiseen, minä olen siis se joka pähkäilee tämän asian kanssa. Lisäksi meillä on menossa talo projekti, joka kestää syksyyn saakka.

Vierailija
14/40 |
29.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elikä molemmilla on kova kuume mutta täytyisi sinnitellä tässä niin kauan, että saada häähulinat pois alta ;)



Eli elokuun puolen välin jälkeen saa kakkonen ilmoitella tulostaan. Esikoinen on nyt 1v7kk.



kovasti onnea vaan niille, jotka ovat jo yrityksen aloittaneet :)





- Susa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/40 |
02.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä jakseta mekään odottaa ja aloitetaan yrittämään toista! Lupasin itselleni, etten ota mitään paineita ja periaatteella, että tulee kun on tullakseen. Silti huomaan käyväni tällä palstalla lueskelemassa juttuja lähes päivittäin..

Onko muita, jotka pyörtäneet lykkäämispuheet ja aloittaneet jo yrittämään?!



Mukavaa kevättä kaikille!

Vierailija
16/40 |
02.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaahas... Mä siirryinkin odottajien puolelle pikaisemmin kuin uskalsin edes toivoa. Mieskin lämpeni ajatukselle pikkukakkosesta ja annettiin lupa viime kierrosta. Nyt näyttää onnellisesti siltä, että tärppäsi heti ja siirryn tästä pinosta joulukuisiin odottajiin :)



Tsemppiä kaikille!



-Terppari, ikionnellisena

Vierailija
17/40 |
10.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moikka!



Ompa ihana pino! Juuri tätä olen tässä muutamat päivät jo miettinyt, että voisinko kuumeilla sitä että haluaisin vasta kesällä tulla raskaaksi?? Siis voin, meitähän on paljon!!! Mahtavaa. :)



Meillä on jo esikoinen 12/05 vuosimallia ja tosi terävä ja kiltti poitsu. Nyt on vaan äidille tullut sellainen fiilis, mikä on ihan hullua kun juuri tämän 1,4 v. kanssa on yövalvomiset hellittäneet ym., että olisi ihanaa tulla uudelleen raskaaksi. :) On vain ihan sellainen olo, että teen väärin jos ja kun emme edes yrittäisi esikoiselle sisarusta, hän kun on hyvin sosiaalinen ja vilkas kaveri. Itse olen ollut ainokainen ja kärsinyt siitä. :( Tiedän sen mitä on olla " yksin" , ja ikävää on aina hakea naapurista leikkikavereita.



Ja nimen omaan haluaisin kevät/kesä vauvan. Esikoinen kun on syntynyt keskellä pimeintä kaamosta, niin en sitä halua enää. Sairaalasta päästyämmekin silloin oli niin kovat pakkaset ettei vaunuttelemaan päässyt moneen viikkoon.



Meillä mieskin pikku hiljaa lämpenee, hän on minua muutaman vuoden vanhempi ja sitä mieltä ettei enää jaksaisi. Tiedän kuitenkin, että kyllä jaksaisi... Se on vaan sitä miesten teko-teko vastustelua. Kuitenkin olisi ihan sukat sekaisin, kun ja jos ilmoitttaisin että nyt tärppäsi! :) Olen itse vakituisesti töissä ja esikoinen nyt hoidossa, niin siksikin ehkä siis haluaisin kotiin..? Olisi kyllä ihanaa taas siirtyä niiden puistoäitien jengiin joita lähipuistossamme aina aamupäivisin on hiekkiksen reunalla. Omaan tahtiin käyntiin lähtevät aamut, jolloin lasta ei tarvitse puolinukuksissa raahata minnekään... Tosin sitä hoitovapaan korvausta ei ole ikävä, sillä ei eletty ja maksettu lainoja.



Toivotaan siis, että kaikki menisi niin kuin haaveillaan... ;)



t. tytteli



Vierailija
18/40 |
10.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä myös samoja ajatuksia :) meillä kaikki kolme syntyneet talvella, ja nimenomaan tuo pimeä aika ei ole itselleni mitenkään ihanaa aikaa :( sisällä kun saa enimmäkseen olla kylmän takia, meinaa olla kuin koomasta herännyt sitten kun ulos pääsee vauvan kans :) Meillä siis neljättä kuumeillaan, ja kevät vauvaa toivotaan ;) Tässä on mieli ollut välillä vielä kyllä ja ei miettimistä, mutta onhan tässä aikaa vielä kuumetta kasvatella. Kesä-heinäkuun aikaan olis tarkoitus alkaa yrittää.

_TytteliTyy_:


Moikka!

Ompa ihana pino! Juuri tätä olen tässä muutamat päivät jo miettinyt, että voisinko kuumeilla sitä että haluaisin vasta kesällä tulla raskaaksi?? Siis voin, meitähän on paljon!!! Mahtavaa. :)

Ja nimen omaan haluaisin kevät/kesä vauvan. Esikoinen kun on syntynyt keskellä pimeintä kaamosta, niin en sitä halua enää. Sairaalasta päästyämmekin silloin oli niin kovat pakkaset ettei vaunuttelemaan päässyt moneen viikkoon.

Vierailija
19/40 |
11.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Omppuäippä taas kuumeen kourissa! Pienimmäinen täyttää pian 9 kuukautta ja pieni on toki vielä, mutta haaveilen niin kovasti vielä yhdestä! Eilen kun telkkarissa syntyi vauva, aloin itkemään..aina se on niin koskettavaa! Meillä on lapsia (jo) neljä ja isukki aina lujana ettei enempää. Toki hänkin on lapsirakas ja ympäripuhuttavissa, joten en lannistu. Joka tapauksessa yrittäminenkin voisi alkaa vasta kesällä/alkusyksystä. Mutta antakaapa hyviä vinkkejä, kuinka puhua se mies ympäri??? Itse ajattelin järjestää enemmän yhteistä (kahdenkeskistä) aikaa. Tekis hyvää!



Onnea kaikille jo yrittäville ja tsemppiä lopuille ympäripuhumiseen! :o)



Vierailija
20/40 |
11.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli ennestään meillä on 3v4kk ja 2v ikäiset ja mulla jo kauhea vauvakuume; tuntuu, että maailma on täynnä raskaana olevia ja minä kateellinen heille kaikille :)

Minulla on ollut molemmissa raskauksissa raskausdiabetes ja siksi haluaisn vielä vähän pudottaa painoa ennen uutta yritystä. Hormonikierukka olisi tarkoitus ottaa pois ennen kesää ja kolmas lapsi olisi sitten tervetullut heti kun on vain tullakseen (jos on tullakseen; nimittäin hirveästi pelkään, ettei sitten tärppäisikään...)

Me ollaan myös ottamassa hirmusti lainaa, koska rakennusprojekti alkamssa, mutta onneksi mieskin on ihan vauvan tulon kannalla. Itse olen vielä kotona ja olisi ihanaa, jos uusi perheenjäsen syntyisi niin, ettei tarvitssi mennäkään välillä töihin.

Mutta aivan kauheaa, kun syli jo niin kauheasti uutta vauvaa kaipaa...