Mies sanoi että on aina pysynyt sinkkuna koska se ei jaksa valitusta.
Ollaan sanoi 2,5v tunnettu. Asuttu yhdessä jo tovin. Tulee riitaa ihan tyhmistä asioista.
Mies on 34v ja hän ei vaa pysty seurustelee tai rakentaa jonkun kanssa kunnon suhde koska hänellä on jääny kotoo hirveetä traumaa parisuhteesta.
Itse on lämminhenkinen ja rento. Ei yleensä tuu riita kenenkään kanssa ja mul on asenne se et kaikesta voi keskustella ja neuvotella.
Mies on henkisesti ollut väkivaltainen minua kohtaan ja saa järkyttäviä raivokohtauksia siitä jos vaikka pyydän sitä tekee jtn. Sit pyytää aina anteeksi ja etten tehnyt mtn väärin.
Sil on aivan jäätävää suojamuuri päälle ja hän on itse sen myöntänyt. Ei vaa kykene luottaa ja antautua.
Kommentit (17)
Aikamoinen stereotypia ja yleistys että, kaikki naiset valittaa ja nalkuttaa. Ukko on jämähtänyt paikalleen
Okei. No kannattaakos tuota yhteiselämää sitten jatkaa?
Etsisin paremman miehen. Hän itsekin tietää ettei pysty olemaan parisuhteessa niin hänen on parempi olla yksin.
Olen ap. Olen yrittänyt useita kertoja lähteä pois mut hän sit itkee ja aina saa mut takaisin.
Hän on tosi patoutunut ja kuoressa. Hän on musta todella paljon välittänyt ja aina yrittänyt sopia epätoivoisesti ja pyytänyt anteeksi.
Tää on kidutusta mulle koska en haluaisi luopua tästä elämästä. Elän unelmien talossa ja meil on paljon ihania juttuja.
Miehen mukaan menisi todella paljon muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen stereotypia ja yleistys että, kaikki naiset valittaa ja nalkuttaa. Ukko on jämähtänyt paikalleen
Kyllä ja romuttaa muakin kun en todellakaan ole sellainen.
Älä pyydä miestä tekemään asioita yhtäkkiä tai yleensäkään, älä ole joku komentaja aikuiselle ihmiselle. Tee itse jos kiire tehdä. Sopikaa etukäteen että toinen imuroi, toinen moppaa ja joustava aika tms. Kunnioittakaa toista, paitsi jos mies ei, sitten pitää erota. Asu erillään jos ei toimi. Älä hukkaa kallisarvoista elämäsi aikaa negatiivisen kanssa ja älä itse negaa myös. Jos kumpikaan ei ymmärrä toista tai mies sua, menee seinään. Miehen raivokohtaus ei kuulosta kivalta, ehkä pelottavaa. On myös pariterapeutti yksityisellä jos jäät siihen, miestä tuskin kiinnostaa se.
En oikein ymmärrä, mitä tällaisilla aloituksilla haetaan? Eihän tuossa muuta vaihtoehtoa ole, kun erota.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Olen yrittänyt useita kertoja lähteä pois mut hän sit itkee ja aina saa mut takaisin.
Hän on tosi patoutunut ja kuoressa. Hän on musta todella paljon välittänyt ja aina yrittänyt sopia epätoivoisesti ja pyytänyt anteeksi.
Tää on kidutusta mulle koska en haluaisi luopua tästä elämästä. Elän unelmien talossa ja meil on paljon ihania juttuja.
Miehen mukaan menisi todella paljon muutakin.
Nyt ei sääliä heru, omapa on valintasi jos kerran rahan perässä juokset, siedät sitten sen ukon huonoa käytöstäkin etkä valita.
Eli Ap on ripustautunut tähän henkisesti väkivaltaiseen mieheen ja itkee nyt koska miehen jättämällä menisi koko elämä uusiksi.
Elämä on valintoja. Sinä olet valinnut olla onneton, onnettomassa suhteessa.
Jaaahhhhh, no niin makaa kuin petaa. Ei heru sääliä kun kerran itse et halua lähteä kun aina vaan annat miehelle kaiken anteeksi ja palaat takaisin talon ja juttujen takia.
Sinun oma valinta, onnea.
Sinkkuna ja miehenä oikeastaan ihmettlene, että miten te olette Ap ylipäätään päätyneet asumaan yhdessä?? - Vai vasta yhdenmuuton jälkeenkö tämä miehen asenne "naisten valittamiseen" ilmeni?
Sinkkumies
Avomiehesi on aina pysynyt sinkkuna, koska ei jaksa kuunnella valitusta. Kuulostaa melko loogiselta, vai mitä. Ihan riippumatta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen stereotypia ja yleistys että, kaikki naiset valittaa ja nalkuttaa. Ukko on jämähtänyt paikalleen
Niin, valitettavasti kaikki naiset eivät lähde, eivätkä edes valita, vaikka kumppani olisi väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Olen yrittänyt useita kertoja lähteä pois mut hän sit itkee ja aina saa mut takaisin.
Hän on tosi patoutunut ja kuoressa. Hän on musta todella paljon välittänyt ja aina yrittänyt sopia epätoivoisesti ja pyytänyt anteeksi.
Tää on kidutusta mulle koska en haluaisi luopua tästä elämästä. Elän unelmien talossa ja meil on paljon ihania juttuja.
Miehen mukaan menisi todella paljon muutakin.
Onko onneton elämä kuitenkaan sen väärtti? Elätkö hänen elämäänsä vai omaasi? Merkitseekö ympäristö yms. enemmän kuin mies? Onko se yhteistä omaisuuttanne joka menisi jakoon?
Ap: se mieshän on kuin kasvattamaton kakara! Suututtaa sinut niin että haluat lähteä - ja sitten ITKEE. Mitä järkeä on jatkaa? Saa raivareita ja pyytää anteeksi. . . voi herranen aika!
Nyt pakkaa tavarasi ja tee loppu tuosta draamasta!
Laske äijä takaisin sinkkuilemaan, väkivaltaista tyyppiä ei voi muuttaa.