Pirjo palautti perheen koiranpennun viikon jälkeen: Itkin sitä, että aiheutin lapselleni pahaa mieltä

Onneksi Pirjolla oli kysymyksessä vain koiranpentu, eikä ihmislapsi. 

Siinä sitä olisi ollut sairaalassa pulassa, jos Pirjo olisi palauttanut muutama viikko aikaisemmin synnyttämänsä vauvan, joka ei alkuunkaan vastannut odotuksia, huusi yöt, röyhtäili ja paskoi kullatut vesihanat kylpyhuoneessa. 

Pirjo on ilkeä ja itsekäs narsisti, jolle ainoastaan oma hyvä olo merkkaa jotain. Kuvottava ihminen 🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Pirjolla oli kysymyksessä vain koiranpentu, eikä ihmislapsi. 

Siinä sitä olisi ollut sairaalassa pulassa, jos Pirjo olisi palauttanut muutama viikko aikaisemmin synnyttämänsä vauvan, joka ei alkuunkaan vastannut odotuksia, huusi yöt, röyhtäili ja paskoi kullatut vesihanat kylpyhuoneessa. 

Varmaan olisi palauttanut, jos olisi pystynyt. Nyt ei voinut kasvojen menetyksen pelossa näin toimia. Tunne-elämää ei taida pahemmin olla.

Vierailija kirjoitti:

Kai sen luulisi olevan aikuiselle ilmiselvää, ettei 10v ole vastuussa eläimestä vaan se aikuinen on..

Ei tyhmät elämänkoululaiset tuollaisia asioita ymmärrä.

Se puppy blues tunne menee ohi kun koira kasvaa ja oppii edes auttavasti tavoille, ja koiraan kiintyy vähitellen. Sitten se koira onkin rakas perheenjäsen monta vuotta. Puppy blues tulee helposti nimenomaan sellaiselle ihmiselle, joka yrittää tunnollisesti ja vastuuntuntoisesti hoitamaan ja kasvattamaan koiraa ja tuntee ettei se riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kai sen luulisi olevan aikuiselle ilmiselvää, ettei 10v ole vastuussa eläimestä vaan se aikuinen on..

Taitaa perheessä aikuinen olla se lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Kai sen luulisi olevan aikuiselle ilmiselvää, ettei 10v ole vastuussa eläimestä vaan se aikuinen on..

Tämäpä! Miten voi aikuinen ihminen olla yllättynyt, että 10 -vuotiaasta ei olekaan koiran omistajaksi. Siis mitä??? Tämä Pirjo mamma on aika tollo.

onko täällä joku psykiatrisen osaston asukkaiden kokous menossa kun tolleen mätkitään ihmistä joka uskaltaa kertoa kokemuksensa? Pirjo teki ihan oikein kun palautti pennun, heti aluksi kävi jo selväksi että siitä koirasta tulisikin hänelle yksi lisävelvollisuus ja tapaus on 30 vuoden takaa, jolloin koiratietoisuus oli eri kuin nykypäivänä. Olisiko pitänyt hampaat irvessä jatkaa ja kellään ei olisi ollut kiva? Aika törkeä vedota siihen että lapsikin pitäisi ottaa pois, miten mulla on kutina että tällä palstalla riehuu moni sellainen mamma jolla on lasu-asiakkuus auki itsellään..Pennun ottamalla et voi koskaan tietää mitä tulet saamaan, joskus se koiran soveltumattomuus omaan perheeseen ei poistu edes useamman vuoden jälkeen, kokemusta on.

Joskus tuntuu, että ihmiset liioittelee.  Ei koiranpentu kymmentä kertaa päivässä kaki lattialle.  Eikä se pure ja järsi kaikkea, jos sille annetaan oikeaa purtavaa.  Totta kai pieni pentu tarvitsee toimintaa ja tekemistä ja virikkeitä.  Tarpeeksi puruleluja ja puruluita vaikka lattia täyteen.  Ensimmäiset kuukaudet menee nopeasti, ja koiraa viedään ulos aina syönnin jälkeen, otetaan syliin ja viedään se selällään sylissä, silloin se ei pissi eikä kaiki siinä matkalla.

Miten joku ottaa koiranpennun kerrostaloon seitsemänteen kerrokseen, ihan tottako?  Kyllä siinä talossa on pakko olla hissi ja silloinhan se on sama, kuin oltaisiin ekassa kerroksessa.  

Koiran kanssa leikitään ja touhutaan.  Siitä se tykkää ja oppii samalla paljon asioita.  Ikinä ei saa luottaa lapseen.  Itse asiassa pitää tuntea itsensä ja tietää, että on elänrakas.  Tunteettomat ihmiset on täysin vääriä ottamaan mitään lemmikkiä.  Ei akvaariokalaakaan.  Huutamalla ja komentamalla koirasta tulee vain pelokas ja säikky ja kenties vihainen.

Seitsemän koiraa on minulla ollut ja aina olen tullut juttuun.  Vielä otan yhden luultavasti sitten, kun tätä nykyistä ei ole.  

Yksi ongelmakohta voi olla se, että otetaan väärän rotuinen koira.  Otetaan isokokoinen koira, joka tarvitsee paljon ulkonaolemista ja liikuntaa, kun itse ollaan sitä mieltä, että pari pientä sadan metrin kävelyä päivässä riittää tai että olkoon pihassa tarhassa kaiket päivät yksin.  Ja ollaan sitä mieltä, että koiran kuuluu olla sisällä ollessaan vain ja ainoastaan omalla petillään tai jossain omassa nurkassaan ja se komennetaan sinne heti, jos se uskaltaa tulla sieltä pois.  Monet miehet ei tajua koiran sielunelämästä hiukkaakaan eikä edes halua opetella.  He haluavat vain komentaa koiraa ja näyttää ihmisille, miten hyvin hänen koiransa tottelee.  

Ja sitten jos koiralta tulee oksennus lattialle, alkaa kauhea huuto ja rähjääminen.  Ikään kuin koira pystyisi sitä pidättelemään tai menemään vessanpytylle oksentamaan.

Monelle koiraa haikailevalle, varsinkin ensikertalaiselle, voisi sopia itse asiassa paremmin aikuinen kodinvaihtaja kuin pentu. Aikuisen koiran luonne on jo kehittynyt ja vakiintunut, se osaa peruskäskyt ja on sisäsiisti. Pennussa on hankalaa se, että kaikki, ihan kaikki on opetettava ja opeteltava alusta lähtien. Koiranpennusta ei voi myöskään sanoa varmaksi sitä, kuinka hyvin sillä ja omistajalla loppujen lopuksi "synkkaa". Jokaisen koiran luonne ja temperamentti on omanlaisensa eivätkä kaikki koirat sovi kaikkien isäntien/emäntien kanssa yhteen.

Kodinvaihtajan taustat ja mahdolliset erityistarpeet pitää toki ottaa huomioon mutta suurin osa on ihan niin sanotusti normaaleja, tervepäisiä koiria. Rescuet ulkomailta ym. sitten erikseen, ne eivät mielestäni kuulu kuin kokeneille ja omistautuneille koiraihmisille.

Lapsista vois kirjoittaa saman luettelon....