Pelkäätkö koskaan tekeväsi syntiä?
Kommentit (59)
Olen tarkoituksellisesti rienannut pyhää henkeä, jotta siinä tapauksessa, jos uskovaiset sattuvatkin olemaan oikeassa ja olemassaolo jatkuu väkisin vielä kuoleman jälkeen, en ainakaan joudu viettämään ikuisuutta yhdessä isossa jumalanpalveluksessa uskovaisten keskellä.
En pelkää koska kaikki mitä teen on luvallista vaikka se ei muita miellytä. Ymmärrän myös että elämä on valintoja joihin joutuu myös väkisin joten se myös sallii rehellisillekin pieniä luvattomuuksia. Niiden oikeutuksen ymmärtää itse ja joskus täytyy hieman ottaa itselleenkin. Valitettavasti.
Ylpistyneitä jumalattomia taas paikalla.
Ylpeydessään jumalaton ajattelee: "Ei Jumala vaadi tilille. Ei häntä edes ole." Siinä kaikki hänen ajatuksensa.
Psalmit 10:4
Mä teen mitä haluun. En mieti tollasia.
Vierailija kirjoitti:
Ylpistyneitä jumalattomia taas paikalla.
Ylpeydessään jumalaton ajattelee: "Ei Jumala vaadi tilille. Ei häntä edes ole." Siinä kaikki hänen ajatuksensa.
Psalmit 10:4
Mulla on kirja jossa lukee, että kaikki jotka ei usko kirjan sisältöön on kakkapäitä ja ihan tyhmiä. Tämä todistaa kirjan sisällön olevan totta
Vierailija kirjoitti:
Mistä voi olla varma jonkin asian syntisyydestä? Jos juon nyt oluen, onko se synti? (ei ollut se asia) t. ap
Ei se ole noin yksioikoista. Jollekulle se voi olla synti, toiselle ei. Riippuu monesta tekijästä ja seurauksista.
Vaeltakaa rakkaudessa.
Pelkoa ei rakkaudessa ole. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän (Jumala) uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Voin tehdä syntiä vain itseäni tai läheisiäni kohtaan, ja jos niin käy kadun syvästi ja pyydän anteeksi. Itselleen anteeksi antaminen voi olla vaikeampaa, mutta sitä pitää sitten vain työstää eikä jäädä siihen vellomaan.
Eniten olen varmasti rikkonut itseäni vastaan, ja niitä asioita itseni kanssa käynyt läpi ja yrittänyt löytää sovun itseni kanssa. Läheisiäni kohtaan en niin iso syntiä ole tehnyt ettenkö olisi anteeksi saanut, ja muita ihmisiä kohtaan en varmasti ole mitään synniksi laskettavaa tehnyt.
Ajattelen että elämä on ikuista oppimista. On osattava ottaa opikseen ja myöntää virheensä. On pyrittävä parempaan minään, mutta tuomita itseään eikä toisia ei saa. Olemme ihmisiä, siis erehtyväisiä.
Mihinkään liirum-laarum syntilitanioihin en usko.
-ateisti - nainen
Toisen loukkaaminen on syntiä. Luulen ettei oikeaa ja väärää edes ymmärretä hengellisessä mielessä, ainakin koen näin, syntiä on myös asettuminen alttiiksi silloin kun syy ei ole oma.
En, koska en usko syntiin.
Jokainen teko on tietoinen valinta, josta pitää kantaa seuraamukset.
En usko, että Jeesus pelastaa, minua ainakaan. Uskokoon muut mihin lystää, mutta minä uskon siihen, että ihmiselle on annettu vastuu teoistaan. Uskon Jumalaan kyllä.
Hutilointi ja ajattelemattomuus on valinta. Pitää skarpata, jos tuntuu että ohjakset lipeää käsistä. Rauhoittaa tahtia ja miettiä, missä mennään. Hyvin harva moka on puhdas vahinko.
Miksi pelkäisin? Kaikki mukava on jossain tarustossa määritelty synniksi ja minäkin tykkään kaikesta mukavasta.
Uskontolulttien taikauskoiset käsitteet eivät koske minua.
En usko syntiin, jumalaan ym. En tarvitse yliluonnollisen hahmon ohjausta elääkseni kunnon ihmisenä.
Olen mies ja teen haureuden tekoja toisen miehen kanssa. Onko se syntiä että mieheni siittää minut päivittäin?
Miten olemattoman tekemistä voisi pelätä?
En pelkää, joskus nuorempana tein, kadutti .
En, koska tarukirjojen uskomukset eivät kiinnosta.