Miten te pystytte asumaan samassa rakennuksessa seinäkellon kanssa?

Joku kerrostalon naapureista hankki seinäkellon, joka löi tunnin välein, ja elementtitalossa ääni vielä kaikui. Jokainen naapuri tiesi kyllä seurata ajan kulumista. Eipähän mennyt kauaa, kun kellon kumina onneksi hiljeni.  

Vierailija kirjoitti:

5 seinäkelloa alakerrassa ja 3 yläkerrassa. Yläkerrassa olevat eivät tikitä, sillä siellä on makuuhuoneet. Alakerran kellot tikittelevät mikä mitenkin. Eivät kuulu makkareihin tikitykset. Mä tykkään tuosta tasaisesta metronomista, ehkä siksi kun lepopulssini on 60/min 😁

Tuosta voisi kehittää jonkin mielikuvituksellisen teorian. Tekikö Luoja ihmiset niin, että leposykkeen täytyy olla tasapainossa ajan kulumisen kanssa? Olemme osa tätä planeettaa, sen asukkaita, ja leposykkeemme on synkronoitu tämän planeetan ja ulottuvuuden ajankulun kanssa? 

Hmm..

Jollakin oli tänään bussissa rannekello ja olin vähällä huutaa että ottaisi siitä patterit pois.

Ääniin tottuu - ihminenkin.

Yhdessä kissadokumentissa oli juttua kissasta, joka oli ottanut reviirekseen pajan, jossa oli välillä todella paljon meteliä ja kirskuvia ääniä. Siellä se nukkui rauhassa ja tuli seppien luokse ruokatunnilla syömään niiden eväät ja saamaan rapsutuksia. Se oli pajan lellikki ja näytti erittäin hyvinvoivalta. Oliko se kuuro? Kuulemma ei, vaan kissoilla on kyky sulkea pois meteli ja jatkaa häriintymättä elämäänsä. 

Jotkut ihmiset häiriintyy vähän kaikesta, he ovat vaikutuksille alttiita ja he herkästi jumittuvat johonkin tai ajatuvat sivuteille.  Toiset on taas rautahermoisia, ns. lehmänhermoisia, keskittymiskykyisiä. Se on kyllä suuri etu, varsinkin nykymaailmassa, joka on täynnä meteliä, häirintää, kiusantekoa, provosointia, manipulointia. Ja näkee kuinka maailma on pullollaan vakavasti häiriintyneitä ihmisiä.

Meillä on kolme käkikelloa, kaikki hieman eri ajassa. Hauskaa kun ne juttelee vuorotellen.

Samassa rakennuksessa on varmasti kymmeniä/satoja seinäkelloja ja vekkareita, mutta ei mulle naapurien kellojen raksutus kuulu.

Ja minusta tuo on jotenkin rentouttava ääni kun kello raksuttaa tasaista vauhtia. Enkä pistäisi pahakseni vaikka itsellä olisi se sellainen seinäkello joka aina tasatunnein oikein kumauttaa määrän x kertaa. En naapurien takia edes harkitse sellaisen hankkimista, mutta sitten kun on asun omakotitalossa niin tuollaisen hankin oitis.

Ei yleensä häiritse. Psykoosissa ollessani kellon tikitys muuttui puheeksi. Se oli kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Ääniin tottuu - ihminenkin.

 

Yhdessä kissadokumentissa oli juttua kissasta, joka oli ottanut reviirekseen pajan, jossa oli välillä todella paljon meteliä ja kirskuvia ääniä. Siellä se nukkui rauhassa ja tuli seppien luokse ruokatunnilla syömään niiden eväät ja saamaan rapsutuksia. Se oli pajan lellikki ja näytti erittäin hyvinvoivalta. Oliko se kuuro? Kuulemma ei, vaan kissoilla on kyky sulkea pois meteli ja jatkaa häriintymättä elämäänsä. 

Jotkut ihmiset häiriintyy vähän kaikesta, he ovat vaikutuksille alttiita ja he herkästi jumittuvat johonkin tai ajatuvat sivuteille.  Toiset on taas rautahermoisia, ns. lehmänhermoisia, keskittymiskykyisiä. Se on kyllä suuri etu, varsinkin nykymaailmassa, joka on täynnä meteliä, häirintää, kiusantekoa, provosointia, manipulointia. Ja näkee kuinka maailma on pullollaan vakavasti häiriintyneitä ihmisiä.

Niinpä. Lisäksi meteleissäkin on eroa eli esim itseäni ei luonnon/eläinten aiheuttama isokaan meteli ärsytä ikinä (eikä edes tuollainen kellon äänekäskään raksuttaminen), mutta sitten taas ihmisen aikaansaama älämölö raastaa hermoja heti eli sitä en kestä kuunnella ollenkaan. Ihan sama onko se joutavaa mökellystä, kännistä mylvintää tai kirkumista, säksättämistä, räkättämistä tai ihan vaan jotain autolla/prätkällä revittelyä tai jotain sormirummutusta. Enää en kestä edes musiikkia kuin hyvin valikoidusti ja ihan sellainen tavallinen puhekin riipii hermoja.

Minulle kellon tikitys on aina ollut kidutusta, kuuluisa se omasta asunnosta tai naapurista.

Käytän tornituuletinta peittämään epämääräiset äänet, tasainen ääni ei häiritse ja sen melkein jopa tarvitsee nykyään.

"valkoinen kohina"...