Ratkaisu ikuisiin anoppi-miniä-ongelmiin
Kohtaanto ongelmaan ehdotukseni on anopeille ja miniöille tarkoitettu tinder, jossa nämä matchin löytäneet naiset järjestävät keskenää muutamat treffit. Jos hyvä yhteys syntyy, kutsutaan treffeille - toki valvotusti - myös se poika (tai tytär). Sitten miniä ja anoppikokelaat katsovat, miten homma kolmistaan toimii. Jos poika (tai tytär) yrittää sekoittaa hyvää kuviota, anoppi ja miniä yhdestä suusta lausuvat: "Vaiti!"
Tässä olisi myös tosi-tv formaatti. "Unelmieni miniä" tai "Unelmieni anoppi"myydessä
Kommentit (28)
Elämä ja varsinkin lasten lapsuus on niin lyhyt, että siitä ei kannata päivääkään hukata vastenmielisiin ihmisiin ja miellyttää kynnysmattona vain koska ei uskalla tehdä muutakaan.
Asiat on parasta puhua halki ja jättää sitten toisensa rauhaan.
"Entäs jos se miniä on se epämiellyttävä ihminen? Lapsilla on oikeus myös isovanhempiin ja monet heistä sietävät miniöiden huonoa käytöstä juurikin lastenlasten takia."
Miniä on niiden lastenlasten äiti. Hänellä on velvollisuus huolehtia lastensa hyvinvoinnista. Mitähän se miniän huono käytös mahtaa olla? Ei nuoleskele sinua? Puuttuu elämääsi?
Vierailija kirjoitti:
Asiat on parasta puhua halki ja jättää sitten toisensa rauhaan.
Jos molemmat osaavat käyttäytyä normaalisti ja kunnioittaa muita ihmisiä, ei ole mitään halki puhuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisin omani niin, että pysyin anopista kaukana. En vieraillut, eikä hänkään vieraillut meillä. Oltiin kuin toista ei olisi ollutkaan. Mies sai mennä yksin jos halusi, ei kovin usein käynyt hänkään. Rauha säilyi.
Eks- anoppi kuten mieskin on eksmies.
Teoriassa mahdollista on myös pitää ns. kohteliaat välit. Äiti ymmärtää, että tuo henkilö on lapseni valinta, eikä siihen ole sanomista. Ja miniä ymmärtää, että puolisoni äiti ei ole lupautunut olemaan uusi äitini, kotiapulaiseni, rahoittajani, uusi paras ystäväni, terapeuttini ja mitä vielä. Jotain sen pojan (tai tyttären) pitäisi tietysti myös tajuta.
Edes oma äitini ei ole kotiapulaiseni, rahoittajani, paras ystäväni tai edes ystäväni, terapeuttini tms. Miksi ihmeessä anopinkaan sellainen pitäisi olla.
Ja varmaan aika harva tuollaista anopilta odottaa. Tosin mä voisin ihan mielelläni olla, jos poikani joskus löytää jonkun.
Tein tuon aloituksen. Läpällä siksi, että ärrrrrrsyttää ihmisten odotukset toisistaan ja kyvyttömyys vain käyttäytyä normaalin kohteliaasti ja ottaa toiset huomioon. Myös siksi, että missähän ne vaimonsa valinneet pojat (tai tyttäret) lymyilevät näissä draamoissa!
T. Tyyppi, joka on miniä, anoppi, mummu, äiti, vaimo ja vielä minä ainoassa elämässäni
Surullista. Niin turhaa. Jonkun pitää vaan katkaista sukupolvien ketju.
Onneksi äidilläni ei ole poikia niin ei hänen anoppitraumansa aktivoidu.
Omaa äitiäni taas en ole halannut koskaan. Umpi-ilkeä ihminen, joka saa nautintoa siitä, että pahoittaa toisen mielen.