Mistä ja milloin olet viimeksi löytänyt uuden ystävän?

En ole koskaan löytänyt ystäviä.

T: kiltti mies

Netistä löytyi ulkomaan asukki jonka kanssa viestit lentää päivittäin 

Fortnitesta pari vuotta sitten. 

Osallistuin yhden festivaalin järjestämiseen vapaaehtoisena viime vuonna. Sieltä löytyi samanhenkistä porukkaa ja uusi ystävä. 

Ja mitä me tehdään? Käydään kävelyllä ja joskus teatterissa.

N48

Peruskoulun yläasteella olin kiusattu, mutta lukiossa sain yhden ystävän jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu. Ystävyys katkesi kun kuulin hänen puhuvan minusta paskaa. Nyt olenkin ollut viimeiset nelisenkymmentä vuotta ilman ystäviä. 

Koulusta tänä vuonna, sitä ennen muutama vuosi sitten työpaikalta. Edelleen ollaan ystäviä, vaikka koulu loppunut ja työpaikat vaihtuneet. Ikää on 37v.

Onko niin, että niin moni yksnäinen ei oikeasti sitten haluakaan ystäviä. Kun tulisi tilaisuus tutustua. Missä he ovat, jotka oikeasti haluavat seuraa ja keskustella? Tuolla frendiessä näkyy olevan paikkskunnaltani jotain 100 iältään 18-70 vuotiasta, jotka etsivät ystävää. Mitähän hakevat oikeasti?

Töistä viime vuonna.

Noissa kaverihakupalveluissa on luultavasti enimmäkseen ihmisiä, joilla on hankaluuksia muodostaa ystävyyssuhteita (=jotenkin rajoittuneet sosiaaliset taidot). Heidän kanssaan ystävystyminen on haastavaa.

Kannattaa siis kokeilla ihan arkielämässä olevia ihmisiä: naapureita, työkavereita, harrastuskavereita jne.

Matkustin ympäri maailmaa, laukussa vain leipää ja piimää. Sanoin päivää, ja sain uusia ystäviä.

FB:n kaveriryhmästä, josta hain seuraa yhteen tapahtumaan. Viihdyttiin toistemme seurassa riittävän hyvin ja sittemmin on käyty keikoilla, kahvilla, museoissa, rannalla yms. En usko, että ystävystyminen onnistuu pelkän viestittelyn pohjalta. Jokin yhteinen tekeminen ja sen yhteydessä jutteleminen on mun mielestä se juttu.

Häissä tapasin serkun, jonka kanssa ystävystyttiin.

Käytin viimeksi kaverihaku.net  hakua, mutta aika usein joudun itse pettymään. Moni on liian puhelias, ei kykene olemaan hetkeäkään hiljaa, saati kuuntelemaan toista. Tai sitten toiset ovat vain ilkeitä ihmisiä? En ymmärrä, jos etsitään ystäviä ja niitä haetaan, niin ihmettelen, että minkä vuoksi ollaan ilkeitä toisia kohtaan? Ei kyetä olemaan empaattisia tai ei kyetä vastavuoroiseen kommunikaatioon lainkaan? Olen itse hyvä kuuntelija, auttavainen ja kohtelias toisia kohtaan. Mutta niin, olen ilman ystäviä, jos eivät vaikuta olevan ystäviä lainkaan ja kemiat eivät toimi keskenään. Ystävyys suhde pitäisi olla sellainen, että molemmilla on hyvä olla ystävyys suhteessa sekä jakaa asioita molemmin puolin. Toki voi tulla erimielisyyttä ja se kuuluu elämään, mutta oikea ystävä hyväksyy toisen erilaisuuden ja toki olla ystävä niiden samankaltaisten piirteiden kanssa. 

Nuorena. Aikuisena ani harva löytää enää uusia ystäviä.

Elder scrolls onlinesta pari vuotta takaperin, yhä ollaan ystäviä ja ollaan livenäkin tavattu, ei tosin usein koska asutaan eri maissa.

Löysin pari vuotta sitten töistä kaksi uutta ystävää. Sitä ennen löysin seurakunnasta ystävän - ollaan edelleen läheisiä, vaikka en kuulukaan siihen seurakuntaan. 

Harrastuksista en ole löytänyt muita kuin kavereita, mutta opiskellessa lyhytkurssilla tuli mukava tyyppi vastaan ja nyt viesteilemme säännöllisesti.

Yleensä kun on ystävällinen ihmisille, on helppo tutustua.

Syyskuussa 2021 Facebookista. Ei ollut mikään kaverihakuryhmä vaan ihan muuhun aiheeseen liittyvä ryhmä. Yhtenä iltana eräs ryhmäläinen laittoi mulle yllättäen Messengerissä viestiä ja kertoi, mitä hänen miehelleen oli tapahtunut. Kun aloin lukea hänen viestiäåän, mulla nousi ihokarvat pystyyn, koska jo lukematta tiesin, mitä hänen seuraavassa lauseessaan lukee. Hänen miehensä oli saanut saman harvinaisen sairaskohtauksen, jonka mä olin saanut 9 vuotta aikaisemmin. Sairaskohtauksen, josta vain hyvin harva selviää hengissä. Ollaan monesti mietitty, mikä ihme sai hänet sinä iltana laittamaan viestiä juuri mulle. Kun ei se ryhmäkään, johon me molemmat kuuluttiin, liittynyt mitenkään mihinkään sairauksiin. Siitä viestistä alkoi meidän ystävyys, joka on jatkunut tähän päivään asti. Ollaan jo monta kertaa tavattu ja olen ystävystynyt myös hänen puolisonsa ja läheistensä kanssa. Viestittelemme toisillemme pitkin päivää ihan joutavistakin asioista. Ollaan sellaisia "sielunsiskoksia". 

Työkkärin kursseilta, on aikaa jo ainakin 5v.

Voisiko asian tiivistää niin, että he, jotka ovat aidosti kiinnostuneita toisista ihmisistä ja yleensäkin ympäröivästä maailmasta, saavat helposti ystäviä.

He, jotka ovat kiinnostuneita lähinnä itsestään ja ehkä jostakin omasta intohimoasiastaan, eivät muusta, eivät saa niin helposti ystäviä.  Osa näistä puhuu, puhuu, puhui ja jatkuvasti itsestään. Toiset taas eivät osaa sanoa oikein kuin jaa, ei tai vastata lyhyesti selkeisiin kysymyksiin. Eivät siis osaa keskustella, koska mikään ei oikein kiinnosta, eikä varsinkaan toiset ihmiset.

Mielenterveysongelmaisten vertaistukiryhmästä. Oon tavannu puolet mun nykyisistä kavereista pöpilässä.

Saan helposti ystävän alkuja, mutta kyllästyn nopeasti enkä jaksa tavata enää muutaman kuukauden päästä