Kriisin jälkeen töihin. Kuinka pian menit töihin ja miten se onnistui?
Miten teillä meni töihinpaluu? Miten työyhteisö suhtautui? Itselleni kriisi on vielä melko tuore, ja olen tämän viikon sairaslomalla. Haluaisin mennä kuitenkin mahdollisimman pian töihin ja jatkaa normaalia arkea. Tällä hetkellä olen vain niin itkuherkkä että en luota siihen että pysyisin kasassa.
Kommentit (15)
Siis, tietääkö työyhteisö kriisistäsi?
Pari päivää olin kotona läheisen itsarin jälkeen. Työ toi muuta ajateltavaa. Kotiin tullessa sit itketti ja ulvoin illat ja viikonloput. Aamulla silmät turvoksissa töihin jos ei ollut etäpäivä.
Olin etänä kun ukko sairasti syöpää
Vierailija kirjoitti:
Siis, tietääkö työyhteisö kriisistäsi?
Pomo tietää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei työpaikka ole mikään ilmainen terapia palvelu
Kömmi pentu roskiin. Tai vaikka sinne terapiaan, saattaisi tehdä hyvää sulle.
Viikon olin pois ja työkaverit ties mistä kyse. Koin parempana palata töihin alkushokin jälkeen ja saada muuta ajattelemista. Päivät pysyin kasassa ja kotiin ajellessa päästin tunteet irti. Sain kukkia ja välittävän vastaanoton töissä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5652595/te-mielenterveystyota-tekevat-o…
Ap:n tekemä?
Ei, mutta hieman samankaltainen tilanne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5652595/te-mielenterveystyota-tekevat-o…
Ap:n tekemä?
Ei, mutta hieman samankaltainen tilanne. Ap
🤔
Olin sairauslomalla viikon. Töissä oli helpompi olla kuin kotona. Iltaisin ahdisti ja itketti, lääkkeillä sain nukuttua. Työteho ei tietenkään ollut normaali, mutta työpaikalla ymmärrettiin ja sain tehdä sen, minkä jaksoin (toimistotyö).
Olin viikon saikulla. Ja sen jälkeen vielä etätöissä viikon. Työtä olisin ehkä pystynyt tekemään hetikin, mutta en vastaamaan puhelimeen, neuvomaan ja olemaan sosiaalinen. Itketti liikaa. Tarkkaa syytä en töissä kertonut saikulle. Paitsi myöhemmin, kun kriisi eskaloitui uudelleen.
Menin heti töihin enkä kertonut edes esimiehelle. Oli sattumalta muutama lomapäivä aikaa toipua pahimmasta shokista, joten onnistui näin. Työ auttoi saamaan ajatuksia muualle eikä tarvinnut koko ajan vain surra. Ehkä olisin voinut jollekin töissä kertoakin, mutta pelkäsin, että jos ihmiset kyselee asiasta ja voinnistani, romahdan kesken työpäivän. Jaoin vointiani ja itkin sitten ystävien ja miehen kanssa.
Siskon työkaveri menehtyi tsunamissa silloin 2005.
Kriisipsykolgi kehoitti "menemään töihin heti kuin pysytyy".
Syy on aivojen rakenteessa. Yhdessä paikassa on esim. paikka matematiikalle ja toisessa paikassa on kielellinen oppiminen.
Samalla tapaa surun ja työasioiden käsittely tapahtuu aivojen eri osissa.
Jos kykenet menemään töihin tuo surua käsittelevä osa ikäänkuin "lepää" eikä ylikuormitu ja voi osaltaan liudentaa surun kokemusta.
Jaksamisia.
Ei työpaikka ole mikään ilmainen terapia palvelu