Te mielenterveystyötä tekevät! Onko teidän henkilökohtaisessa elämässä ollut pahoja kriisejä? Miten työnantaja ja työyhteisö suhtautuu?
Itse teen vaativaa työtä psyykkisesti sairaiden kanssa. Tällä hetkellä itseäni on kohdannut suuri kriisi ja henkinen kärsimys sen seurauksena. Koen tämän lisäksi häpeää siitä etten kykene töihini juuri nyt. Pelkään että minua pidetään heikkona surkimuksena ja että työnantaja katuu palkkaamistani. Työyhteisö on suhtautunut empaattisesti ja ymmärtäväisesti, mutta äärimmäisen itsekriittisen luonteeni takia en pysty hyväksymään että olenkin näin heikko. Olen varmaan itseni suurin tuomitsija.
Kommentit (25)
Pelkään että minua pidetään heikkona surkimuksena.
:Eli olet pitänyt potilaita sellaisina. Nyt jäi pää vetävän käteen.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään että minua pidetään heikkona surkimuksena.
:Eli olet pitänyt potilaita sellaisina. Nyt jäi pää vetävän käteen.
Siinäpä oikein filosofi!
Huulitäytteet turpos liian suuriksi, ja mies ei maksa silareita.
Teet mielenterveystyötä ja suollat sontaa. Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän kriisi mahtaa olla.
Menetys. En halua avata sitä enempää tässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Teet mielenterveystyötä ja suollat sontaa. Selvä.
Mikä sulla on?
On ässä ja ärrä vika sekä joogasta tullut meditaatio voimavaikutus huimaa välillä näkyy kirkkaita valoja joskus värillisiä tai energioita.Ahdistaa asun kalvikissa.
Aika moni sairaslomalla hermot pettää tietokoneiden kaavioiden kanssa.Niskat jumissa ihan jäykkänä.
Teet psyykkisesti sairaiden kanssa töitä etkä osaa hoitaa psyykkistä sairauttasi.
Mitä ihmettä. No mitä veikkaat. Et taida olla kovin ammattimainen, mikäli tämä aloitus ei ole pelkkä provo. Tottakai voi tulla kriisi ja sairasloman tarve, mutta ihmetyttää todella, jos ei tämän vertaa kykene reflektoimaan ja itseen soveltamaan omaa ammattitaitoa.
Ap, kaikille voi tapahtua kaikkea. Kriisin jälkeen olet vahvempi toimimaan mt-alalla. Hae apua rohkeasti.
Kiitos asiallisesti vastanneille. Tuntui hyvältä kuulla pari lohdullista sanaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. No mitä veikkaat. Et taida olla kovin ammattimainen, mikäli tämä aloitus ei ole pelkkä provo. Tottakai voi tulla kriisi ja sairasloman tarve, mutta ihmetyttää todella, jos ei tämän vertaa kykene reflektoimaan ja itseen soveltamaan omaa ammattitaitoa.
Olen kohdannut, ja sekä työnantaja että työyhteisö ovat ymmärtäneet. Vältin tietyntyyppisiä asiakkaita jonkin aikaa kun heidän juttunsa triggeröi liikaa, oli vaikea säilyttää ammatillinen ote kun omat surut ja pelot tunki mieleen, mutta tämä ymmärrettiin työyhteisössä hyvin. Olin pari ekaa itkuisinta päivää saikulla ja sitten tein pitkään lyhyttä työaikaa, jotta jaksoin kaiken mitä piti töissä ja kotona. Kun tapahtuneesta oli kulunut aikaa, aloin taas tavata kaikenlaisia asiakkaita ja myöhemmin vielä hankin tähän kriisin aiheeseen liittyen lisäkoulutusta ja siitä tuli yksi vahvuuksistani.
Pois alalta kun et pysty itseäsi hillitsemään!!!