Minkälainen käytös on nyt sitten pettämistä?
Ajatukset eivät kuulemma ole, vaan teot kuten paneminen. Mutta jos on ihastunut tai jopa rakastunut, niin onko pienetkin teot silloin pettämistä? Kaikki sanoo, että yhteiset lounaat eivät ole pettämistä. Entä yhteiset automatkat? Jos tietää, että ihminen on aivan lääpällään toiseen tai jos se on jopa molemminpuolista, niin onko se juttelukin jo pettämistä ?
Kommentit (9)
Kikkeliin kannattaa merkata tussilla merkki kahden tuuman kohdalle. Kaksi ekaa tuumaa ei vielä ole pettämistä.
Jos voit kertoa asiasta puolisollesi ja han hyvaksyy sen, se ei ole pettamista.
Vierailija kirjoitti:
Kikkeliin kannattaa merkata tussilla merkki kahden tuuman kohdalle. Kaksi ekaa tuumaa ei vielä ole pettämistä.
No eipä siinä sitten mitään. Se alkuosa siinä se herkin onkin, sopii mulle. Terkuin nimimerkki Petturimiez
Jos alkaa viestimään liikaa ja viettää aikaa enemmän luurin kanssa kuin kumppanin. Ehkä sopii enemmän menoja jne
Oma mies ei ole mustis ja tiedän rajani.. Ajattelen aina mitä itse en kestä. Hän on aina sanot ole ystävä saat hankki uusia kavereita, mutta kun itse mahdu enää mukaan ja menot tärkeimpiä, niin mieti..
Jos nainen jakaa pinppiä vieraille, hän pettää. Anaalin antaminen ei ole pettämistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kikkeliin kannattaa merkata tussilla merkki kahden tuuman kohdalle. Kaksi ekaa tuumaa ei vielä ole pettämistä.
No eipä siinä sitten mitään. Se alkuosa siinä se herkin onkin, sopii mulle. Terkuin nimimerkki Petturimiez
Ethän sinä sitten enää petturi ole kun käytät vain kärkeä.
Kuulostaa, että tossa on jo enemmän tapahtunut
Vierailija kirjoitti:
Jos voit kertoa asiasta puolisollesi ja han hyvaksyy sen, se ei ole pettamista.
Tämä. Jos niistä lounaista ei kerrota, tai tehdään muita asioita kaksin sen ihastuksen kanssa kertomatta niistä puolisolle tai on muuten tarvetta salailla tekemisiään, se on pettämistä. Jos asiasta kertoo päin naamaa ja puolisolle on ok, että käy kahvilla (ihan platonisesti), niin asia selvä.
Pitkän parisuhteeni aikana yhdestä nuoruusvuosina baarissa tavatusta tyypistä tuli hyvä ystävä, jonka kanssa ollaan 10 vuotta oltu ihan platonisia kavereita, vaikka ystävyys alkoikin siitä, että yritti iskeä. Ex-mies oli pitkään mustis, mutta kerroin aina jos juttelin tämän kaverin kanssa, eikä mitään koskaan tapahtunut. Hyväksyi asian.
Puolisen vuotta sitten nykyinen ex sitten löysi toisen, kun olimme vielä parisuhteessa. Ensin ei halunnut millään erota, vaikka sitä monesti ehdotin (näkemyseroja lasten kasvatuksesta ja miehen itsekkäästä käytöksestä), mutta sitten vasta se ero alkoi tuntua vaihtoehdolta, kun uusi oli jo kiikarissa.
Ihan perinteiset pettäjän merkit: mies, joka käytännössä oli liimaantunut tietokoneelle niin että lapsetkin jäi hoitamatta, ei yhtäkkiä siinä enää istunutkaan vaan hävisi "lenkille", räpläsi puhelinta (joka oli melkein pysyvästi ennen tätä lentokonetilassa) jatkuvasti ja tiuski lapsille jos "häiritsivät". Aikani tuota katseltuani kysyin suoraan pettääkö, jolloin mies myönsi että on toiselle jutellut mutta ilmaisi, ettei ole "vielä" tyttöystävä. Erottiin, koska vaikka väitti sukulaisilleen, ettei olisi pettänyt (fyysisesti), niin minulle se, että teki kaiken salassa eikä kertonut asiasta itse ennen kuin pakotin kertomaan, oli pettämistä. Pahinta tässä oli, että kun puhuttiin tästä, mies tekstaili silloin koko ajan päin naamaani sille uudelle naiselle ihastuneena hymyillen. HYMYILLEN.
Tämän jälkeen mies jäi pariksi päiväksi vielä maleksimaan kotiin ja koko sen ajan istui puhelin kädessä sen toisen naisen kanssa tekstailemassa. Lapset unohtui. Jouduin sanomaan, että tuo on äärimmäisen loukkaavaa, että viestittelisi edes salassa siihen saakka, että häipyy. Ei loppunut, joten heitin ulos ja kerroin uudesta naisesta ihan kaikille lähipiirin ihmisille, joiden yhteystiedot minulla oli.
Lopulta ex häipyi vanhemmilleen ja asui siellä pari kuukautta ennen kuin sai kämpän. Ex-appiukolta kuulin, ettei pariin viikkoon huoneestaan lähtenyt. Epäilivät, ettei sillä mitään uutta naista olekaan ja ei varmaan lopulta ollutkaan. Minä epäilen, että se uusi nainen (epäilin miehen työkaveria, jonka kanssa olisi lähtenyt pikkujouluissa luistamaan) EI eronnut puolisostaan, joten eksälle kävi perinteiset, että jätti perheensä uuden naisen takia ja uusi nainen jätti hänet. Myönnän olevani vahingoniloinen tästä. Lapset on samassa päivähoidossa sen naisen kanssa, joten jos olisin halunnut olla narttu, olisin toki voinut ihan itse siltä naiselta asiasta kysyä asiasta ja jos epäilys olisi väärä, niin olisi miehen maine mennyt työpaikallakin, mutta ei kummasti sitä naista muutamaan viikkoon siellä näkynyt vaan miehensä toi lapset hoitoon.
En eksän nykyisistä naiskuvioista tiedä, mutta minä kysyin sitä vanhaa kaveria kahville ja ollaan parilla treffeilläkin käyty, kun molemmat sinkkuja ollaan, että katsoo vieläkö ollaan yhtä viehättäviä varhaiskeski-ikäisinä kuin silloin parikymppisinä. Nyt vaikka olen sinkku, jotenkin tulee salailtua asiaa, ettei ex luulisi että parisuhteemme aikana oli mitään muuta kuin ystävyyttä, kun ei ollut. Tuntuu naurettavalta, etenkin kun suhde kaatui ex-miehen pettämiseen.
Riippuu siitä, miten kumppanin kanssa määrittelette pettämisen.