Miksi jotkut vanhempansa menettäneet menettää empaattisuuden?
Siis empaattisuuden muiden kokemuksia kohtaan. Eräältä tuttavalta oli kuollut läheinen, ei kuitenkaan vanhempi, ja tämä oli siitä suruissaan. Tähän eräs vanhempansa nuorena menettänyt toinen tuttava alkoi ilkkumaan, että sehän ei ollut edes sun läheisin ihminen, ei voi olla noin vaikeaa. Tätä seurasi muistutus siitä miten oma vanhempansa kuoli nuorena. Kyseessä oli kuitenkin ihan aikuinen ihminen eikä mikään uhoava teini. Miksi joidenkin on niin vaikeaa olla empaattisia muiden kokemuksia kohtaan?
Kommentit (6)
Joutuneet tukahduttamaan omat vaikeat tunteensa ja menettäneet yhteyden niihin. Eivät siten ymmärrä myöskään toisten tunne-elämää. Näkevät suremisen heikkoutena.
Ehkä jotain vaikeuksia käsitellä omia tunteita.
Olen kysynyt joskus tällaiselta ihmiseltä että miksi, kuulemma haluaa antaa perspektiiviä. Sitä ei sitten osannut selittää että miksi. Mutta ilmeisesti hänellä oli jonkinlainen uskomus, että maailmassa voi olla vain vakiomäärä surua ja se että joku suree vaikka koiraansa on jonkun muun surusta pois.
Vahvoja tunnelukkoja. Purra on hyvä esimerkki tästä.
Jotkut ajattelevat sureminen heikkoutena. Eivät varmaan ole lapsena saaneet itkeä.
Empatiapalikka epäkunnossa?