Miten estää itseään katkeroitumasta?
Olen huomannut viime aikoina hautovani paljon katkeria ajatuksia. Siitä, miten olen itse auttanut ihmisiä ja nyt kun itse tarvitsisin apua, kukaan ei ole halukas auttamaan. Ajattelen, että kyse on siitä, etten onnistu suremaan ja käsittelemään rehellisesti asiaa, vaan suojaan itseäni katkeroitumalla ja ajattelemalla, että "eipä tarvitse kenenkään pyytää minultakaan enää apua". En haluaisi jatkaa tätä katkeroitumista vaan pysyä vilpittömänä ja elämästäni kiitollisena itsenäni. Onko ideoita, miten työstää asiaa?
Kommentit (14)
Olet itsekäs ja siksi katkera.
Olet auttanut ihmisiä, mutta aina sillä taka-ajatuksella, että sinua autetaan takaisin.
Epäitsekäs ihminen auttaa muita miettimättä sen enempää.
Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa ja ainoa mihin voit luottaa on oma itsesi.
Kun ajatukset alkaa kiertää kehää, pitää hankkia uusia virikkeitä ja ajatuksia.
Vellominen ei auta yhtään.
Hieman saman kaltaisia ongelmia täällä.
Ehkä tämä aika vaan tehnyt viimeinkin tehtävänsä. Surullista kyllä, olen aina ollut lähes vastakohta tällaiselle.
Nyt vaan keskityt tekemään omia kivoja juttuja. Ei mitään auttamisia kuulu vatvoa, se on kaikki vain elämää.
On terve reaktio ihmiseltä ymmärtää, että kaikkia ei ehkä kannatakaan auttaa. Mitä aiemmin tämän oivaltaa, sen parempi. Moni meidät valitettavasti kasvatetaan toisten palvelijaksi, varsinkin naiset. Ja kun mehut on imetty, sitten leimataan katkeriksi ymv. Kiitollinen voi olla vain itselleen.
En todellakaan ole auttanut ketään taka-ajatuksena, että sitten minuakin autetaan joskus apua tarvitessani. Päin vastoin, olen itse nauttinut asiasta, jota olen tehnyt toista auttaakseni. Siksi onkin älytöntä potea nyt katkeruutta, kun minua ei auteta, vaikka itse "hyvää hyvyyttäni" autoin. Minulla on kuitenkin paha olla, kun toistuvista pyynnöistä huolimatta en saa apua sitä tarvitessani. Se paha olo johtaa näihin katkeriin ajatuksiin. En kuitenkaan haluaisi katkeroitua. Ap
Olen yrittänyt parisuhde- ja työasioiden aiheuttamaa katkeruutta taklata ajatuksella, että raskaiden asioiden ei tarvitse määritellä minua. Minun ei tarvitse heittäytyä kyyniseksi ja kovaksi, vaan minulla on lupa olla edelleen kiltti ja herkkä. Ei aina tietysti toimi, mutta päivä kerrallaan.
On aika kääntää positiivisuuteen ajatukset.
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs ja siksi katkera.
Olet auttanut ihmisiä, mutta aina sillä taka-ajatuksella, että sinua autetaan takaisin.
Epäitsekäs ihminen auttaa muita miettimättä sen enempää.
Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa ja ainoa mihin voit luottaa on oma itsesi.
Malliesimerkki katkerasta ihmisestä tämä..
Mitä apua sitten tarvitset, olisiko viranomaiset ja neuvonta, diakonia, sosiaali - ja terveydenhoitoala, potilasyhdistykset, ostopalvelut tms. kuitenkin se paras auttaja, onko ongelma siis sellainen.
Miksi katkeroitua sellaisesta, että kaikilla on omat työnsä, tehtävänsä ja murheensa ja elämänsä, johon ei vain voi enää lisätä mitään muuta, minkäs sille voi.
Marttyyriksi älä missään tapauksessa heittäydy, pilaat vain oman elämäsi kokonaan.
Hoida itsesi kuntoon, ulkoile, urheile, pidä itsestäsi hyvää huolta.
No, nyt tiedät missä mennään. Jos joku auttaa sinua, panosta niihin ihmisiin jatkossa.
Älä odota ihmisistä yhtään mitään - hyvää tai pahaa - niin ei tule myöskään pettymyksiä. Sitten, jos joku tarjoaa esimerkiksi apua, niin yllätyt iloisesti. Ihmiset ovat vain ihmisiä.
En edes ymmärrä mitä on katkeruus. Ja kiitollisuus kenelle? Jumalalle? Pääministerille? Omituinen käsite sekin.