Te, joilla on parisuhteessa erilliset rahat, käytännön kysymyksiä?

Yhteinen taloustili minne molemmat laittavat saman nettosumman rahaa ja sieltä maksetaan kaikki yhteinen.

Jos sattuu ostamaan prismareissulla yhteiskortilla jotain 50-100€ ylöspäin selvästi omaan käyttöön niin palauttaa summan yhteistilille.

Sen tarkempi erottelu olisi turhan työlästä ja mitään hygieniatuotteita tai vedenkulutuksia ei erotella vaan mennään 50/50.

Meillä on erilliset rahat ja tilit, mutta ei lasketa mitään tai jaotella minkä verran kukakin maksaa. Jompi kumpi maksaa. Ihan on yhteiset ruuat ja elo.

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen taloustili minne molemmat laittavat saman nettosumman rahaa ja sieltä maksetaan kaikki yhteinen.

Jos sattuu ostamaan prismareissulla yhteiskortilla jotain 50-100€ ylöspäin selvästi omaan käyttöön niin palauttaa summan yhteistilille.

Sen tarkempi erottelu olisi turhan työlästä ja mitään hygieniatuotteita tai vedenkulutuksia ei erotella vaan mennään 50/50.

Meillä sama. Nippeliasioita ei säädellä, suuret linjat pyritään pitämään 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on erilliset rahat ja tilit, mutta ei lasketa mitään tai jaotella minkä verran kukakin maksaa. Jompi kumpi maksaa. Ihan on yhteiset ruuat ja elo.

Lisään vielä, että kumpikin ostaa omat juttunsa kuten vaatteet jne. Jotkut laskut on muotoutuneet ajan kanssa niin että useimmiten sama henkilö hoitaa esim. sähkölaskut. Ihan niinkuin kotitöissäkin on muodostunut jonkinlainen työnjako, joka toki hyvin häilyvä ja joustaa. Kaikki yleensäkin  sujuu joustavasti. Mies voi ostaa mulle kuukautissuojia ja mä voin tuoda sille kaupasta partavaahtoa. Ei niitä takaisin maksella. Jos on tiukkaa niin kysytään toiselta pystyiskö se ostaa tai hoitaa jonkun laskun. Eli yhteistyöllä elellään vaikka on omat rahat kummallakin. Ei sen kummempaa. 

Ruoka on yhteinen ja sovitaan aina mitä ruokaa tehdään. Toimii hyvin koska syömme pääasiassa samaa ruokaa. Toinen toki voi haluta kalaa ja toinen pihviä ja sitten ostetaan molempia. Ei meillä ole ongelmia ollut. Eri tilit on kuitenkin ja myös  meillä on laskunmaksu tili jonne laitetaan saman verran rahaa ja niistä maksetaan sitten vuokra ja muut laskut. Henkilökohtaiset laskut maksetaan itse kuten jos toinen haluaa tilata vaikka jonkun lehden niin se maksaa sitten sen itse.

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen taloustili minne molemmat laittavat saman nettosumman rahaa ja sieltä maksetaan kaikki yhteinen.

Jos sattuu ostamaan prismareissulla yhteiskortilla jotain 50-100€ ylöspäin selvästi omaan käyttöön niin palauttaa summan yhteistilille.

Sen tarkempi erottelu olisi turhan työlästä ja mitään hygieniatuotteita tai vedenkulutuksia ei erotella vaan mennään 50/50.

Eli kysymys ei koskenut teitä, koska teillä on yhteisiä rahoja.

Meillä myös taloustili minne molemmat laittaa rahaa ja sieltä maksetaan talolaina, laskut ja isommat ostokset esim huonekalut ja elektroniikka. Ruokaa ostaa se kumpi käy kaupassa, ei mene aina fifty-fifty, ruokia ei makseta taloustililtä vaan omilta tileiltä.

Ruokavalio aivan erilainen. Toinen on vegaani ja toinen sekasyöjä. Täysin omat ostokset ja molemmat laittaa omat ruoat.

Toinen hoitaa kaikki taloon liittyvät laskut ja kertoo kerran vuodessa mitkä on olleet kulut. Sen mukaan toinen maksaa kuukausittain 'menot'. Vuoden päästä taas tarkistetaan, onko maksut menneet oikein.

Ainoastaan reissuilla kulut jaetaan puoliksi.

Hei kaikki yhteistaloustililliset voi mennä nyt muualle vastailemaan. Ei ollut kyse teistä. Oli ehkä vähän epäselvästi ilmaistu, mutta tarkoitin tuolla "kumpikin maksaa omat kulunsa" että oikeasti on niin että kumpikin maksaa omat kulunsa. 

Yrität ilmeisesti olla hauska ja esittää jotain ylemmyyttä yhteistilin puolesta? 

Ei ole mitään erillisiä ruokia, ihan yhteiset ateriat syödään eikä ole omia ruokahyllyjä, hitto mitä pellejuttua. 

Omat vessapaperit on, tykkään tietystä merkistä, toki meillä on myös erilliset vessat. 

Yhteiset menot maksetaan about puoliksi tai vuorotellen, näin on alkuaikoina sovittu. Ei laskeskella eikä siirrellä rahoja tileiltä toisille. Todella yksinkertaista ja helppoa ainakin kun ei olla köyhiä eikä nipottajia. 

Perusruoka on meillä melko samaa koko ajan. Mies tietää meidän perustarvikkeet ja ostaa niitä ja minä sitten hifistelen siihen päälle. Minä olen tarjoushaukka ja löydän meille halpaa ruokaa ja muuta tarviketta. Kumpikin ostaa omat herkkunsa.

Kulutuslaskut, kuten sähkö vesi jäte netti jne maksetaan suunnilleen puoliksi. Kumpikin maksaa omat huvinsa ja henkilökohtaiset tarvikkeensa itse. Minulla on max, miehellä jotain muita maksukanavia. Kummallakin on työnantajan kustantama puhelin.

Mies omistaa talon ja maksaa sen remontit, minä sijoitan rahani järkevämmin.

On toiminut ilman riitaa kohta 20 vuotta.

Maksellaan vuorotellen esim ravintoloissa niin että menee about tasan, ellei nyt oo joku isompi kertahankinta esim vaikka vuokramökki viikonlopuksi niin sit vaan toinen maksaa takaisin oman osuutensa niiku kavereidenkin kanssa tehdään. Mä omistan asunnon (ja lähes kaiken irtaimiston) missä asutaan (puolisolla oma vuokralla) ja maksaa vuokraa kuukausittain mun tilille. Vuokra sis kaiken, eli mä maksan sit asuntoon liittyvät laskut, sähkö jne. Kumpikin maksaa oman autonsa kulut, käytetään niitä yhteisiin reissuihin aika tasan. Isommat ruokaostokset tulee kotiinkuljetettuna kerran viikossa ja se maksetaan puoliksi, tai no mä maksan ja puoliso maksaa sit puolet mulle. Lapsia ei olla suunniteltu, koiran kulut maksan mä koska se on mun koira.

Luuletko sä siis että jos on omat tilit, se tarkoittaa erillisiä ruokahyllyjä ym. ja että ruoka tehdään eri kattiloissa ja joka kananmunapaketin hinta puolitetaan ja tilitetään toiselle? Todellakin yrität ilmeisesti olla vitsikäs tai sitten oikeasti aika tyhmä. 

Kun erillisyyden tarve on suuri, eikä luottamusta toiseen ole, kannattaa miettiä toinenkin kerta, muuttaako yhteen tai mennäkö peräti avioliittoon. Jos seurustelukumppaneiila on omat kotinsa, on kaikki yksinkertaisempaa. Lapsia en tuollaiseen suhteeseen hankkisi lainkaan, koska lapset eivät koskaan oppisi sellaisia asioita kuin luottamus ja yhteisöllisyys. Omalla kohdallani asiat ovat menneet takaperoisesti. Solmimme avioliiton ja saimme yhteisiä lapsia. Kun puolisoni halusi kuitenkin aina olla vain omillansa ja suhtautui minuun ja taloudenpitooni epäilevästi, muutimme erilleen. Sen jälkeen lähes kaikki asiat ovat sujuneet helpommin. Suurin ihmetyksen aiheeni on ollut, että minulla jää nyt enemmän rahaa säästöön ja miehellä vähemmän. Leväperäisempi taloudenpito olikin miehen tapa. 

Meillä ei ongelmia,koska rahaa on,Olavi maksaa.

Syömme miehen kanssa niin erilaista ruokaa, että ei ole tarvetta kirjata erikseen, että tässä on minun leikkeleeni, tässä miehen jugurtti. Sama kuiva-aineiden kanssa, mies ei voi syödä ohraa, minä en syö riisiä jne. Samaan aikaan ei olla vielä 26 vuoteen ruokaa oltu tekemässä, joten en saa tuostakaan ongelmaa aikaiseksi. Kun lapset oli pieniä, minä ruokin heidät joka toinen viikko, mies joka toinen viikko, ei siis ongelmia tuostakaan.

Vessoja on 3 kpl eli yksi minulle, toinen miehelle ja kolmas lapsille. Näin ei tarvitse miettiä edes vessapaperia, kumpikin ostaa omaan vessaansa ja lapsille vuorotellen. Sähkö ja kiinteistövero menee puoliksi jo siksikin, että mittausten mukaan kulutamme saman verran niin tonttia kuin sähköä.

Tämä on reilua molemmille, kumpikaan ei koe, että toinen haluaa elää siivellä. Kun haluan uuden auton, niin ostan sen eikä miehen tarvitse luopua mistään omasta hankinnastaan. Ja kun haluan tarjota miehelle ravintolaillallisen, niin tarjoan ja maksan 100%, koska niihän se tekee, joka tarjoaa, eikös?

Me ollaan ydinperhe, pitkä avioliitto, lapsia, molemmilla keskitulot. Omat tilit, ei yhteistä. Perheen yhteisiä menoja makselee se kumpi sattuu hankinnan milloinkin tekemään. Syödään samaa ruokaa. Isommista hankinnoista neuvotellaan etukäteen.

Kerran kuussa (tavoite kuun alussa) istutaan alas ja nakutellaan edellisen kuukauden menot exceliin ja tasataan tilit. 

Toimii hyvin.

Mä voisin maksaa naisen asumisen eli vuokraa ei tarvitsisi maksaa jos mun kanssa asuisi. Asun kuitenkin omassa asunnossa ja asuisin tässä oli kumppani tai ei. Kunniahan se olisi pitää naisesta sen verran huolta, että hänelle jäisi vuokran verran enemmän rahaa. Joku tupla vesilaskukaan ja pieni korotus sähkölaskuun ei mun taloutta kaataisi. Omat ruokanikin ostan ja ostamiani vessapapereita saa ihan rauhassa käyttää.

Erilliset rahat mutta maksetaan menot tasapuolisesti. Ei se ole meille ollut haastavaa. Tietysti jos kovin eriluonteiset niin nopeasti onkin haastavaa. Tarvittaessa siirretään rahaa toisen tilille jos toinen maksanut enemmän menoja. Voisihan sitä yhteinen käyttötilikin olla mutta emme kokeneet tarpeelliseksi. Maksamme molemmat omat menomme itse mutta yhteiset menot menee puoliksi. Esimerkiksi yhteisiä menoja oli viimeiseksi keittiön pöytä ja tuolit. Minun kalliimpi oma meno taas oli uusi puhelin. 

Jos olisi suhde jossa eriliset makaronipussitkin niin olisi myös eri asunnot. Nykyisin jos vaimolla joskus enemmän ylimääräisiä menoja joku kuukausi niin minä maksan perusmenoja enemmän. Ja tietysti toisinpäin. Meillä kaksi lasta eikä tilanne rahan suhteen ole heidän myötä muuttunut.

Asumiskulut ja ruokabudjetti 50-50. Mies on se pihimpi, joten hän ei käy ruokakaupassa kuin silloin tällöin. Ostan mitä ostan, enkä pyydä lisää rahaa.  Jos tuon miehelle jonkun paidan tai kalsarit, niin antaa mulle käteistä tai siirrän tililtään (kummallakin käyttöoikeus toisen käyttötiliin vaan ei rahoihin sopimatta asiasta). Kaikki, myös lapsi, saa kirjoittaa ostoslistaan marketista tarvitsemansa asiat, niin tuon ne sitten kaupassa käydessäni. Yhteisen lapsen kulut maksan pääsääntöisesti oman harkintani mukaan, lapsilisä tuli mulle ja mulla on tonnin parempi nettopalkka, eli niin kauan kuin lapsi asuu meidän kanssa, minä häviän tässä diilissä, mutta säästän hermoissa kun ei tarvinnut jotain house-haalaria metsästää alesta. Mies maksaa harrastuskuluja ja muita epäsäännöllisempiä menoja lapselle.

Autoja käytetään tarpeen mukaan ristiin. Huvit maksellaan noin vuorotellen. Mies ei välitä matkustamisesta, joten en pakota mukaan. Eikä jako ole niin sataden päälle, jos tonninkaan, vuosien kuluessa tasottuu itsekseenkin.