Sosionomit ja lähihoitajat arvioimassa perheitä lastensuojelussa?
Tuntuu käsittämättömältä että reilu parikymppiset juuri valmistuneet sosionomit ja lähihoitajat laativat asiakirjoja lastensuojeluun esimerkiksi vaikeasti oirehtivista neuropsykiatrista apua vaativista lapsista jotka tarvitsevat aivan erilaista osaamista kuin esim påihdeperheen lapset. Myös vanhemmat laitetaan samaan nippuun niiden vanhempien kanssa jotka käyttävät päihteitä tai elävät rikollista elämää. Höpötetään täysin asian vierestä ja kaivellaan vikaa vanhemmista, jotka ovat siihen mennessä yrittäneet kaikkensa saadakseen lapsen oikean avun piiriin. Meillä esimerkiksi kytätään kodin siisteyttä jo vaikka kuinka monetta kertaa vaikka useaan otteeseen on todettu että koti on siisti ja puhdas. Aina kun yritän ohjata puhetta lapsen diagnoosiin ja siihen liittyviin haasteisiin, ohjaa tämä sosionomi tai lähihoitaja puheen omaan vanhemmuuteeni ja vikojen kaiveluun vaikka väkisin. Eipä siinä, apua kyllä tarvitaan, mutta täysin erilaista apua, joka perustuu siihen että lapsella on neurobiologinen häiriö joka vaatii vankkaa osaamista. Millä kompetenssilla nämä nuoret tytöt tekevät arvioita tilanteestamme?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei aloittaja ymmärrä lastensuojelutyöstä mitään. Jo tuo käsitys siitä, että lastensuojelussa on lähinnä päihteitä käyttävien vanhempien perheitä kertoo kaiken siitä, että todellista käsitystä ei ole.
T: 30 vuotta lastensuojelutyötä tehnyt
Ei sullakaan ole kaikki muumit laaksossa kun 30 vuotta lapsikaappauksia harrastaneena selität jostain "työstä". Se että sinulle maksetaan pahuudesta ei tee sinusta viatonta. Häpeäisit
Vierailija kirjoitti:
Harvassa ovat ne perheet, jotka positiivisella mielellä ottavat avun vastaan. Siksi ei työntekijöitä tuohon hommaan oikein tahdo saada, kun vaan melkein pelkkää kakkaa niskaansa, vaikka tekevät ihan oikein töitään.
Toki poikkeustapauksia näissä on, mutta marginaalisesti pieni osa ei tee työtään kunnolla.
Ei ole tarjota sitä mitä tarvitaan. Miksi väkisin pitäisi ottaa jotakin turhaa apua? Monesti kiusantekoa kaikki tuputus eikä mitään hyödyllistä normaaleille perheille. Ilmankin pärjää, menee lääkäriin jos tulee tarvetta. Lasten ongelmat eivät ole lastensuojelun asia.
Jokainen järkevä ymmärtävä aikuinen tajuaa näiden nepsyjen päälle jo kodeissa. Lääkäri on sitä varten jos tulee tarvetta sellaiselle avulle. Osa nuorista on haastavia, niiden kanssa tulee vain pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he tee arviointia. Sosiaalityöntekijä tekee arvioinnin ja päätökset. Nämä muut tuottavat sossulle vain tietoa. Ja siitä diagnoosista juttele lääkärin kanssa, jos haluat lääkkeitä lapselle..
Sosiaalityöntekijäkään ei välttämättä ole kovin vanha. Sukulaistyttö ei ollut ehtinyt täyttää edes 24 vuotta kun valmistui sosiaalityöntekijäksi. Suoraan vaan huostaanottopäätöksiä kirjailemaan.
Varmaan tosi vaativaa työtä.
"Useimmat ovat nykyisin myös nepsy valmentajia"
Jaa, yhtään sellaista perhetyöntekijää ei kuitenkaan meille löytynyt, vaikka erikseen pyysin sellaista, jolla olis nepsyosaamista. Ja kuusi eri perhetyöntekijää ehti yhden kouluvuoden aikana olla, vaikka sanoin myös siitä, että lapselle on tosi vaikeeta tuo työntekijöiden jatkuva vaihtuminen.
Ihan mukavia kaikki nuo perhetyöntekijät olivat, mutta yhtään mitään meidän perhettä auttavaa osaamista heillä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he tee arviointia. Sosiaalityöntekijä tekee arvioinnin ja päätökset. Nämä muut tuottavat sossulle vain tietoa. Ja siitä diagnoosista juttele lääkärin kanssa, jos haluat lääkkeitä lapselle..
Sosiaalityöntekijäkään ei välttämättä ole kovin vanha. Sukulaistyttö ei ollut ehtinyt täyttää edes 24 vuotta kun valmistui sosiaalityöntekijäksi. Suoraan vaan huostaanottopäätöksiä kirjailemaan.
Sossu on maisteri. Tuossa iässähän ne alkavat lääkäritkin jo valmistua ja papit siunaamaan vainajia. Miksi ajattelet, että se työntekijän ikä vaikuttaa enemmän kuin hänen koulutuksensa. Lastensuojelulaki antaa selvät perusteet koska huostaanotto on paikallaan.
Ei saisi päättää pienten viattomien lasten koko elämästä jos itsekin on likipitäen lapsenkengissä. Pitäisi olla edes yksi oma lapsi että ymmärtäisi vähänkään lapsiperheen elämää. Tai elämää ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Eivät he tee arviointia. Sosiaalityöntekijä tekee arvioinnin ja päätökset. Nämä muut tuottavat sossulle vain tietoa. Ja siitä diagnoosista juttele lääkärin kanssa, jos haluat lääkkeitä lapselle..
Se "tieto" kun voidaan tempaista omasta hatusta. "Tieto" välitetään sosiaalityöntekijälle totuutena, jonka jälkeen varsinainen piina alkaa. Nimimerkillä kokemusta on.
Kertakaikkiaan hyvin ahdistavaa "lastensuojelua".
Meillä sentään lopulta sossun palaverissa oli paikalla asiallinen ihminen, joka ilmoitti, että vainoaminen lopetaan aiheettomana.
Sosiaalityö muuten oikeasti on vaativaa työtä. Ihmisten hätä on vain lisääntynyt ja itse voi auttaa vain rajallisesti. Se on hyväksyttävä, että jaksaa olla alalla. Tällä alalla kohtaa todellakin sen yhteiskunnan nurjemman puolen, joka pitää osata unohtaa vapaa-ajalla. Työtä ei saa päästää liikaa ihon alle, mutta varottava myös kyynistymästä liikaa. Huumori, joka kuulostaa varmasti ulkopuolisen korviin todella ronskilta, on tärkeää. En kuitenkaan koskaan pilaile ihmisten kustannuksella, vaan älyttömien tilanteiden.
Vähän nyt herää kysymys siitä, että mikä se tuki ja tarve siellä sulla kotona on. Että tuleeko se korkeammin koulutettu henkilö kertomaan sulle, jotain kikkakakkosia, miten sun pitäisi toimia?
Vai ärsyttääkö sua jo lähtökohtaisesti, että joku tulee sua neuvomaan ja opastamaan, miten jossain tilanteessa tulisi toimia? Vai näetkö jo heti, että kaikki neuvot ovat täysin turhia ja teet juuri niin kuin itse koet parhaaksi?
Mä en jotenkin usko, että sillä sosiaalityöntekijällä olisi mitään täysiä valaisevia vastauksia erityislapsen kasvatukseen tai, että hän pystyisi jotenkin helpottamaan sitä tilannetta sen enempää. Toki tekemällä lausuntoja terapioita varten tms., mutta eiköhän nekin vaadi sen lääkärin lausunnon.
Monesti ne lähihoitajat ja sosionomit ovat niitä arjen kanssakulkijoita. Ei sosiaalityöntekijä tai neuropsykiatri mitään taikasanaa voi sen enempää antaa.
Nepsyjutut kuuluu lääkärille ei sossutantalle jolla ei ole koulutusta neuropsykiatriaan. Ei siinä auta maisterius ja sosionomien haukkuminen kun oma pätevyys ei lääketieteellisiin ongelmiin riitä.
Vierailija kirjoitti:
Nepsyjutut kuuluu lääkärille ei sossutantalle jolla ei ole koulutusta neuropsykiatriaan. Ei siinä auta maisterius ja sosionomien haukkuminen kun oma pätevyys ei lääketieteellisiin ongelmiin riitä.
Miksi ne nepsyjen vanhemmat sitten änkeävät lastensuojeluun? Moni tekee itse lasun lapsestaan. Tullaan jopa tarjoamaan lasta sijoitettavaksi. Miksi te ette ole tyytyväisiä niihin lääkärin palveluihin? Mitä ihmettä te haluatte?
Useimmat ovat nykyisin myös nepsyvalmentajia.