Sukulainen yrityää hyötyä koko ajan jotenkin
Milloin tarvitsee autoa, lastenhoitajaa, kyytiä, muuttoapua, iltapukua tai vähintään kananmunia kakkuunsa. Asutaan kahden talon päässä toisistamme ja jos en vastaa puhelimeen niin kohta jo soi ovikello.
Kauppaankin on yhtä pitkä matka kuin meille, niin kenelle edes tulee mieleen tulla lainaamaan ruokatarvikkeita täältä kun kaupasta saisi ihan omat tarvikkeet?!
Miten tällaisille lokeille asettaa rajat että menee perille? Olen jo pitkään jättänyt vastaamatta puheluihin ja ovelle ilmestyessä olen sanonut ettei ole ylimääräisiä munia/jauhoja/ruuvimeisseleitä/pattereita/milloin mitäkin, mutta ei näytä yrittämistä haittaavan näköjään.
Kommentit (15)
Saatko mitään vastineeksi? Munat takaisin? Kakunpalan?
Tuohon ei tarvita edes sukulaisuutta. Naapuritkin voivat olla toisiltaan jotain vailla.
Ala toimimaan samoin. Kun ensi kerralla pitäisi lähteä kauppaan niin mene sukulaisesi ovelle kauppalapun kanssa.
kannattaa myydä talo pois ja muuttaa muualle.
Ihmisiltä on hävinnyt yhteisöllisyys ja auttamishalu kokonaan.
Vaikuttaa lähes vainoamiselta. Sano että, haet lähestymiskieltoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä on hävinnyt yhteisöllisyys ja auttamishalu kokonaan.
Hyväksikäyttö ei ole kumpaakaan.
Aina vain viestillä vastaus "ei ole", "en ole mahdollista" ym.
Seuraavalla kerralla sanot, EN LAINAA MITÄÄN ENÄÄ KENELLEKKÄÄN. Ja ovi kiinni.
"Tossahan on kauppa jossa varmaan myydään kanamunia. Käypäs siellä". Alkaisiko menemään sinne kaaliin. Mulla oli samalainen naapuri. Asuttiin samassa pienkerrostalossa. Ne laittoi penskansa kerjäämään ovelleni harva se päivä. Vessapaperia, leivinpaperia, kanamunia, paistorasvaa, pesujauhetta, kahvia "lainaamassa". Tosiasiassa eivät palauttaneet mitään. Autoakin lainaamassa jatkuvalla syötöllä ja rahaa. Panin stopin. Se ukko vielä pummi tupakkaa ja olisiko muutama olut "lainata". Kauppaan oli matkaa muutama sata metriä.
Hyi. Asuin aikoinaan pienen vauvani ja puolisoni kanssa uudessa asunnossamme. Viereiseen taloon muutti sukulainen, joka odotti vauvaa. Alkoi se kerjääminen, antaisitko tuon auton turvaistuimen kun on vauva tulossa, antaisitko lastenvaunut, onko äitiysvaatteita antaa, onko sitä ja tätä. Olin ennen oman lapsen syntymää ollut jo muutaman kerran heidän esikoista hoitamassa yön yli.
Tilanne ei hirveesti kauheesti naurattanut. Sukulainen sanoi, että tuolla ne meidän lapset sitten juoksevat tukka putkella yhdessä kun kasvavat. Joo ei.
Me sitten muutettiin muualle turvallisen matkan päähän.
Kirjoita oven eteen kylttiin että et ole S market, täältä et saa ilmaista ruokaa, munia tai muita tarvikkeita.
"No hei, eipä ole kyllä niitä mutta kun käyt kaupasta hakemassa itsellesi niin tuo minullekin, tulen puolen tunnin päästä hakemaan! Niin ja toisitko vielä x, y ja z samalla?"
Sitten kanssa olet puolen tunnin päästä hakemassa niitä, jos ei ole ostanut sinullekin niin totea että ehtiihän niitä myöhemminkin jos muistaa.
Vierailija kirjoitti:
kannattaa myydä talo pois ja muuttaa muualle.
Tämä😂
Ota ovikellosta ääni pois, älä vastaa puheluihin ja ota etäisyyttä. Mieheni sukulaiset ovat tuollaisia eikä siihen auta mikään muu kuin täydellinen yhteydenpidon karsiminen.