Miksi minä en osaa muodostaa lauseita englanniksi?

Koska englannin ja suomen lauserakenteet ovat täysin poikkevat toisistaan.

Juuri nuo englannissa käytetttävät prepositiot  aiheuttavat ongelmia. Suomessa käytetään sanan loppuun lisättävää sijapäätettä.

Ei suomalaista ole tarkoitettu puhumaan englantia.

Kielioppi on hakusessan. Asuttuani Briteissä aikani, huomasin, että moni suomalainen ei puhukkaan niin hyvää englantia kuin olin luullut. Aksenttia on opittu matkimaan yllättävän hyvin, mutta sanavarasto ei sittenkään ole kouluenglannin jäljiltä kummoinen. Kieliopista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kielioppi on hakusessan. Asuttuani Briteissä aikani, huomasin, että moni suomalainen ei puhukkaan niin hyvää englantia kuin olin luullut. Aksenttia on opittu matkimaan yllättävän hyvin, mutta sanavarasto ei sittenkään ole kouluenglannin jäljiltä kummoinen. Kieliopista puhumattakaan.

Mulla on natiivienkku mies ja voi mitä tuskaa alkutaival on ollut. Enää en jaksa googlata niin paljon kunhan asia tulee ymmärretyksi :D

Toista kuulemiasi lauseita. Älä kehitä omia, vaan matki pokkana. Natiivitkin toistavat samoja idioomeja.

Vierailija kirjoitti:

Kielioppi on hakusessan. Asuttuani Briteissä aikani, huomasin, että moni suomalainen ei puhukkaan niin hyvää englantia kuin olin luullut. Aksenttia on opittu matkimaan yllättävän hyvin, mutta sanavarasto ei sittenkään ole kouluenglannin jäljiltä kummoinen. Kieliopista puhumattakaan.

Yritystä kuitenkin löytyy. Joihinkin muihin kansalaisuuksiin verrattuna suomalaiset on aika skarppeja. Ja saa asiat selvitettyä, vaikka sillä tankerosönkötyksellä, mutta kuitenkin.

Kannattaa jättää se itsensä sättiminen vähemmälle vieraita kieliä opetellessa. Juuri se, että sanot itsellesi, että et osaa etkä pysty on suurin vihollisesi.

Et sinä suomea puhuessasikaan ajattele jatkuvasti sitä onko lausuminen, sanamuoto, lauserakenne ja pilkkujen paikka viimeistä piirtoa myöten kohdillaan, etkä jännitä sitä tuomitseeko kuulija sinut alimpaan helvettiin jonkin pikkuvirheen takia. Suurin osa kuulijoista suhtautuu pitkämielisesti ja sympatialla vieraita kieliä puhuviin vieraskielisiin ja jo se, että saat juttua tulemaan auttaa työntämään sitä jännitystä taka-alalle.

Toki kaikissa kieliryhmissä on sitten niitä kielinatseja jotka elävät ja hengittävät sitä, että pääsevät lyömään virheisiin sortuvat maanrakoon. Jos sellainen sattuu tulemaan vastaan niin anna hänen pullistella se pieni hetki elämästään siinä kaikkivaltiaan kuplassaan ja mieti sitä, että tuon hetken loputtua hän palaa siihen yksinäiseen nurkkaan johon hän ihan itse, omalla asenteellaan maalasi itsensä jo vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jättää se itsensä sättiminen vähemmälle vieraita kieliä opetellessa. Juuri se, että sanot itsellesi, että et osaa etkä pysty on suurin vihollisesi.

Et sinä suomea puhuessasikaan ajattele jatkuvasti sitä onko lausuminen, sanamuoto, lauserakenne ja pilkkujen paikka viimeistä piirtoa myöten kohdillaan, etkä jännitä sitä tuomitseeko kuulija sinut alimpaan helvettiin jonkin pikkuvirheen takia. Suurin osa kuulijoista suhtautuu pitkämielisesti ja sympatialla vieraita kieliä puhuviin vieraskielisiin ja jo se, että saat juttua tulemaan auttaa työntämään sitä jännitystä taka-alalle.

Toki kaikissa kieliryhmissä on sitten niitä kielinatseja jotka elävät ja hengittävät sitä, että pääsevät lyömään virheisiin sortuvat maanrakoon. Jos sellainen sattuu tulemaan vastaan niin anna hänen pullistella se pieni hetki elämästään siinä kaikkivaltiaan kuplassaan ja mieti sitä, että tuon hetken loputtua hän palaa siihen yksinäi

Ei britit ole kielinatseja. Ovat tottuneet, että ihmiset puhuvat englantia erilaisilla aksenteilla ja eritasoisesti. Pääasia, että asia tulee ymmärretyksi. Näitä kielinatseja olen tavannut lähinnä suomalaisten, nuorten naisten keskuudessa. Ja tietysti opettajissa.

Entinen englanninopettajani korjasi ääntämystäni väittäen, ettei britti ymmärrä, jos äännän jonkun saman väärin ja se muuttaa merkitystään. Kysyin siltä, että jos kysyt ulkomaalaiselta, paljonko kello on ja vastaus on "kusi", niin luuletko, että kello on kusta vai kuusi. 

Koko luokka repesi nauramaan, eikä opettaja enää ikinä korjannut ääntämystäni.

Kirjoittele englanniksi. Siitä se lähtee sujumaan.

Luetko paljon englanniksi? Kannattaa lukea myös kolumneja ja novelleja, ei pelkkiä uutisia. 

Sama vika. Koska pitää alkaa ensin miettimään missä aikamuodossa sanoo, tuleeko lisäksi lyhyitä lisäosia kuten on, the, a, of, an jne. Ja sitten pitää vielä tietää sanajärjestys niille kaikille osille ja onko erikoisia sanoja joita ei tunne vielä. Joskus se sanotaan eri päin kuin suomen kielessä. Ja mitäs muuta kaikkea.

You must be some sort of retard, I assume.

Nuorempana ruoskin itseäni huonosta enkusta, kun silloiset työkaverit oli selkeästi parempia, mutta viimeisimmässä pienessä työpaikassa olen ainut joka edes puhuu englantia, niin olen nyt kannustavassa ilmapiirissä (työkavereillekin hyödyllistä että joku hoitaa puhumisen) huomannut ettei sillä puhtaudella oikeastaan ole paljoakaan väliä, asiat tulee silti hoidettua rohkealla perustason enkullakin!

Matkimalla käytännön kieltä oppii. Hyviä sanontoja löytyy myös  laulujen sanoista, jotka usein jäävät paremmin mieleen. Kielioppi ei niissä tosin aina ole ihan kohdallaan. 

Meillä kun on tekstitys tv-sarjoissa niin teksti tulee usein ennen ääntä ja yritän mielessäni nopeasti kääntää mitä näyttelijä kohta sanoo. 

Vierailija kirjoitti:

Sama vika. Koska pitää alkaa ensin miettimään missä aikamuodossa sanoo, tuleeko lisäksi lyhyitä lisäosia kuten on, the, a, of, an jne. Ja sitten pitää vielä tietää sanajärjestys niille kaikille osille ja onko erikoisia sanoja joita ei tunne vielä. Joskus se sanotaan eri päin kuin suomen kielessä. Ja mitäs muuta kaikkea.

Nuo ovat melko helppoja loppujen lopuksi.

Jos voit seistä kulkupelissä, olet on it. Jos et voi seistä, olet in it. Et voi seistä henkilöautossa, joten olet in a car. On a boat.

The tulee esim. kun sanot olevasi autossa, ja jatkat sitten että auto on merkiltään xyz. Ensin in a car, sitten the car is.

Artikkelit menevät sen mukaan miten sana äännetään. Kun äännetään vokaalilla, tulee an. Kun äännetään konsonantilla, tulee a.

My friend, a friend of mine. Knowing something about on sitä, että tiedät paljon ja syvällisesti jotain. Knowing something of on sitten toisenlaista tietämystä. Siksi se on tell me something about you, eikä of you. Lueskelen paljon näitä kielioppiasioita Quorasta ja siellä selitetään näitä asioita auki. Itselleni jo pelkkä ääneen sanominen kertoo onko lauseessa jotain pielessä, mutta esim. Quorasta oppii syvällisemmin että miksi se on joskus in ja joskus on ja joskus of ja joskus about jne. Ymmärtää sen syyn.