Introvertit, miten vedätte rajoja kun joku haluaa nähdä liikaa?
Minulla on ihmisiä, jotka ehdottelee paljon enemmän näkemisiä, kuin itse jaksaisin. Esim. lapsuusperheen jäsenet. Itse olen erittäin introvertti, kenties jopa asperger. Jaksan todella harvoin nähdä ihmisiä, varsinkaan puheliaita ekstrovertteja. Läheisten ihmisten kyselyt ja tarpeet stressaa välillä tosi paljon. Minulla aktivoituu joistakin ihmisistä sellaisia mielikuvia, että työnnän heitä pitkällä kepillä pois, koska ahdistun heidän kyselyistään yms.
Miten te muut erittäin introvertit ihmiset kestätte painetta, kun ihmisiin pitäisi pitää enemmän yhteyttä, kuin haluatte? Ja läheiset ihmiset voi kokea sen niin, että se on rakkaudettomuutta tms.
Kommentit (22)
Pidän yhteyttä sen verran kuin haluan, kieltäydyn ystävällisellä tavalla tarvittaessa kutsuista jne. Kaverini ovat samantyyppisiä, joten heille se ei ole ongelma. Muut ovat tottuneet tilanteeseen. En ala elämään joidenkin muiden halujen mukaan. Silloin kun olen yhteydessä olen mukavaa seuraa, joten ihmisille ei tule oloa, että en välittäisi (tässä toki haittana, että joku haluaisi esim. tavata enemmän mutta minulle ei sitten vain sovi enkä edes kykenisi olemaan hyvää seuraa kovin usein eli heidän etunsa todellisuudessa myös). Lisäksi pitkät välimatkat auttavat.
"Olis tosi ihana nähdä! Mutta mulla on ollut tässä niin paljon kaikkea että aivoissa surisee, pakko painaa vähän jarrua. Nähdään joskus myöhemmin! Toivottavasti sinulla/teillä on kivaa tekemisessä tai paikassa x jota minulle ehdotit <3"
Vierailija kirjoitti:
"Olis tosi ihana nähdä! Mutta mulla on ollut tässä niin paljon kaikkea että aivoissa surisee, pakko painaa vähän jarrua. Nähdään joskus myöhemmin! Toivottavasti sinulla/teillä on kivaa tekemisessä tai paikassa x jota minulle ehdotit <3"
Tää onkin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mä estyneenä ghostaan/katkon välit ihmisiin joita en kestä. Aika harvoja ihmisiä kestän, lähinnä muita introvertteja. Vitjattaa eri maata olevat tyypit jotka seurallansa aiheuttavat epävarmuuden tunteita.
Minä myös ghostaan. Kummasti vähenee tapaamiset ja soittelut ja viestittelyt. Puhelimeen en vastaakaan nykyään ollenkaan.
Kyläilyissä yritän pitää rajoja. En jaksa pitkiä kyläilyjä, mielellään max 2 tuntia yleensä on riittävä.
Öö, me oikeat introvertit emme ole tekemisissä ihmisten kanssa. Nykyisin moni nainen luulee olevansa introvertti, kun se on trendikästä.
No. Mä aloin saamaan yhdessä kohtaa paniikkikohtauksia kun koitin miellyttää liikaa. Nyt olen sanonut suoraan, että en jaksa/halua nähdä, toivottavasti et loukkaannu.
Laitan kylmästi puhelimen yms. kiinni sinä päivänä, kun mitta on tullut täyteen. Ei minun tarvitse olla kenenkään tavoitettavissa 24/7. Lähipiirini ymmärtää tämän. Ne jotka ei ymmärrä ovat kaikonneet elämästäni. Uusille tuttaville sanon aina, että mut saa sitten tosi huonosti kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Öö, me oikeat introvertit emme ole tekemisissä ihmisten kanssa. Nykyisin moni nainen luulee olevansa introvertti, kun se on trendikästä.
Höpö höpö. Introvertti ei ole mikään ihmisvihaaja, ( välttämättä ), vaan joskus jopa hyvää seuraa ja itsekin nauttii ihmisten tapaamisista. Ainut asia on se, että tapaamiset kuluttavat, vaikka olisi kuinka mukavaa. Joskus jaksaa kevyttä hömppäilyä, useimmiten kuitenkin syvällisempi setti kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, me oikeat introvertit emme ole tekemisissä ihmisten kanssa. Nykyisin moni nainen luulee olevansa introvertti, kun se on trendikästä.
Totta. Naisilla on ihme vimma larpata introverttiä.
Naiset juoksee aina trendien perässä. Jos nainen sanoo olevansa introvertti, mutta sillä on kavereita ja Instassa 2000 seuraajaa, niin ei todellakaan ole introvertti.
otin käyttöön n,15min mariinin kommareiden ylistystä sanoin painu vit....n. luulivat että olen niin joviaali että kuuntelen heidän paskan jaauhantaansa.. eivät ole senjälkeen tulleet selittelemään MENI KERRASTA PERILLE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, me oikeat introvertit emme ole tekemisissä ihmisten kanssa. Nykyisin moni nainen luulee olevansa introvertti, kun se on trendikästä.
Totta. Naisilla on ihme vimma larpata introverttiä.
Naiset juoksee aina trendien perässä. Jos nainen sanoo olevansa introvertti, mutta sillä on kavereita ja Instassa 2000 seuraajaa, niin ei todellakaan ole introvertti.
Älä nyt yleistä. On ollut ja tulee aina olemaan se kulloistenkin trendien mukaan elävä ihminen, oli sitten mitä suuntautuneisuutta tahansa. Persoona määrittää ihmisen sisäisen ja ulkoisen habituksen. Introvertti ja ekstrovertti ovat vain ihmisten luomia nimityksiä vastakkaisille persoonille. Olemme kas, yksilöitä jokainen.
Raskasta on tuo, kun perheenjäsenet ei ymmärrä tai halua ymmärtää, vaikka on sata kertaa asian heille sanonut, että tarvitsen etäisyyttä ja yksin oloa jaksaakseni. Ja kun sitä yksinoloa ei tahdo saada muutamaa tuntia tai korkeintaan päivää pidempään koskaan niin en koskaan toivu ja olen koko ajan kuormittunut. Voisinpa muuttaa usean sadan kilometrin päähän. Silloin voisi olla vastaamatta puheluihin ilman, että joku tulisi kohta rimputtamaan ovikelloa. Viimeksi tänään kävi näin. Ja asia oli joku helevatan lasivuoka, jota tuli hakeen, vaikka sitten tuli siihen tulokseen, ettei tarvitse sitä juuri nyt. Soittaa piti edeltävästi kolme kertaa. Ja valitti kun en vastaa kun luulen ettei hänellä ole koskaan asiaa vaikka kyllä hänellä aina asiaa on. Niin kuin tämä typerä lasivuoka, Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Öö, me oikeat introvertit emme ole tekemisissä ihmisten kanssa. Nykyisin moni nainen luulee olevansa introvertti, kun se on trendikästä.
Kyllä introvertti voi olla tekemisissä ihmisten kanssa, hän vain uupuu siitä toisin kuin ekstrovertti, joka saa siitä energiaa. Nämä ovat introverttiyden ja ekstroverttiyden määritelmät. Em. syystä toki moni introvertti on erakkoluonteinen. Osa silti tekee jopa asiaspalvelutyötä (usein toki pakon edessä).
Esimerkiksi minä näen parasta ystävääni noin kerran kahdessa vuodessa eli olen tekemisissä ihmisten kanssa. Lasken kyllä itseni introvertiksi koska vaikkapa sellainen työpäivä, jossa joudun kokoajan keskustelemaan saa minut aivan koomaan ja toipuminen kestää pari päivää (päänsärkyä, järjetöntä väsymystä - onneksi näitä päiviä on todella harvoin). Joku toinen, jos siis on ekstrovertti, taas nauttii tuollaisista päivistä ja on sen jäljiltä huippuvireessä.
En halua mennä vanhan hlön hautajaisiin. Miten kieltäydyn ettei menis välit omaisiinsa?
Vierailija kirjoitti:
En halua mennä vanhan hlön hautajaisiin. Miten kieltäydyn ettei menis välit omaisiinsa?
No jos suuttuvat niin kyllä ne leppyvätkin. Kokemusta on: Puolisoni jätti menemättä epäystövällisen kummitätinsä hautajaisiin ja oma tyttäreni jätti vaarinsa hautajaiset väliin.
Mitään pahaa ei tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
"Olis tosi ihana nähdä! Mutta mulla on ollut tässä niin paljon kaikkea että aivoissa surisee, pakko painaa vähän jarrua. Nähdään joskus myöhemmin! Toivottavasti sinulla/teillä on kivaa tekemisessä tai paikassa x jota minulle ehdotit <3"
Miksi pitäisi puhua lässyttää kuin höpöhöpövieteri? Todella teennäisen kuuloista. Miksi ei voi vaan sanoa, että nyt ei sovi, valitan.
Vierailija kirjoitti:
En halua mennä vanhan hlön hautajaisiin. Miten kieltäydyn ettei menis välit omaisiinsa?
Sori en nyt pääse tulemaan. Ja haittaako tuo, jos välit me?nee, koska kuka ihme pakottaa hautajaisiin?
Mä estyneenä ghostaan/katkon välit ihmisiin joita en kestä. Aika harvoja ihmisiä kestän, lähinnä muita introvertteja. Vitjattaa eri maata olevat tyypit jotka seurallansa aiheuttavat epävarmuuden tunteita.