Mistä voisi johtua, kun nainen alkaa pompottamaan miestä parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Entä kun mies tekee noin? Ei ole kivaa sekään.

Totta. Sitäkin näkee joskus. Väsynyt ja kireä vastuunkantaja ja avuton puoliso sielläkin? 

Nainen ei koe miestä tuolloin tasavertaisena, vaan alempiarvoisena, jota pitää ohjailla ja neuvoa sekä käskeä. Nainen ei kunnioita miestä tai tämän valintoja ja tekemisiä, vaan yrittää muokata tästä mieleisensä. Mies taas yrittää miellyttää  naista ja tottelee kuin koira, jolloin naista alkaa entisestään ärsyttää mieslapanen. Semmoinen kierre voi pahimmillaan syntyä, jos ei tasavertaisuus toteudu ja toinen käyttää valtaa väärin suhteessa toiseen. Puntit tulisi olla tasan, eikä miehet saa alistua tuollaiseen naisten pomottamiseen, koska se tuhoaa parisuhteen tuoden siihen äiti-lapsi-asetelman.  Mies alkaa käyttäytyä kuin lapsi, jolloin miehisyyden vähäisetkin rippeet ovat hävinneet taivaan tuuliin. 

Luulen että pompottaminen johtuu huonosta itsetunnosta. Moni rupsahtaa ja tajuaa ettei mieskään ole enää niin kiinnostunut niin pompotus alkaa. 

 

Mies pysyy kiireisenä eikä vilkuile muita.

Mielenkiintoinen aihe! 

Mikä saa aikuisen ihmisen ottamaan lapsen/hoidettavan roolin parisuhteessa? Pelko elämää kohtaan? Pelko kantaa vastuuta omasta elämästään? 

Toiselle osapuolelle tilanne on raskas. Kaikesta pitää selviytyä ja huolehtia yksin. Vähitellen väsynyt vastuunkantaja alkaa tiuskia ja komennella. 

Sanoisin, että taustalla on myös luottamuksen ja kunnioituksen menetys toista osapuolta kohtaan. Ehkä toinen teki huonoja päätöksiä. Ehkä oli vain epäkäytännöllinen tai avuton. Mutta toinen ottaa johdon, alkaa neuvoa ja komentaa. 

Sanoisin vielä sukupuolten eroksi sen, että miehet tuntuvat olevan jopa tyytyväisiä alisteisessa asemassa, naiset puolestaan kärsivät. Myös miehen ollessa se johtava/vastuutakantava osapuoli, korostuu se halveksunta, jota he kokevat heikkoa tai avutonta vaimoaan kohtaan. Ja nainen hermoilee ja alkaa sählätä aina miehen ollessa paikalla. 

Olisi mielenkiintoista kuulla ammattilaisen pohdintoja aiheesta, kuten myös näiden alistujien mietteitä. 

Miehestä on tullut niin pyöreä, että naisen koripalloiluvaisto ottaa vallan

Suomalaiset miehet viihtyvät tossun alla. Siellä on turvallista. 

1. Monilla naisilla on sellainen unelmakuva siitä mitä parisuhde on ja mitä siihen sisältyy, miehillä tällaista ei välttämättä ole vaan tavoitteet liittyy vain siihen parisuhteen saamiseen. Naiselle on tärkeää saada muistoja ja kokemuksia kumppanin kanssa, miehille se ei tunnu olevan kovin tärkeää.

2. Koska miehet eivät mieti mitä parisuhteelta oikeasti haluavat, niin heistä saa sellaisen kuvan että kaikki on ihan sama. Se on rasittavaa ja silloin naisen on pakko ottaa kaikessa se päättäjän rooli.

Kun on monia kymmeniä kertoja kysynyt mieheltä esim. mitä haluaisit tänään syödä? ja vastaus on joka kerta "ihan sama", niin jossain kohtaa ei vaan jaksa enää kysyä. Sama koskee sitten leffaa jota katsotaan, viikonloppuohjelmaa, kesäloman matkakohdetta jne.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä mies voisi tehdä muuttaakseen asian? Ap 

Miettiä mitä itse haluaa parisuhteelta, vetää ne omat rajat ja tuoda ne kumppanille ilmi myös muuten kuin mököttämällä ja pakoilemalla vastuuta.

Joillakin naisilla on kyllä kyse ihan ilkeydestä ja tavasta pitää puoliso pihdeissä ja vallan alla. Entisessä suhteessani tein vuorotöitä ja iltavuoroon mennessäni laitoin aina lapsen tarhaan, tein ruuat, siivosin ja hoitelin muita juoksevia asioita. Erikoista oli se, että ex nainen ei ollut ikinä tyytyväinen oikein mihinkään tehtyyn. Kysyin kerran että pitäisikö sinun tehdä näitä asioita jos tuntuu että mikään ei ole hyvin. Vastauksena oli niskojen nakkelua ja tiuskimista. Siitä alle kaksi kuukautta ja lopetin suhteen kerrasta poikki. Paras päätös ikinä.

Parempi tossun alla kuin t****tta taivasalla. 

Halu hallita toista ihmistä, omistaa.

Surkeaa  jos/kun elämä ovimattona menee.

Monet naiset yrittävät muuttaa miestään, jos tämä mies muuttuu, nainen ei enää pidä hänestä. -Marlene Dietrich - 

Jos nainen tekee ruuat, ostaa ne, siivoaa jne, etkä tee itse oma-aloitteisesti mitään, en yhtään ihmettele, jos näin käy 

Teen mielelläni kaiken, jos mies maksaa kaiken. Mikäli ei maksa, tulee kaiken jakautua tasapuolisesti. Muutin miehen kanssa yhteen ja yhtäkkiä ruokarahat on kortilla, vaikka ennen söin ulkona useammin.

Rakastan miestäni, mutta on raskasta sanoa hänelle jatkuvasti mitä pitäisi tehdä. En tiedä kykenenkö tähän yhteiselon. Helpompi vain vierailla kylässä hänen luonaan ja siivota siellä omat jäljet.

Kertoo miehen kimmoisuudesta. Kahdella vai kolmella pompulla alakertaan, niin selittyy mustelmien määrä.

Yksi mahdollinen syy on se, että mies on kovin saamaton. Jos mies ei oma-aloitteisesti saa perheessä asioita aikaan niin jonkun ajan päästä se alkaa ärsyttää. Sitten nainen ottaa ohjat ja alkaa3 käskyttää. Itse tosin näen, että mies tavallaan hyötyy tästä dynamiikasta. Voi heittäytyä täysin laiskaksi ja passiiviseksi, koska mitään ei tarvitse tehdä ilman käskyä.

Sitten on toki varmasti olemassa myös naisia, jotka ovat ilkeämielisiä ja haluavat alistaa puolisoa.

Mutta jos itsensä löytää parisuhteesta, jossa nainen käskyttää ja mies raahustaa perässä niin silloin kannattaa katsoa sitä omaa toimintaansa. Eli onko osa ongelmaa. Jos oma-aloitteisuus puuttuu niin asiaan voi vaikuttaa sillä, että alkaa tehdä asioita ihan itse ja mielellään ennakoiden. Silloin toisen ei tarvitse käskyttää. Jos tilanne ei siltikään muutu ja toinen vaan kiukuttelee jatkuvasti niin on varmaan aika vakavasti harkita haluaako moisen kumppanin kanssa olla.

Meillä oli minusta melko taas-arvoinen toimiva suhde kun oltiin kahdestaan. Saatiin esikoinen, minä jäin äitiyslomalle. Työmäärä kotona moninkertaistui, miehen osallistuminen puolittui koska minähän "olin vain kotona". Tämä oli ok silloin kun olin kotona ja lapsia oli yksi, mutta kun niitä oli kaksi ja palasin töihin, huomasin olevani kusessa. Oli pakko alkaa pyytää, voisiko mies laittaa lapsille ruokaa tarjolle, vaihtaa vaipan, käydä ruokakaupassa, viikata pyykkiä. Mies teki kyllä usein kun pyysin (korvasi päivällisen muroilla, pesi pyllyn niin että seuraavalla vaipanvaihdolla minä löysin vanhat kakat taipeista, osti ruokakaupalta ruokaa yhden aterian eteenpäin ellen tehnyt yksityiskohtaista listaa valmiiksi, myttäsi vauvan vaatteet leikki-ikäisen kaappiin), mutta huomasin kyllä että sellainen tahallaan huonosti tekeminen ja jatkuva aloitekyvyn puute tuntui todella epäreilulta, ja pyytäminen alkoi saada ikävää sävyä ja puutuin miehen tekemiseen jo tekemisen aikana koska en jaksanut sitä että muuten olisin lohta saanut tehdä saman itse. Yritin saada miehen tajuamaan, että tasoa on nostettava, joten minusta tuli nalkuttava vaimo. Juteltiin asiasta mm. perheneuvolassa, jossa mies kertoi olevansa kovin väsynyt kodin työkuormasta. Psykologi kysyi, millaisista asioista mies on ensisijaisesti vastuussa. Mies mietti pitkään, ja nimesi renkaiden vaihdon ja toisen lapsen iltahampaanpesun. Minä pidätteli vieressä itkua ja naurua yhtä aikaa.

En mä tiedä miten mun olisi pitänyt toimia, että mies olisi kantanut tasavertaisesti vastuun lasten synnyttyä? Ei halunnut jäädä perhevapaille. Yritin antaa tilaa tarttua toimeen omaan tahtiin, mut ei lihakimpaletta aleta sulattaa pakkasesta sillon kun 3-vuotias jo kiukkuaan nälkää. Yritin sanoa ja olla sanomatta. Nätisti ja suoremmin. No, jotenkin tämän mokasin.

Nykyään en enää nalkuta, mut lapset ihmettelee miksei iskä tee mitään tai lähde mukaan mihinkään perhetekemiseen. Aika surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli minusta melko taas-arvoinen toimiva suhde kun oltiin kahdestaan. Saatiin esikoinen, minä jäin äitiyslomalle. Työmäärä kotona moninkertaistui, miehen osallistuminen puolittui koska minähän "olin vain kotona". Tämä oli ok silloin kun olin kotona ja lapsia oli yksi, mutta kun niitä oli kaksi ja palasin töihin, huomasin olevani kusessa. Oli pakko alkaa pyytää, voisiko mies laittaa lapsille ruokaa tarjolle, vaihtaa vaipan, käydä ruokakaupassa, viikata pyykkiä. Mies teki kyllä usein kun pyysin (korvasi päivällisen muroilla, pesi pyllyn niin että seuraavalla vaipanvaihdolla minä löysin vanhat kakat taipeista, osti ruokakaupalta ruokaa yhden aterian eteenpäin ellen tehnyt yksityiskohtaista listaa valmiiksi, myttäsi vauvan vaatteet leikki-ikäisen kaappiin), mutta huomasin kyllä että sellainen tahallaan huonosti tekeminen ja jatkuva aloitekyvyn puute tuntui todella epäreilulta, ja pyytäminen alkoi saada ikävää sävyä ja puutuin miehen tekemiseen

 

Hienoa että seuraava sukupolvi on mukana oppimassa.

Kyl meillä ainakin mamma päättää näistä asioista

Kyllä se niin on että ei mies vaihda työpaikkaa, vaan työnjohtajaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin on että ei mies vaihda työpaikkaa, vaan työnjohtajaa.

Ja perseilee joka tapauksessa.