Mistä kunnon apua/opastusta imetykseen?

http://www.imetystukilista.net/



Toivottavasti!

Eli kun vauva syntyy, vaadi saada kädestäpitäen opetusta imetykseen.

Jotkun vauvat eivät heti osaa oikeaa imuotetta, joten senkin vuoksi saattaa mennä imetysyritykset metsään..

Äiti harvemmin itse aiheuttaa imetyksen epäonnistumisen ( jos siis syöt ja juot tarpeeksi, lisäksi stressaaminen ei auta asiaa )

Imetys ei pitäsi sattua lainkaa, toki aluksi tuntuu ikävältä ja voi sattuakkin, jos maito ei ole vielä kunnolla noussut rintoihin..



Vaadit kätilöitä auttamaan imetyksessä ja katsomaan vauvan imuotetta.



OP jolla kokemusta vain yhdestä mutta onnistuneesta imetyksestä, jonka vauva tajusi jo synnytyssalissa homman jujun :)

Ymmärrän tuntemuksesi täysin! Itselläni on yksi lapsi ja toinen tulossa, myös n. 3kk:n kuluttua. Imetysasiat mietityttävät kovin ja toivoisin että kaikille odottaville äideille tehtäisiin neuvolassa selväksi, että hyvän äitiyden mitta ei ole imetyksen onnistuminen tai että lapsi ei synnyttyään todellakaan esim. välttämättä osaa imeä. Tämä ei minulla käynyt mielen vieressäkään, luulin naiivistti luonnon hoitavan asian ja että tottakai kaikki lapset osaavat imeä...neuvolassa ei neljä vuotta sitten puhuttu odotusaikana juuri mitään imetyksestä, enkä kyllä mitään osannut kysyäkään kun luulin että siinä ei voi tulla mitään ongelmia.



Esikoisella oli vauvana onnettoman huono imuote, johon ei auttanut opastus eikä rintakumit. Olin niin stressikimppu muutenkin vauvan synnyttyä kun hän itki ja valvoi paljon mutta ei osannut imeä rintaa. Miten avuttomaksi ja onnettomaksi itseni tunsinkaan...vieläkin suren hieman itseni puolesta huonosti alkanutta taivaltani äitinä. Palasimme jopa päivä kotiinpaluun jälkeen Kättärille lisäoppia saamaan, sen vinkin sitten toteutin että vuokrasimme sähkörintapumpun, jolla sain jotenkin pidettyä maidontuotantoa yllä. Sehän ei ole sama asia, sillä rinta ja aivot eivät stimuloidu pumpusta samoin kuin jos rinnalla on lapsi, tai siis se herumisrefleksi ei käynnisty. Pumpatessa sainkin vain muutamia liruja aikaiseksi, joka vain pahensi kierrettä ja stressiä. Stressi kun ihan selvästi vähensi maidon tuloa. Yksi hyvä vinkki oli että katselin lasta tai kuvaa lapsestani kun pumppasin, silloin herui vähän paremmin. Niin ihmeellinen on ihmisen psyyke ja keho!



Sitten pojan ollessa n. 6 viikon ikäinen tapahtui ihme, hän oppi imemään, tai oikeastaan laiska imuote muuttui vahvaksi. Siihen asti olimme toki antaneet pullosta pumpattua maitoa, korviketta ja lukuisia lukuisia yrityksiä ensin rinnalla rintakumin kanssa ja ilman. tärkeintähän on että lapsi saa ravintoa, oli se pullosta vai rinnasta! Voi kun meitä äitejä ei liikaa painostettaisi siihen imetykseen ja siihen kuinka luonnollista se on. Kun se alku ensimmäisen kanssa on useimmalle muutenkin niin mullistavaa ja kaiken muuttavaa, siinä ei kyllä tarvitsisi mistään syyllistyä. Imetys oli lopulta ihana ja onnistunut asia ja imetin esikoistani 11 kk:n ikään saakka.



Uskon ja toivon onnistuvani kuopuksen kanssa ihan toisella tavalla. Otan pumput jo laitoksella käyttöön, annan tutin heti laitoksella (vaikka jotkut sitäkin pelkäävät että vaikeuttaa imetystä, katin kontin sanon minä, esikoinen ei koskaan suostunut tuttia syömään mutta silti imetys oli vaikeaa). Sinullahan oli peräti kaksi lasta, voin kuvitella tunteesi ja ne ajatukset epäonnistumisesta mitä olet käynyt läpi...mutta olethan itsellesi armollinen, parhaasi olet varmasti tehnyt minkä niillä voimilla ja sen hetkisellä osaamisella ja ymmärryksellä tiesit tehdä, eikö totta? Lapsesi ovat varmasti kasvaneet hyvin ilman imetystäkin. Ymmärrän hyvin, että imetykseen suhtaudutaan niin tunteella, sillä parhaimmillaanhan se on valtavan suuri läheisyyden hetki äidin ja vauvan välillä. Onneksi sitä läheisyyttä ja lämpöä, syliä ja ihokylpyjä voi olla ilman imetystäkin. Hanki pumppu etukäteen, rintakumeja etukäteen, korviketta ja pulloja etukäteen. Sitkeä yritys kyllä kannattaa, itse olin iloinen että jaksoin yrittää niin kauan, kukin taplaa tyylillään ja tyyli on kullekin se oikea. Uskoa ja toivoa valaen

Tämä auttoi minua, kerta riitti. Lähtekää siitä että kiellätte osastolla lisämaidon antamisen. Vauva pärjää kyllä. Vastasyntyneet itkee paljon muutakin kuin nälkää, siitä ei kannata huolestua. Esim vauva ei ole tottunut laskemaan alleen.



Käytte pumppaamassa maitoa mikä nopeuttaa mainon nousua. Ja VAADITTE osastolla ohjausta. Eri kätilöillä eri niksit...



Uskokaa että onnistutte!



Sori sekava viesti ;)

Luru kirjoitti, että pitäisi kieltää lisämaidon antaminen laitoksella... täytyy sanoa, että en ole täysin samaa mieltä. Ok, jos vauva tuntuu saavan tarpeeksi maitoa ja on tyytyväinen, eihän sitä tietenkään sitten tarvita. Mutta jos käy niin, että vauva on kovin nälkäistä sorttia ja äidillä maito ei ole vielä ehtinyt nousta, lisämaito tulee tarpeeseen. Nimittäin toinen vaihtoehto on sitten se, että vauva roikkuu tissillä tuntikausia - turhaan - ja äidin rinnanpäät menee rikki... ja siinä sitä sitten ollaan. Maidon sijasta rinnoista valuu verta... ei ole hyvä alku imetykselle se. Joten jos tuntuu siltä, että maito ei ole vielä noussut ja vauva vain asuisi rinnalla, kyllä silloin kannattaa antaa vähän lisäruokaa pullosta, jotta sekä äiti että vauva saavat vähän levätä. Sitten kun maito nousee, lisämaitoa ei luonnollisestikaan enää tarvita.



Ja totta kai, jotta se maito nousisi, pitää rinnoille antaa ärsykettä ja imettää, mutta siis joku raja siinäkin...



Tsemppiä kaikille imetykseen! : )

Huomasin itsekkin että kirjoitin vähän jyrkästi. Tarkennan että lisämaitoa ei tulisi antaa isoja määriä ettei vauvan mahalaukku veny liikaa( näin sanottiin imetystukiryhmässä). Rinnasta tulee kuitenkin ensin maitoa paljon vähemmän.



Itse kielsin maidon antamisen ja pärjäsimme hienosti, sanoin että jos lisämaidolle ilmenee tarvetta siitä voidaan keskustella. Eihän vauvaa tarkotus ole kiusia.



Ihania imetyshetkiä!

Ei tullutmileenkään tuo imetystukilista ennen kun annoitte linkin:) Kävin siellä jo tutkiskelemassa asioita ja paljonhan sieltä irtoaakin kun vain rupean paneutumaan asiaan:)



Kaksosten odotusaikana en myöskään ajatellutkaan ettenkö lapsiani kykenisi imettämään. Olin kuullut muutenkin niin monta kaksosten täysimetys ja onnistumis tarinaa että ajattelin että tottakai minäkin onnistun...

No laitoksella lapsille tosiaan annettiin heti maitoa pullosta ja kätilökin painotti vain yhteisimetykseen,siis että molemmat samaan aikaan rinnalla. Siitä ei tahtonut tulla mitään kun vauvat eivät saaneet kunnon imuotetta kun rinnat ovat muutenkin tosi isot ja nännin päät suht matalat,kait... Rintakumilla sitten saatiin onnistumaan jotenkuten, lapset imivät siitä hanakasti,mutteivät mitenkään pelkästä rinnasta. Kotona sitte mikään ei onnistunut, kun yhtä yritin imettää niin toinen huusi naama punaisena vieressä ruokaa ja yleensä sitten isä antoi pullosta toiselle. Stressi oli valtava siinä tilanteessa, luulen sen vaikuttaneen hyvin paljonkin maidon tuloon. Onhan se uutta muutenkin kun yht äkkiä onkin kaksi vauvaa hoidettavana ja muutenkaan ei tiedä mitä pitäs tehdä ja sitten piti vielä yrittää imettää...

Kuukauden tosiaan itkin ja imetin(rintakumilla tietenkin) ja koskaan en voi sanoa että olisin tuntenut että rinnat olisivat olleet täynnä maitoa, päinvastoin tuntuivat ihan tyhjiltä. Kuukauden jälkeen olin niin poikki stressin ja kaiken muun jälkeen etten voinut muuta kuin itkeä ja silloin mies puhalsi pelin poikki ja siitä asti annettiin vain pulloa.



Lopetus oli kova paikka ja vaikka siitä on jo yli 2,5 vuotta tuo sen muisteleminen kyyneleet silmiin koska epäonnistuminen oli niin kamalaa. vaikka tiedän että imetys ei ole mikään äitiyden mitta ja lapseni ovat kasvaneet täydellisesti korvikkeella niin syytän silti itseäni ja sitä kuinka olisin voinut tehdä monet asiat toisin.



ehkä nyt stressaankin sitä että pelkään niin kovasti epäonnistuvani etten halua kokea enään sitä tunnetta uudelleen, siksi tekisi mieli antaa koko asian olla jo valmiiksi ja antaa korviketta. JA vielä pelkään myös sitä ettei tämäkään vauva saa rinnastani otetta ja joudutaan taas rintakumien tielle ja ei opi sitä kautta koskaan " iholle" ,niinkuin kävi näiden kahden kanssa.



Anteeksi vuodatus, mutta helpotti vähän oloani:)

Hyvää ennakkoon luettavaksi tarkoitettua tekstiä löytyy myös Babyidean sivuilta ja keskustelua löytyy maitolaiturilta.



Älä turhaan stressaa imetyksestä sillä nyt ei ole kyse ensimmäisestä lapsesta :) Nämä maidonnousuongelmat, lisämaitokysymykset yms tulee yleensä esikoisen kohdalla esille, mutta toinen on jo toinen juttu :) Ainakin minulla ja monella ystävälläni toisen kohdalla tilanne oli aivan toinen, varsinkin jos edellisestä synnytyksestä ei ollut kulunut montaa vuotta. Itselläni esim ei rinnat kipeentyneet ollenkaan kuopuksen kohdalla. Lisäksi vauva oli todella tyytyväinen aivan pieniin maitomääriin minkä sai irti rinnoista. Esikoisen kohdalla tilanne oli toinen ja jouduin antamaan lisämaitoa alussa kun 1,5 h imetyksen jälkeen mies oli hyvin nälkäinen.



Imetystukipuhelimesta/-ryhmästä olen saanut hyvää tietoa ja ohjausta, suosittelen!



Vanttu rv 25+

Piti vielä sanomani, Martina, että onhan yhden vauvan syöttäminen aivan eri juttu kuin kahden, joten todennäköisesti ongelmasi tulevat olemaan vähintään puolet pienempiä nyt kuin edellisellä kerralla ; ). Jos niitä tulee ollenkaan!



Ja tuohon rintakumiasiaan vielä sanoisin, että ei ne kumitkaan loppujen lopuksi niin paha juttu ole. Kyllä niistä eroon pääsee sitten kun vauvan imuteho ja -taito kasvaa. Itse käytin niitä esikoisen kanssa pari kuukautta, ja sitten se jo onnistuikin ilman niitä. Vaatihan se vähän kärsivällisyyttä ja harjoittelua vauvan kanssa, ja välillä piti palata kumien käyttöön, mutta kyllä se siitä sitten!



Onnea matkaan!

Imetyksen vaikeudesta en tiedä mitään enkä osaa siis neuvoa, koska kuulun siihen onnelliseen osaan äideistä, joilla vauva osaisi homman heti syntymästään lähtien. En siis esikoisen kanssa joutunut perehtymään imetysotteisiin tai muuhun, saas nähdä, miten tämän tulossa olevan kakkosen kanssa käy.



Tuohon stressin vaikutukseen maidon nousuun/tulemiseen kuitenkin kommentoisin, että vaikka aina painotetaan, että ei saisi stressata ja pitäisi syödä hyvin ja ulkoilla, pitää itsestään huolta, niin välttämättä maitoa ei tule vähän tai imetys epäonnistu, vaikka olisi kovakin stressi päällä. Meillä kokemus oli esikoisen kanssa se, että hän joutui jäämään sairaalaan 1,5 kk syntymänsä jälkeen, vaikka oli syntyessä terve. Parin viikon ikäisenä lääkärit kertoivat, että meidän tulisi varautua pojan kuolemaan lähiviikkoina ja että jos henkiin jää, tulee olemaan vaikeasti monivammainen ja sokea. Voitte kuvitella millainen stressi tuolloin oli ja miten paljon tuli pidettyä itsestä huolta. Söin kun muistin, nukuin jos pystyin ja muuten istuin sairaalassa pojan sängyn vieressä. Ja sitä maitoa tuli! Ihan tolkuttomat määrät! Itse yllätyin kovasti, koska suvussa ei tosiaankaan oo kellään ollut vastaavaa maidontuotantoa tähän mennessä.



Tällä tahdon siis sanoa, että älkää ottako stressiä siitä, että on stressiä :o) Ei se välttämättä maidontuotantoa heikennä (joillain tietty saattaa heikentääkin, mutta ei välttämättä kaikilla), joten antaa sen olla jos on. Kannattanee ensin korjailla noita muita juttuja, kuten imuotetta tms. eikä lähteä syyllistämään itseään.



Ap:lle vielä: vaikka mulla on positiivisia kokemuksia imettämisestä, kaksosten imettäminen kuulostaa kyllä haasteelliselta! Ei mikään ihme jos ilman kunnon opastusta homma ei luonnostaan toimi. Yksi lapsi on kuitenkin ihan eri juttu.



A.A. rv 30+1