uhmaikäisen pöytäkäytös?

Usko pois.



Ite olin himotyrkyttäjä esikoiselle ja just sama meininki. Syntyi toinen lapsi. En kerinnyt enää tuputtaa. Sai syödä tai olla syömättä. Nyt syö kuin hevonen :)

Ei jumalauta, pidätkö sä lapsesi väkisin pöydässä 1,5 tuntia?!?! :-o Ei oo tottakaan! Tyrkkäätkö lapsen aamupalalle heti kun hän herää? Mitä jos antaisit hänen herätä rauhassa, vähän leikkiä ja sitten tarjota se aamupala? Meillä ainakin toimii näin. Sitten se aamupalan syöminen sujuu, kun on tullut nälkäkin! Eikä kaikilla ole edes nälkä aamuisin. Kaverin muksu ei syö juuri koskaan mitään aamupalaksi, ei vaan ole nälkä. Mut älä nyt hyvä ihminen lasta 1,5 tuntia pöydässä pidä!! Johan tuo alkaa syömistä kohta inhoamaan ja sitten teillä vasta onkin ongelmia tiedossa!!

Mitä siis teet, jos ruokaa ei mene? Nostatko pöydästä pois? Kauanko pitäisi antaa aikaa syödä? Onko sopivaa, että teen kotitöitä siinä lomassa vai pitäisikö nöpöttää koko ajan pöytäseurana?



Poikani ei halua (esim. 1h pöydässä istuttuaan), että häntä nostetaan pois. Hirveä huuto. Sitten kun haluaakin pois ja päästän pois, annan xylitol-pastillin, niin menee 5 min ja poika haluaakin ruokaa. Mitä sitten tekisin? Enkö vain anna.



Anteeksi, olen tosi väsynyt (avioero juuri meneillään) ja ei hoksottimet oikein pelaa. Pojan kiukuttelu ruokapöydässä on jotenkin liikaa. Vaikka kai hänkin vain eroa oirehtii.

Lapsilla on erilaisia päiviä ja ruoka maistuu kun on nälkä. Kannattaa syödä samaan aikaa uhmaikäisen kanssa ja olla piittaamatta kommenteista ruoasta. Jos lapsi alkaa häiriköimään niin voit kysyä jaksaako enempää ja jos on maha täynnä niin voi nousta pöydästä (meillä vielä rutiineihin kuuluu kiitos ja xylitol-purkka). Muuta ruokaa ei ole kuin se mitä tarjotaan. Sitten seuraava ruoka normaaliin aikaan oli lapsi syönyt vaikka vain vähän. Varmasti seuraaalla ruoalla menee ruokaa paremmin ja eri ääni kellossa. Tätä tulee jatkaa johdonmukaisesti niin, että lapsi ymmärtää, että pöydässä syödään ja käyttäydytään kauniisti.

lapsi huomaa olevansa vallan kahvassa, jos vanhempien pasmat menevät sekaisin kun hän ei syö.



Siis ruoka eteen, jos ei syö tai alkaa riehua niin ruoka pois ja muihin hommiin. Seuraava tarjoilu seraavalla ruoka-ajalla (tai lähellä sitä jos ei hermot kestä), ei silloin kun lapsi kiljuu. Voitte mennä vaikka ulos kehittämään ruokahalua. Tätä noin 2 viikkoa, ja lapsi tod. näköisesti ymmärtää ja alkaa syödä ruokansa silloin, kun on ruoka-aika.

eli alkoi juuri tuolloin 3v ikäisenä ja nyt alkaa helpottamaan pikkuhiljaa. Kaikkea kokeiltiin: uhkailua, lahjontaa, aikarajoja... KAIKKEA!



En osaa avstata muuta kuin, että ole viisaampi kuin minä: meillä homma meni loputa niin älyttömäksi väännöksi, että oksat pois. Koita vaikka sitä, että itse sanoo, kuinka paljon ruokaa haluaa ja sitten se on syötävä. Ja jos nälkä tulee ruokien välillä, ei mitään välipaloja, ehkäpä se sitten opettaa syömään kunnolla.

ei minulle nyt tarvitse kiroilemaan ruveta. Enkä minä väkisin poikaani pöydässä pidä (se olisi sinulle selvinnyt ihan kohteliaasti kysymälläkin, eikä tarvitsisi noin railakasta kieltä käyttää) vaan hän ei halua itse nousta pöydästä pois.



Oma käytöksesi oli kyllä nyt niin ala-arvoista, että en tiedä kannattaako minun ottaa mitään neuvoja ihmiseltä, joka suhtautuu noin ala-arvoisesti apua pyytävään ihmiseen.

siis jos ei syö tai riehuu - vaikka väkisin. Ruokapöytään ei ole syytä jäädä leikkimään tai toimittelemaan muita juttuja, jos ei ruoka maita. Mitä lapsesi muuten tekee ruokapöydän ääressä? Ei kannata antaa mitään leluja tai kirjoja sinne, ainakaan minun mielestäni.



t:6

Kiitos hyvistä neuvoista! Olen kai niin väsynyt omassa tilanteessani, että aivot eivät toimi. En saa oikein untakaan, kun lapsen tulevaisuus huolettaa. Itsehän selviän kyllä.



Mitä teidän mielestänne minun tulisi tehdä näissä tilanteissa, joissa poika ehdottomasti haluaa istua pöydässä 1,5h puuroa mussuttaen. Hirveä huuto alkaa, jos yritän nostaa pöydästä ennen kuin lautanen on tyhjä.

Pitäisikö olla joku aikaraja, jossa lapsen tulee syödä lautanen tyhjäksi?



Mutta siis kiitos todella paljon avusta ja neuvoista! Tuntuu, että näen taas selkeämmin omat tyhmät toimintatapani.

Toivottavasti elämä kohtelee teitä yhtä hyvin kuin te kohtelitte minua nyt kun tarvitsin apua. Sydämestäni sitä teille toivon.

Toiseksi, nosta pois (esim viimeistään 30 min ellei lapsi syö) pöydästä vaikka lapsi kiukutteleekin. Kun tulee kohta pyytämään ruokaa, niin sanot, että sitä saa seuraavalla aterialla. Ei lapsi siihen kuole, oppii vain, että ruoka-aikana syödään ja kiukuttelu ei auta.



Ota vaikka poju syliin itkemään kiukkuaan. HEtken päästä rauhoittuu ja voitte halia rauhassa. Tulee sullekin parempi mieli.

...ole tiukka täti. Se voi aluksi olla tylyn tuntuista, mutta se kannattaa. Ihan aluksi kannattaa lopettaa se pelleily ja venkslaaminen.



Puuroa ei kannata tarjota aamulla ihan uniselle lapselle. Anna lapsen ensin herätä kunnolla ja touhuta hetki (ehkä puoli tuntia). Sitten kerrot hänelle, että nyt on aika syödä puuro ja kerro mitä teette sen jälkeen ja nyt pidät kiinni siitä sopimuksesta. Jos lapsi ei syö puuroa, niin houkuttele edes maistamaan. Sovitte, että kaksi lusikallista. Jos se onnistuu, niin ylitsevuotavat kehut ovat paikallaan. Jos ei onnistu, niin kaveri pois pöydästä ja seuraavan kerran ruokaa, kun on ruoka-aika eli tässä tapauksessa klo 11-12 lounaan merkeissä.



Jos lapsi ei syö mitä tarjotaan, niin ei saa lähteä siihen rumbaan, että kaapista kaivetaan vaikka mitä. Ei myöskään kannata suostua tuohon pöytään ja pois pelleilyyn. Päätä sinä, kun lapsi ei pysty!



Samat sävelet joka ruokailussa ja päivästä toiseen. Vähitellen tämä tepsii. Lapsi huomaa, että on silloin syödään kun on ruokaa tarjolla tai sitten ei syödä ollenkaan ja napostelua ei kannata lapselle opettaa. Siinä menee hampaat sössöksi ja paino nousee varkain.



T: kolmen äiti ja päikkytäti

Pöydässä ei ole leluja tai kirjoja tai mitään. En oikein itsekään tajua, mitä poika siinä pöydässä 1,5h tekee. Puoli tuntia jaksan istua seurana.

Poika laittaa välillä lusikallisen suuhun, sitten tuijottelee ikkunasta ulos ja katselee lintuja ja oravia, 5 min päästä seuraava lusikallinen, sitten hinkkaa pöytää servietillä, syö taas vähän, höpöttelee jotain jne.

anna joku järkevä aikaraja (vaikka juuri 1/2h) jonka jälkeen pöydästä pois.



Voit näyttää vaikka kellosta, että kun pitkä viisari on tuossa niin ruoka-aika loppuu. Ja sitten tosiaan pois pöydästä, huudosta välittämättä, ja yritä ohjata muihin hommiin, esim. ulos tai johonkin leikkiin.



Tärkeää on, että lapsi ei määrää siitä, mitä ruokaa ja milloin tarjotaan. Vanhempien on päätettävä se, ja lapsi voi sitten päättää kuinka paljon syö.



Voimia sinulle, pärjäät varmasti kun saat taas omat asiasi järjestykseen. Kuinka vanha lapsesi muuten on?



t:6

Ei kait siinä mitään hirmu sääntöjä ole. Teet ruokailusta vain semmoisen jouhevan ja tuiki tavallisen tapahtuman, oman näköisen.



Laitat lapsellesi ruoan pöytään. Kutsut syömään. Syöt itse tai teet askareitasi. Kun aterian syömiseen arvioitu aika on mennyt, kysyt lapseltasi, että syötkö vielä. Jos kieltäytyy, niin ihan normaalisti sanotaan, että hyvä on, saat mennä ja kerätään astiat pois.



Jos ruinaa ruokaa, niin sanoo, ettei ole ruoka-aika vielä. Jos nousee meteli, niin viedään rauhallisesti jäähylle. Maistiaisia ei kannata antaa.



Meillä toimii!

Ehkä uhmis juuri sen takia lopettaa syömisen. Istu pöytään lapsen kanssa ja syö itse aamupala samaan aikaan. Älä tuputa äläkä tee syömisestä numeroa. Anna aikaa vaikkapa puoli tuntia. jos ei siinä ajassa tapahdu mitään niin ilmeettömästi vain kerrot, että aamupalan aika on ohi ja nyt siivotaan ruokavehkeet pöydästä pois. Anna vaikka lapsen itsensä tuoda ne tiskialtaaseen. Mutta älä käytä syömiseen aikaa 1,5 tuntia..... Voithan kokeilla tarrasysteemiä: kun poika on syönyt tai edes maistanut ruokaansa, anna tarra palkkioksi. Kun esim. 10 tarraa täynnä niin palkinnoksi vaikka reissu uimahalliin :) Mutta älä palkitse ruoalla.



t. ravitsemusterapeutti (ja uhmiksen äiti)

Kiitos kaikille uusista, hyvistä neuvoista! Todella tulevat tarpeen, kun olen niin sokea tilanteellemme ja jotenkin niin väsynyt edes ymmärtämään, mitä pitäisi muuttaa.



Onko teidän mielestä muuten kohtuullista odottaa, että 2v3kk syö itse ruoan -- ts. häntä ei syötetä? Poika kapinoi siitäkin, kaikki pitäisi laittaa hänen suuhunsa. Häntä ei huvita laittaa lusikkaa itse suuhun. Mutta mielestäni tuon ikäisen pitäisi jo syödä itse ruokansa. Olenko ihan kohtuuton?

Syöt yhtä aikaa lapsen kanssa eli käytte yhdessä pöytään. Jos lapsi sanoo yök, sanot että tätä on nyt, alapa syödä. Muistuttelet siitä syömisestä (tai syötät, kyllä tuollaista pientä uhmista voi vielä ihan hyvin syöttää jos hän niin syö paremmin) sen ajan kun olet itsekin pöydässä ¿ jos lapsi syö pysyt seurana kunnes hän lopettaa. Jos lapsi ei syö vaan kiukuttelee, sanot kohtuullisen ajan jälkeen, että viet sitten lautasen pois. Jos siitä alkaa huuto, tuot lautasen KERRAN takaisin. Jos ei edelleenkään suostu syömään, viet lautasen pois ja laitat ruuan joko jääkaappiin tai roskikseen. Sen jälkeen ruoka ei enää tule takaisin vaikka lapsi kuinka huutaa.



Välipaloja et anna, mutta seuraavaa ruokaa voit aikaistaa. Toimit näin joka aterialla etkä ala lipsua vain koska tuntuu, että lapsi ei ole syönyt koko päivänä.



Tunnustan kyllä että itse lipsuin ja hermostuin omieni kanssa aika ajoin, mutta periaatteessa pysyin ohjelmassa aika hyvin eikä meillä koskaan jouduttu syömätaistelukierteeseen. Tosin syötin molempia aina välillä varmaan parivuotiaaksi asti, mutta sitä en pidä kovin pahana.

Otti mallia isoveljestään kylläkin. Ei halua, että syötetään :) Vastaus siihen, että osaako kaksivuotias syödä itse.

Kyllä minusta voi syöttää, jos siihen pystyt (siis ei ole sitä huutavaa vauvaa vieressä:-)) Ainakin ne vikat lusikalliset sen jälkeen kun olet itse syönyt ja on sinusta aika päättää ateriointi.



18

Meillä 2v on syönyt n. puoli vuotta itse, mutta nyt on tullut vähän takapakkia. Eli tyttö haluaa usein äidin tai isän syöttävän. Olen syöttänytkin sen aikaa, kun ruoka menee alas hyvin. Jos tyttö alkaa pelleillä tai touhuta muuta, ruokailu ja syöttäminen päättyy siihen. Ja meillä on ollut tähän asti tosi hyvin syövä tyttö, joka on muuttunut parin viime kuukauden aikana aika ronkeliksi. Eli syö huomattavasti vähemmän, kuin aikaisemmin.