Oletko muuttunut aikuistuttuasi ihan toiseksi ihmiseksi?

Olen muuttunut arvoiltani lähes täysin. Teen edelleen samoja asioita, mutta uskomukseni ja arvoni ovat joissain määrin muuttuneet + olen ymmärtänyt ihmisyydestä lisää. 

T. N. 38

No siis tavallaan joo olen muuttunut hurjastikin, mutta oma muutokseni on enemmänkin paluuta siksi omaksi itsekseni joka olin ennen kuin nuoruus / nuori aikuisuus alkoi.

Tuntuu että ikävuodet 15-35 on menneet ihan kuin jossain sumussa eikä niistä ajoista ole edes hirveästi muistikuvia eikä edes sellaisia selkeitä virstanpylväitäkään vaan ihan on kuin pelkkää puuroa tuo aika. Käytin silloin alkoholia mutta en ollut alkoholisti tai ongelmakäyttäjä eli ei sekään tuota selitä vaikka kyllä mä kännissä olin melkoinen ääliö oikeastaan ihan aina. Ilmeisesti se alkoholi vaan jotenkin sotki aivot kännin ulkopuolellakin (en tiedä kyllä onko se mahdollista).

Sitten kun lopetin kokonaan niin meni ehkä kolmisen kuukautta kun olin kuin toinen ihminen monessakin suhteessa ja huomasin olevani edelleen kiinnostunut ihan samanlaisista asioista kuin lapsena / teininäkin eli edelleen pidin käsitöiden tekemisestä (joka jäi koska se oli noloa ja "ihan mummoa") ja samoin tykkäsinkin lenkkeilystä/luonnossa liikkumisesta jotka nekin oli jäänyt pois pariksi vuosikymmeneksi. Lisäksi löysin parikin uutta urheilulajia joista kumpaisestakin olisin varmasti tykännyt jo nuoruudessani ja etenkin tuolloin kun en ollut oma itseni. Ovat siis sen verran fyysisiä, että näin nelikymppisenä joutuu jo himmailemaan kun taas parikymppisenä olisi ollut ihan toinen juttu.

Lisäksi huomaan palanneeni arvoissani takaisin konservatiiviseksi ja melko perinteiseksikin. Oikeudentuntoni on myös taas yhtä voimakas mitä lapsena/nuorena eli en siedä yhtään epäoikeudenmukaisuutta tai valehtelua.

Tuosta nuorgamista katumuksineen en osaa sanoa mitään. Toisaalta kyllä en tykkää yhtään siitä, että kaivellaan menneitä ja vaaditaan ihmisiä tuomiolle (tai ainakin julkiseen häpeäpaaluun) asioista, jotka on jo olleita ja menneitä sekä usein vielä erotettuja asiayhteydestään ja sen hetkisestä ajankuvasta.

Sen verran olen muuttunut että olin lapsena ja nuorena arka ja epävarma. Kavereina samanlaisia.

Aikuisena normaalisosiaalinen ja tavallisia ihmissuhteita.

Jotenkin ailahtelevaksi olen tullut luonteeltani. Nuorempana oli enemmän malttia ja näkemystä asioihin. Nyt hakee pikavoittoja. Yleisellä tasolla psyyke haurastunut, ehkä kroppakin. -M1982-

Olen melkein 100 % samanlainen. Ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

No, olin nuorena traumatisoitunut epävakaa alkoholisti, 30-vuotiaasta raittiina ja vasta siitä lähti todellinen itsetunnon ja persoonallisuuden kehitys. Ihmisen on onneksi mahdollista kehittää itseään ja toipua niin kauan kuin henki pihisee.

Mulla aika lailla sama paitsi 37v asti juomista. Mukavinta on juomattomana seesteisyys kun nauttii ihan tavallisesta elämästä. Olen muuttunut epävakaasta aika rauhalliseksi. 

Köyhempi ja epätoivoisempi kuin syntyessään.

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein 100 % samanlainen. Ja hyvä niin.

Paitsi yksi asia on jännä, nääs POLITIIKKA kiinnostaa minua nykyään. En olisi ikinä uskonut joskus teininä. Toisaalta eipä ne asiat minua koskettaneetkaan silloin, joten ihan ymmärrettävää jos ei oikein jaksanut kiinnostaa. Nykyään tykkään myös tosi paljon hoitaa kaikenlaisia asioita. Ottaa yhteyttä sinne sun tänne ja tutkia kaikenlaisia tietoja omista asioistani. Tosin omalla tavallaan se turhauttaa, koska minussa olisi niin paljon fiksuutta töihin, mutten ikinä saa mitään työtä. Olen vielä opiskelija (työn saamisen mahdottomuuden takia olen päättänyt, että opiskelen niin kauan kuin opiskelen, koska muussa tapauksessa monilla ei ole yhtään mitään tekemistä.) Työllistymisen vaikeus johtuu 99 % alueesta, jolla TOISTAISEKSI vielä asun. 1 % sitten henkilökohtaista syytä. Aion kyllä muuttaa työllistymisen kannalta paremmalle alueelle ihan siksi, että viihdyn siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein 100 % samanlainen. Ja hyvä niin.

Paitsi yksi asia on jännä, nääs POLITIIKKA kiinnostaa minua nykyään. En olisi ikinä uskonut joskus teininä. Toisaalta eipä ne asiat minua koskettaneetkaan silloin, joten ihan ymmärrettävää jos ei oikein jaksanut kiinnostaa. Nykyään tykkään myös tosi paljon hoitaa kaikenlaisia asioita. Ottaa yhteyttä sinne sun tänne ja tutkia kaikenlaisia tietoja omista asioistani. Tosin omalla tavallaan se turhauttaa, koska minussa olisi niin paljon fiksuutta töihin, mutten ikinä saa mitään työtä. Olen vielä opiskelija (työn saamisen mahdottomuuden takia olen päättänyt, että opiskelen niin kauan kuin opiskelen, koska muussa tapauksessa monilla ei ole yhtään mitään tekemistä.) Työllistymisen vaikeus johtuu 99 % alueesta, jolla TOISTAISEKSI vielä asun. 1 % sitten henkilökohtaista syytä. Aion kyllä muuttaa työllistymisen kannalta paremmal

Monilla = minulla 

Vierailija kirjoitti:

No siis tavallaan joo olen muuttunut hurjastikin, mutta oma muutokseni on enemmänkin paluuta siksi omaksi itsekseni joka olin ennen kuin nuoruus / nuori aikuisuus alkoi.

Tuntuu että ikävuodet 15-35 on menneet ihan kuin jossain sumussa eikä niistä ajoista ole edes hirveästi muistikuvia eikä edes sellaisia selkeitä virstanpylväitäkään vaan ihan on kuin pelkkää puuroa tuo aika. Käytin silloin alkoholia mutta en ollut alkoholisti tai ongelmakäyttäjä eli ei sekään tuota selitä vaikka kyllä mä kännissä olin melkoinen ääliö oikeastaan ihan aina. Ilmeisesti se alkoholi vaan jotenkin sotki aivot kännin ulkopuolellakin (en tiedä kyllä onko se mahdollista).

Sitten kun lopetin kokonaan niin meni ehkä kolmisen kuukautta kun olin kuin toinen ihminen monessakin suhteessa ja huomasin olevani edelleen kiinnostunut ihan samanlaisista asioista kuin lapsena / teininäkin eli edelleen pidin käsitöiden tekemisestä (joka jäi koska se oli noloa ja "ih

Koen myös jätettyäni alkoholin, että se sotki myös selvin päin minuutta.