Valehteletko koskaan tekemisiäsi suorittajakeskeisille ihmisille?

Tosi moni leuhkii miten kalenteri on täyteen buukattu, viikonloputkin yhtä matalan lentoa. 

Siihen minä, että onpa mukava viettää vapaat leppoisasti ja lepäillä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Minusta on mukavaa vastata kysymyksiin "Mitä teit..." - "En tehnyt mitään ja se oli mahtavaa!".

Sama tyyli minulla. Kun joku kehuu leiponeensa niin ja niin paljon, totean että kaupasta saa valmiina. Lisään siihen vielä, että pullan ja kakkujen syönti lihottaa.

Aika ankeaa. Oletko tosissasi, älä ole.

Tulee aina niin puskista se niiden kysymys, että mitä sä teet. Kun olet juuri tullut töistä, et ole ehtinyt käydä kaupassa ja olet juuri kertonut, että mitä sulle kuuluu. Siis kuulumiset. Sisältää yleensä tekemistä, mutta kun omasta näkökulmasta kertoo, niin ainakin minä kallistun selittelemään ja kuvailemaan jotain asiaa mikä kiinnostaa sen sijaan, että raportoisin omia tekemisiäni. Itselläni sukulaiset on näitä "mutta mitä sä TEET" -tyyppejä. Viimeksi alkoi ärsyttää niin, että päätin jatkossa heittää tämän aina vastakysymyksenä takaisin. Eivät nämä ihmiset niin reippaita ole kuin itse luulevat, heillä vaan se oma nuppi menee niistä omista pikkupuuhista niin helposti pyörälle.

Yhdelle sukulaiselle en erityisemmin kerro kuinka paljon harrastan liikuntaa. Hänelle kun on niin hienoa ja täydellistä kun hän tekee jotain kerran tai pari viikossa ja hehkuttaa sitä innoissaan. Siinä ajassa olen itse ehtinyt tehdä vaikka mitä, sillä harrastan aktiivisesti lähes joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Minusta on mukavaa vastata kysymyksiin "Mitä teit..." - "En tehnyt mitään ja se oli mahtavaa!".

tää!

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni leuhkii miten kalenteri on täyteen buukattu, viikonloputkin yhtä matalan lentoa. 

Siihen minä, että onpa mukava viettää vapaat leppoisasti ja lepäillä vaan.

Voisit kokeilla myös: "ai, sulla on aikaa pitää ihan kalenteria"

Vähän vierestä, mutta mitä ihmettä perusharrastaja saa siitä kun kertoo kuinka nopeasti on jonkin lenkin kiertänyt? Ja miten he kuvittelevat, että kuulija osaa suhteuttaa ajan yhtään mihinkään?

En, korostan mielummin laiskuuttani.

En erityisesti kunnioita yltiöreippaita jatkuvasti touhottajia.

Valehtelen, vittuilen ja väännän kaikki suorittajan "suoritukset" vitseiksi. Mitä enemmän suorittaja suuttuu , sitä hauskempaa meille muille. Kun suorittaja tulee kehumaan, että hän on taas paastolla (syöminen on hänelle urheilusuoritus ja syömättä jättäminen on hänelle urheilusuoritus) niin minä teeskentelen unohtaneeni kaikki hänen aiemmat puheensa paastoamisesta.

"Oletko tullut uskoon vai yritätkö laihtua? Minäkin paastoan uskonnollisista syistä."

Juuri tällaiset vitsit ovat tehokkaita tapoja hiljentää suorittajan itsekehu. Hänelle tehdään selväksi, että paastoaminen on ikivanha (satoja tai tuhansia vuosia vanha) perinne eri uskonnoissa ja kulttuureissa. Itse olen puoliksi ortodoksi, koska äiti tulee ortodoksiperheestä. Voin heittää ronskeja vitsejä uskonnosta, koska olen itsekin avoimesti uskonnollinen. 
 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Valehtelen tekeväni vähemmän kuin mitä teen. On mukava seurata tuollaisen kouhottajan ilmeitä ja nähdä kuinka hänellä alkaa verenpaine nousta.

No juu kyllä tätäkin.

Riippuu vähän suorittajasta sekä omasta fiiliksestäni. Joskus kyllä vedän toiseen ääripäähän ja luettelen hengästyttävästi mitä kalenterissani on (siis vahvasti liioitellen) ja katson kun kilpailuhenki alkaa toisella sauhuta korvista....

Kerron tekeväni gradua suorituskeskeisyyden vaikutuksista elinvuosiin. Sitten menen kauppaa, ostan munkit ja porejuomaa.

Ne nautiskelen kiireettömästi puiston penkillä.

Kannattaneeko tuollaisia ihmisiä pitää kavereina?

En, miks mua kiinnostais mitä se ihminen ajattelee mun tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Minusta on mukavaa vastata kysymyksiin "Mitä teit..." - "En tehnyt mitään ja se oli mahtavaa!".

Tämä sama. Tai yleensä ohitan jotenkin niinkuin hyviin käytöstapoihin kuuluu, mutta äitini on sellainen tekemistensä luetteloija ja sille kyllä sanon suoraan, että en ole tehnyt tai suunnitellut mitään.

Pahin oli kyllä ehkä eräs amerikkalainen nettituttu, joka aina kysyi "mitä kaikkea kivaa olet suunnitellut viikonlopulle?" ja aina vastasin, ettei ole mitään suunnitelmia vaan katson mitä tapahtuu. Ne kävi perheineen Euroopassa lomalla ja kahden viikon aikana kävivät Italiassa, Ranskassa ja Englannissa ainakin. Tosi kiva, kun lomakin on pelkkää suorittamista. Toisaalta ei siellä lomaillakaan yhtä kauaa monessa firmassa kuin me "laiskat" eurooppalaiset :) 

Näitä on suvussa. He elävät vain tekemisten kautta, eivätkä tosiaan ymmärrä, että joku arvostaa ihmistä sellaisenaan ja saa siitä hupia tai haluaa käyttää aikaansa asioiden "mietiskelyyn" tai vain elämän "tarkkailuun" ja ymmärtämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän vierestä, mutta mitä ihmettä perusharrastaja saa siitä kun kertoo kuinka nopeasti on jonkin lenkin kiertänyt? Ja miten he kuvittelevat, että kuulija osaa suhteuttaa ajan yhtään mihinkään?

Vähän vierestä, mutta mitä ihmettä perusharrastaja saa siitä kun kertoo kuinka nopeasti on jonkin lenkin kiertänyt? Ja miten he kuvittelevat, että kuulija osaa suhteuttaa ajan yhtään mihinkään?

Huomionkipeä narsisti kuvittelee, että kaikki hänen tekemisensä ovat aina tärkeämpiä kuin mikään muu asia maailmassa. Narsisti kehuu itseään joka tilanteessa ja joka asiasta. Miten hän pukeutuu, mitä syö, mitä harrastaa, mitä töitä tekee, kenen kanssa on parisuhteessa, missä asuu. Itsekehu on täysin avointa. Narsisti on kuin 5-vuotias kiukkuinen lapsi, joka haluaa aina olla huomion keskipisteenä. Muiden ihmisten pitäisi jatkuvasti kannustaa / kehua / ihailla / tukea / auttaa / tsempata / tarjota säälipisteitä JOKA ASIASSA. Mutta jos läheiset (ystävät, sukulaiset, yms) tarjoavat narsistille apua, heidät haukutaan pystyyn heti tai viimeistään selän takana. Narsisti sanoo, että hän teki kaiken itse, koska kukaan muu ei osaa tehdä asioita yhtä hyvin kun hän itse.  

Hulluja nuo narsistit. Ja moni narsisti päättää ryhtyä urheilijaksi (amatööri tai ammattilainen) koska urheilussa on aina kyse kilpailusta ja huomiosta. 

Kerron, kuinka suoritan unen, levon, vapaa-ajan ja rentoutumisen. Kerron ja alleviivaan, kuinka kaikki tämä tehdään minuuttiaikataululla ortodoksisesti ja oikein. Kurtistan kulmiani ja syyllistän vahvasti, jos suorittaja edes harkitsee kyseenalaistavansa. Lisään siis suorittajalle ihan tietoisesti pökköä pesään ja painetta rintakehälle. Lisää vaan kierroksia niille pikku oraville sinne oravanpyörään. Ha haa!

Olen ottanut tavaksi valehdella ja liioitella. Kun suorittaja kysyy mitä teen vapaa-aikana, sanon että minulta menee 10 tuntia viikossa vapaaehtoistyöhön. Totuus on, että tuen vapaaehtoistyötä lahjoituksilla (rahalahjoitukset ja tavaralahjoitukset) mutta en tee varsinaista auttamistyötä. 

Joskus harvoin (pari kertaa vuodessa) käyn auttamassa myös Ukrainan pakolaisia. Vien heille pieniä tavaralahjoituksia. Vaatteita, kenkiä, lakanoita, verhoja. Joskus autan heitä hankkimaan huonekaluja. Kun minulla omassa tuttavapiirissä (kantasuomalaiset) joku muuttaa tai sisustaa kotiaan uusiksi, käyn kysymässä onko ylimääräistä tavaraa. Sain ilmaiseksi pari nojatuolia ja sohvapöydän. Puoli tusinaa mattoa. Lasten urheiluvälineitä (pelastusliivit, tennismailat, jääkiekkovarusteet).

Kun suorittaja kysyy minulta "hyväntekeväisyystyöstä", minä liioittelen todella härskisti. Teen jokaisesta pienestä hommasta suuren työn. Sanon että siivosin koko asunnon (ukrainalaisen lapsiperheen koti, neljä huonetta plus keittiö) ja vein sinne huonekaluja. Puhun nahkanojatuoleista ja sohvapöydistä. Kerron mistä huonekalut tulivat ja miten hyväkuntoisia ne ovat. Näytän valokuvia kännykästä. Sanon, että meinasin myydä parhaat mööpelit nettikaupassa (tori.fi) ja lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen. Mutta sitten päätin että en jaksa tuhlata aikaa tavaroiden myymiseen. Vapaaehtoistyö on tärkeämpää! Lahjoitin kaikki tavarat ukrainalaisille. Jos heille ei jotain kelpaa, niin sitten tavara lähtee seurakunnalle (diakoniatyö) tai paikalliselle yhdistykselle (työttömien yhdistys) joka kerää hyväkuntoista tavaraa jaettaviksi vähävaraisille suomalaisille.  

Minulla on selvä tavoite. Suututtaa kaikki suorittajat. Jos hyvin käy, joku heistä ryhtyy kilpailemaan. Hän tekee rahalahjoituksen (iso lahjoitus, tuhansia euroa) paikalliselle organisaatiolle ja kehuu itseään. "Hei katsokaa kaikki, minä lahjoitin X euroa!" Itse vastaan ihan kylmästi, että kiva juttu. Hyvä alku. Jatka vaan. Itse olen lahjoittanut kymmeniä tuhansia euroja elämäni aikana, koska aloitin lahjoitukset heti kun saavutin täysi-ikäisyyden ja sain ensimmäisen päivätyöni. Lahjoitan aina vähintään 10 prosenttia palkasta hyväntekeväisyyteen. 

Suorittajat vihaavat sitä, että yhteiskunnan "luuserit" (työttömät, pakolaiset, yms) saavat "kaikkea kivaa ilmaiseksi". Kaikki nämä lahjoitukset ovat aina jotenkin POIS suorittajalta itseltään. Se on se sairas kilpailunhalu ja kaikkimullehetinyt -asenne. Suorittaja itse jankuttaa olevansa hyvä veronmaksaja. Ei se nyt mikään saavutus ole, että maksaa verot oikein ja noudattaa lakia. Yksi suorittaja jäi kiinni veropetoksesta (jätti lahjaverot maksamatta) ja raivostui kun hänelle naurettiin. 

Tuli mieleen hyvä fraasi, jota voi käyttää suorittajien hiljentämiseen. Kun suorittaja kertoo pakkomielteisestä touhottamisestaan (urheilu, työ, matkustelu, mikä tahansa) niin sinun kannattaa vastata huvittuneesti. Kevyt hymy kasvoilla. Ehkä jopa hämmästynyt, epäuskoisen huvittunut katse ja olkapäiden kohautus. 

"No siitä vaan jos haluat suorittaa."

Tuo lausahdus on myrkkyä suorittajalle. Yhdellä lauseella sinä teet selväksi, että suorittajan puuhat ovat pelkkää huomionhakua, itsekehua ja oman lasinhauraan egon pönkittämistä. Koko identiteetti perustuu suorittamiseen. Ei tuollaista ihmistä voi ottaa vakavasti. Koko tyyppi on sketsikamaa eikä häneen voi suhtautua vakavasti. Hän ei ole hyvä keskustelukumppani eikä luotettava ihminen. Kunhan vaan pörrää ympäriinsä (työpaikalla, kaveripiirissä, työpaikalla, suvun tapaamisissa, harrastuspiireissä tai muualla) ja kehuu itseään. Usein myös haukkuu muita, koska kokee muut ihmiset kilpailijoina.


 

Lisää hyviä fraaseja suorittajien hiljentämiseen:

"Oho! Kylläpäs sä heräät aikaisin sunnuntaina! Itse en yleensä nouse sängystä ennen keskipäivää jos on vapaa."

"Siis oikeesti? Sä vedät X tuntia treeniä viikossa? Ei uskois. Luulin että saisit parempia tuloksia noin suurella treenimäärällä."

"Ootko miettiny että tollanen pakkomielle ruuasta ei oo tervettä?"

"Voi kuule, mä oon välttäny juoksemista sen jälkeen kun yläkoulussa oli pakko juosta Cooperin testi. Hah hah haa! Juoksin jotain 1200 metriä. Vai oliko se vähemmän?"

"Kieltäydyin ylitöistä. Mulla on tärkeämpääkin tekemistä kun se, että tuotan lisäarvoa jollekin firmalle."

"Korona-aika oli ihanaa. Ei tarvinnu mennä työpaikalle. Sai olla läheisten kanssa kotona ja tehdä kaikki duunit etänä."

"Mun passi meni vanhaksi korona-aikaan. Taisi olla vuosi 2022. En muistanut hankkia uutta. Mihin sitä tarvii? Mä lomailen vaan EU-maissa missä riittää henkilökortti."

"Siis onko sulla oma auto? No se on se perinteinen juttu. Meillä on käytetty työsuhdeautoa (leasing-auto) nyt 20 vuotta putkeen. Kätevää kun voi vaihtaa autoa usein. Nykyinen on ollu meillä nyt 4 vuotta. Täytyykin panna vaihtoon."