Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää, kun kaikki menee pieleen elämässä?
03.07.2024 |
Menetin työni, joka oli minulle tärkeä ja tietenkin talouden kannalta välttämätön. Työpaikalla tehtiin sellaisia muutoksia yt:ssä, että minun jatko siellä ei ollut enää mahdollinen, vaikka vuosia siellä olin ollut. Nyt olen ollut työttömänä, joka päivä etsin töitä, siinä onnistumatta. Tästä on tietysti seurannut myös rahatilanteeseen isoja ongelmia. Ja ahdistusta, kun työtä ei löydy. Parisuhteessa meni huonosti miehen masennuksen vuoksi jo ennen kuin menetin työni ja edelleen menee huonosti. Meillä on pieniä lapsia, ja heidän asioista (joita en sen tarkemmin tässä nyt halua avata) on huolta. Minulla on terveysongelmia, joihin ei tunnu saavan apua, lääkäriin on vaikea päästä ja kun pääsi niin lääkäri tutki ja sanoi, että oireesi on kurjia, mutta diagnoosi jää avoimeksi eikä siksi hoitoakaan nyt voida tarjota kiitos hei. Lisäksi arkiset pikkuasiat menee koko ajan pieleen, posti kadottaa tärkeitä kirjeitä ja siitä seuraa ongelmia jne. Miten ihmeessä tästä selviää, kun kaikki menee pieleen?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
No, eipä käytännössä tuota pahemmin asiat voi olla.
No niinpä!
Minullakin on terveys ja jaksaminen todellakin yhtä tyhjän kanssa, neuroleptien takia. Ne tuhosivat myös kehoni ja aiheutti metabolian ja kaikkea kivaa. Minulla ei ole mitään elämää. Ei mitään.
Mutta parempi osaiset ihmiset ajattelee, ettei meidän kaltaisia ihmisiä edes lasketa.
Vain työkykyiset, perheen perustaneet ja kauniit ihmiset lasketaan ihmisiksi jouden ongelmat on niitä mitkä otetaan lukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin siitä että kärsit. Olet varmaan niitä samoja tyyppejä jotka ovat haukkuneet työttömiä, eläkeläisiä, sairaita jne. netissä vuosikausia.
Kyllä meni tämäkin päivä pilalle heti kun stana puhelin putosi paskaan märälle asfaltille, lasin yläreunaan tuli ruhjeita ja naarmu näytön keskellä! Alle 2v vanha puhelin, kyllä osaa raivostuttaa. Toistaiseksi näyttää toimivan, mutta en tiedä menikö kosteutta sisään jostain. En voi paremmin sanoa kuin että voi perkele!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
No, eipä käytännössä tuota pahemmin asiat voi olla.
No niinpä!
Minullakin on terveys ja jaksaminen todellakin yhtä tyhjän kanssa, neuroleptien takia. Ne tuhosivat myös kehoni ja aiheutti metabolian ja kaikkea kivaa. Minulla ei ole mitään elämää. Ei mitään.
Mutta parempi osaiset ihmiset ajattelee, ettei meidän kaltaisia ihmisiä edes lasketa.
Vain työkykyiset, perheen perustaneet ja kauniit ihmiset lasketaan ihmisiksi jouden ongelmat on niitä mitkä otetaan lukuun.
Sodan lapsiseksiorjilla on vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
No, eipä käytännössä tuota pahemmin asiat voi olla.
No niinpä!
Minullakin on terveys ja jaksaminen todellakin yhtä tyhjän kanssa, neuroleptien takia. Ne tuhosivat myös kehoni ja aiheutti metabolian ja kaikkea kivaa. Minulla ei ole mitään elämää. Ei mitään.
Mutta parempi osaiset ihmiset ajattelee, ettei meidän kaltaisia ihmisiä edes lasketa.
Vain työkykyiset, perheen perustaneet ja kauniit ihmiset lasketaan ihmisiksi jouden ongelmat on niitä mitkä otetaan lukuun.
Se on totta, että kaikista eniten pohjalla olevat ovat niin pohjalla että joutuvat häpeämäänkin pohjalla olemistaan. En itsekään saanut koskaan työuraa enkä perhettä. Turha elämä.
Tässä oli oikeasti hyviä vinkkejä jotka voin itsekin allekirjoittaa. Itse tosin tein toisinpäin eli ekana pistin talouden kuntoon ja lopetin aivan kaiken turhuuden hankkimisen ja mikä mystisintä, samalla väheni myös tarpeellisen hankkiminen eli niitä ihan oikeitakaan materiaalisia tarpeita ei enää sillä tavalla tullut tai ainakin niiden kanssa osasi elää eri tavalla ja lopulta se tarvekin poistui. Ja on muuten eri hyvä fiilis, kun ei ole verkkokauppavelkaa sinne ja tänne vaikka ei tässä tosiaan mikään kroisos ole vieläkään.
Ja itsekin päätin vihdoin lisätä liikuntaa (olen siis aina haaveillut lenkkeilystä, mutta huonokuntoisena ja epäliikunnallisena sitä on pitänyt mahdottomana) eli pikkuhiljaa sitäkin kautta sai parempaa fiilistä, kun kunto kasvoi ja huomasi, että minäkin pystyn tähän. Hassua miten sitä edes ajatteli ettei se olisi mahdollista, mutta niin vain meni vuosia totaalisohviksena. Samalla kun kunto kasvoi karisi myös liikakilot ja tämäkin lisäsi sitä hyvää oloa ja toi uudenlaista itseluottamusta. Nämä kaikki edellämainitut siis ei tietenkään poistanut elämästä vastoinkäymisiä eikä mitään muutakaan, mutta oma suhtautuminen oli erilaista koska enää ei ollut niin sysipska ja epäonnistunut olo jo valmiiksi. Jokaisella tietenkin on omat kipukohtansa ja samalla myös ne tavat joilla sitä omaa itsetuntoaan voi parantaa, mutta nämä toimi itsellä vähän yllättävänkin hyvin ja ilmeisesti myös tällä jonka viestiä lainasin.
Aina sanotaan ettei pitäisi lyödä lyötyä ja se sama armo pitäisi osata kohdistaa myös itseensä vaikka aina kannattaisi ainakin kokeilla muutosta jolla se oma fiilis ei enää olisi niin lyöty. Se pienikin apu auttaa ja se voi löytyä lopulta ihan eri asiasta kuin missä ne päällimmäiset ongelmat on. Ihminen on melko monimutkainen kokonaisuus. Etenkin väsyneenä kaikki pikkujututkin muuttuu helposti kivitalon kokoisiksi ongelmiksi.