Lue keskustelun säännöt.
Miehellä lapsia, minulla ei
02.07.2024 |
Teinkö virheen. Olen hukassa, monellakin tapaa. En ole koskaan varsinaisesti halunnut lapsia, ja nyt olisi viimeiset vuodet yrittää. Mieheni ei sitten koskaan halunnut (enempää) lapsia, eli meillä ei ole yhteisiä. Nyt alan tajuta pikku hiljaa asioita, mistä jään paitsi, ja mitä mieheni on saanut kokea ja tulee vielä kokemaan.
Suhteen alkuaikoina hänen lapsellisuutensa ei juuri vaikuttanut, koska olivat hyvin itsenäisessä iässä jo tuolloin. Joten aina jotenkin ajattelin meidän olevan lapseton pariskunta.
Olen nyt alkanut tuntemaan jonkinlaista katkeruutta. Hän ei ole lapseton, minä olen, ja me olemme. Hän on saanut olla isä, minä en äiti.
Hän saa olla pappa, minä en mummi. Jne.
Varsinkin, kun nyt vastamäessä hän on alkanut lipsua parisuhdelojaliteetista jollain henkisellä tasolla. Pelkään, että minulle jää tässä luu käteen.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota ajatusta, että se olisi jotenkin sinulta pois, kun sun miehellä on lapsia ja ehkä tulevaisuudessa lapsenlapsia.
Varmaan sun pitää itse päättää, että haluatko lapsia ja jos haluat niin etsit sellaisen miehen joka myös haluaa tai hankit lapsen yksin.
Totta kai se on pois AP:lta, mitä ihmettä höpiset?! Ei hänen miehen lapset ole hänen, eikä hän saa elää niitä hetkiä lastensa virstanpylväiden kautta, mitä miehensä saa.
Minullakin on lapsia, sekin on pois AP:lta?
Outoa ajatella, jos jollain on jotain, niin se on pois minulta, siis tavallaan otettu minulta ja annettu hänelle. Siskoni kuoli syöpään, ottiko hän siis minun syöpäkuolemani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei enempää halua lasta?, et voi sille mitään. Sinun kannattaisi varmaan erota, kun ottaa se riski, että et varmaan tulisi ikinä saamaan lapsia, kun kerta haaveilet ja mietit tulevaisuuttasi jo mummoksikin.
Ellei sitten miehellesi sovi esim. spermapankki :)
Minkä ikäinen olet?, kello voi meinaa tikittää. Ihanteellista se olisikin saada lapsi miehesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota ajatusta, että se olisi jotenkin sinulta pois, kun sun miehellä on lapsia ja ehkä tulevaisuudessa lapsenlapsia.
Varmaan sun pitää itse päättää, että haluatko lapsia ja jos haluat niin etsit sellaisen miehen joka myös haluaa tai hankit lapsen yksin.
Totta kai se on pois AP:lta, mitä ihmettä höpiset?! Ei hänen miehen lapset ole hänen, eikä hän saa elää niitä hetkiä lastensa virstanpylväiden kautta, mitä miehensä saa.
Minullakin on lapsia, sekin on pois AP:lta?
Outoa ajatella, jos jollain on jotain, niin se on pois minulta, siis tavallaan otettu minulta ja annettu hänelle. Siskoni kuoli syöpään, ottiko hän siis minun syöpäkuolemani?
Itse käsitin asian näin, että miehellä on ennestään lapsia, mutta kyseinen mies ei halua nykyisen naisensa kanssa lapsia, tällöin se raskaus ja kaikki lapsen elämänvaiheet ensiaskeleista on Ap:lta pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on mummo tai pappa niille ei-biologisille. Onko teillä jotain ongelmaa tilanteessa, miksi et saisi sitä olla? Rakastavia ihmisiä ei varmasti kenelläkään ole liikaa.
Ap palaa: saisin varmasti ollakin, mikäli niikseen tulee. Mutta minulla ei ole näihin lapsiin minkäänlaista kasvatuksellista tai yhteiselämäsuhdetta, heidän iästään johtuen. Ne ovat minulle satunnaisesti nähtäviä kavereita.
Tuskin siis tulen luoneeksi yhtään sen vahvempia siteitä näihin jälkinaperoihinkaan.
Olen periaatteessa kaksin mieheni kanssa; vähän kamppaillaan nyt vaikean elämäntilanteen kanssa, ja lopulta mieheni lähtisi tästä jatkaen perhe-elämäänsä tavallaan. Minä lähtisin elämään yksin.
Ajattelitko, että lapsia tehdään, että ei olisi yksin? Lapset aikuistuvat ja lähtevät omiin menoih
Eivät kaikki hylkää vanhempiaan ja lapset vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on mummo tai pappa niille ei-biologisille. Onko teillä jotain ongelmaa tilanteessa, miksi et saisi sitä olla? Rakastavia ihmisiä ei varmasti kenelläkään ole liikaa.
Ap palaa: saisin varmasti ollakin, mikäli niikseen tulee. Mutta minulla ei ole näihin lapsiin minkäänlaista kasvatuksellista tai yhteiselämäsuhdetta, heidän iästään johtuen. Ne ovat minulle satunnaisesti nähtäviä kavereita.
Tuskin siis tulen luoneeksi yhtään sen vahvempia siteitä näihin jälkinaperoihinkaan.
Olen periaatteessa kaksin mieheni kanssa; vähän kamppaillaan nyt vaikean elämäntilanteen kanssa, ja lopulta mieheni lähtisi tästä jatkaen perhe-elämäänsä tavallaan. Minä lähtisin elämään yksin.
Ajattelitko, että lapsia tehdään, että ei olisi yksin? Lapset aikuistuvat ja lähtevät omiin menoih
Eivät kaikki hylkää vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota ajatusta, että se olisi jotenkin sinulta pois, kun sun miehellä on lapsia ja ehkä tulevaisuudessa lapsenlapsia.
Varmaan sun pitää itse päättää, että haluatko lapsia ja jos haluat niin etsit sellaisen miehen joka myös haluaa tai hankit lapsen yksin.
Totta kai se on pois AP:lta, mitä ihmettä höpiset?! Ei hänen miehen lapset ole hänen, eikä hän saa elää niitä hetkiä lastensa virstanpylväiden kautta, mitä miehensä saa.
Minullakin on lapsia, sekin on pois AP:lta?
Outoa ajatella, jos jollain on jotain, niin se on pois minulta, siis tavallaan otettu minulta ja annettu hänelle. Siskoni kuoli syöpään, ottiko hän siis minun syöpäkuolemani?
Itse käsitin asian näin, että miehellä on ennestään lapsia, mutta kyseinen mies ei halua nykyisen naisensa kanssa lapsia, tällöin se raskaus ja kaikki lapsen elämänvaiheet syntymästä ensiaskeleista lähtien on Ap:lta pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et saa mieheltäsi sitä hoitoa, niin sitten joltain muulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun pitää miettiä haluatko mieluummin lapsia vai miehen, joka ei välttämättä ole ikuisesti vierelläsi. Jos hän ei kerran suostu millään niitä tekemään, ehkä asiasta kannattaisi vielä keskustella. Ite oon lapseton 40 + ja valitsisin ne lapset. Miehet kuoleekin naisia aiemmin.
Viitaten tuohon viimeiseen lauseeseen, lesken asemakin sellaisessa avioliitossa on aika surkea, jossa miehellä on lapsia aikaisemmasta avioliitosta mutta ei tämän nykyisen vaimon.
Ja tekisin myös niin, että jos haluaisin lapsia niin minäkin valitsisin lapset. Varsinkin jos ap:sta yhtään tuntuu että suhde ei tule kestämään.
Aivan, vaikka menee ohi aiheen , mutta lapset perivät isänsä, leski saa jatkaa asumista asunnossa jos haluaa, siis että asunto ollut miehen omistama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ei nyt selviä pariskunnan iät joka myös vaikuttaa asiaan.
Mun miehellä on lapsia eikä hän halua enempää. Itse olen aina jollain tasolla halunnut lapsia, mutta en ole koskaan aiemmin uskaltanut luottaa yhteenkään mieheen niin paljon että voisin perustaa perheen. Nykyinen on ensimmäinen, josta tiedän että hoitaa lapsensa joten kyllä se harmittaa etten hänen kanssaan niitä voi saada. Kuitenkin mä rakastan häntä tosi paljon ja olen iloinen että mulla on jokin rooli hänen perheessään. Sitä en pelkää että jään yksin jos tulee ero. Mieluummin jään yksin kuin yksinhuoltajaksi tai vuoroviikkoäidiksi. Mitenkään katkera tai muuta en ole enkä ajattele että mieheni lapset olisivat minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän takia ei kiinnosta alkaa suhteeseen miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Varsinkin, jos lapset ovat pieniä. Mitä mä siitä saisin? Ei mulla olisi kuitenkaan mitään sanavaltaa mihinkään, se lapsi rajoittaisi minunkin elämääni tosi paljon (varsinkin loma-ajat). Aika huono diili... Olisin ikuinen kakkonen.
Vierailija kirjoitti:
Miten muut lapsettomat naiset, joiden miehellä lapsia? Halusitteko ehkä jossain vaiheessa omia?
En halunnut omia lapsia, en kyllä halunnut miehenkään lapsia ja lopuksi en koko miestä.
Epäkohtelias? Miksi lapsettomat ihmiset menevät yhteen vanhempien kanssa, jotka eivät halua lisää lapsia ja sitten kiukuttelevat?