Voiko yhteishuoltajuus toimia näin?

Voiko yhteishuoltajuus toimia ihmisen kanssa, joka ei suostu minkäänlaiseen kommunikointiin? Meillä on 1,5 vuotias lapsi, joka asuu luonani ja isä tapaa joka toinen viikonloppu. Isä hakee itselleen yksinhuoltoa, minulle kävisi yhteishuoltokin, mutta nyt on alkanut epäilyttää että toimiiko sittenkään. Esimerkkejä: Isä ei ole tänävuonna kertaakaan soittanut minulle lapsen asioista, jos minä soitan hänelle hän ei vastaa. Ei soittoihin eikä tekstiviesteihin. Keksin sitten laittaa lapsen mukaan viestivihkon, johon kerron lapsen kuulumisia. Yksipuoliseksi on viestittely jäänyt vihkonkin kautta. Isä ei kirjoita mitään. Nyt tämä vielä voi mennä näinkin, mutta entäpä jatkossa kun lapsi kasvaa, aloittaa koulun jne ja joka lappuun ja lippuun joutuu sitten metsästämään toisen allekirjoitusta joka voi olla mahdoton tehtävä, kun toinen ei ole tavoitettavissa. Isä ei ole tullut myöskään ainoaaseenkaan yhteispalaveriin sos.toimessa, kun olosuhdeselvitystä on tehty huoltajuuskäräjille. Kenelläkään kokemuksia?

kun vanhemmat on puheväleissä ja neuvottelukykyisiä.

Eli isä ei soittele lapsen asioista ja todella harvoin vastaa puheluihini tai viesteihini, jotka koskevat lapsen asioita. Tapaa kuitenkin lastaan säännöllisesti ja kun tulee hakemaan lasta, kerron hänelle lapsen asioista ja hänen on pakko kuunnella. Meidän lapsi on jo 5-vuotias ja osaa itsekin kertoa isälleen asioistaan ja niin tuntuvat paremmin menevänkin perille, lapsen itsensä kertomina.



Teidän tilanne kuitenkin hankalampi, koska lapsi vielä noin pieni. Toisaalta kouluasioita lienee turha vielä murehtia... Tuskin niitä toisen vanhemman allekirjoituksia koulussakaan mihinkään tarvitsee. Itse en ainakaan niitä saa metsästettyä enkä aio siihen ryhtyäkään. Mutta neuvoa en osaa, paitsi sen sanoa, että mekin on pärjätty tällaisella "kommunikoinnilla" jo yli 2 vuotta. Ja yhteishuoltajuus meillä siis on.

Meillä mies ei puhu lasta palauttaessaankaan. Jos yritän jotain kertoa tai kysyä niin kaikuu kuuroille korville, koska hän kääntyy samoilla kannoilla kun antaa lapsen minulle. Lakimieheni (olen joutunut sen hankkimaan, koska isä vei jutun käräjille) on sitä mieltä, että minä todennäköisesti saan yksinhuoltajuuden niin halutessani käräjillä. Isän toiminta kääntyy häntä itseään vastaan. Mutta onko se loukkaus isää kohtaan?

Mieluummin yksinhuoltajuus sinulle kuin isälle, jolta et sitten sen jälkeen kuule koskaan yhtään mitään lapsen asioista.

edellytyksiä yhteishuollon onnistumiselle ei ole. Tämä on varmasti huomioitu ja huomattu myös sosiaalitoimessa. Mikäli isä mielii yhteishuoltajuutta, tulisi hänen osoittaa (ja sinunkin), että pystytte hoitamaan lapsen asioita yhdessä. Kun isä ei palavereihin ilmesty, ainoaksi vaihtoehdoksi jää yksinhuoltajuus, joko sinun tai isän.

Jos toinen ei halua osallistua päätöksentekoon niin eihän hänellä siihen mikään pakko ole. Lähivanhempi päättää silloin itse. Tilanne ei eroa virallisesta yksinhuoltajuudesta käytännössä mitenkään. Papereita, joihin oikeasti tarvittaisiin molempien allekirjoitus, on todella vähän. Ei joka vuosikaan.



Huoltajuus on tällaisessa tilanteessa isälle vain symbolinen asia, mutta se voi silti olla tärkeä. Jos huoltajuus viedään, saattavat tapaamiset ja/tai elatusavun maksaminen alkaa takkuilla. Mies voi silloin kokea, että häneltä on viety lapsen vanhemmuus jo niin kokonaan, ettei hän sanoutuu irti siitä vähästäkin, mitä olisi. Jos tällainen riski olisi olemassa niin jättäisin yhteishuoltajuuden voimaan. Siitähän ei ole varsinaisesti mitään haittaa.

Meillä mies ei puhu lasta palauttaessaankaan. Jos yritän jotain kertoa tai kysyä niin kaikuu kuuroille korville, koska hän kääntyy samoilla kannoilla kun antaa lapsen minulle. Lakimieheni (olen joutunut sen hankkimaan, koska isä vei jutun käräjille) on sitä mieltä, että minä todennäköisesti saan yksinhuoltajuuden niin halutessani käräjillä. Isän toiminta kääntyy häntä itseään vastaan. Mutta onko se loukkaus isää kohtaan?

yhteishuoltoon, jos ei olla edes puheväleissä. Toinen osapuoli pystyy halutessaan tekemään kiusaa, sillä yhteishuollossa tarvitsee esim. passihakemukseen molempien allekirjoituksen. Jos isä ei allekirjoita, et saa lapselle passia.



Jos olet lähivanhempi, saat yksinhuoltajuuden paremmin kuin isä. Yksinhuoltajuus ei vaikuta tapaamisiin.

Yksinhuolto voisi olla tässä tapauksessa hyvä asia, koska erosta on jo kulunut aikaa vuosi ja ex elää yhä katkeruudessa. Mutta huoltomuodon muuttuminen lisää ennestään hänen katkeruuttaan ja pelkään, että siitä joutuu kärsimään myös lapsi.

Mikäli eronneet vanhemmat päätyvät yksinhuoltajuuteen huoltajuusmuotona, on se yksinhuoltaja kyllä pääsääntöisesti lähivanhempi, eli se, jonka luona lapsi asuu. En edes usko, että lastenvalvoja vahvistaisi yksinhuoltajuutta etävanhemmalle, saati että sellaista käräjäoikeus myöntäisi; saisi kyllä olla todella hyvät perusteet.



Yhteishuoltajuus ei löhtökotaisesti kyllä ilman kommunikointia onnistu; toisaalta se on lopultakin vain "paperi"...Itse olen ollut "yhteishuoltaja" jo 8 vuotta. Niistä viitenä ensimmäisenä isä ei edestavannut lastaan, ja nykyäänkin on tosi harvakseltaan yhteydessä lapseen. Minä (ja nykyinen mieheni) teemme kaikki lasta koskevat päätökset. Muutamaan viralliseen paperiin olemme bioisän nimen joskus tarvinneet (mm. passihakemus ja kouluun ilmoittautumislomake), ei sen kummempaa.

Passin saa ilman toisen huoltajan allekirjoitustakin. Jos vanhempi ei allekirjoita hakemusta muuten, poliisi ottaa häneen yhteyttä ja selvittää asiaa. Tarvittaessa poliisi tarkistaa vielä sosiaaliviranomaisilta, onko syytä jättää passi antamatta (esim. kaappausuhan takia) ja kirjoittaa sitten passin.



Asioita, joita oikeasti ei voi hoitaa ilman toisen huoltajan allekirjoitusta, on lapsen nimen ja uskonnon vaihtaminen. Ei muita. Kuinka usein teidän perheissä näitä vaihdetaan?



Kiusanteolla ja huoltajuusmuodolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos kiusaamista on ollut, se jatkuu, vaikka yhteishuoltajuus vaihtuisi yksinhuolloksi.

Ja koska huoltajuusmuoto EI VAIKUTA etävanhemman tapaamisoikeuksiin ja elatusmaksuvelvollisuuteen, jatkuu kyllä näiden tiimoilta yhteydenpito ja myös se kiusaaminen, jos sellaista eron jälkeen esiintyy...

Hakee yksinhuoltajuutta, koska on katkera siitä että jätin hänet. Katkeruuden puoleen olen kallistunut siksi, että ex mies on yrittänyt häiköidä elämääni monintavoin eromme jälkeen mm. soitellut työpaikalleni mustamaalaten minua, lisäksi tehnyt lukuisia lastensuojeluilmoituksia (jotka todettu perättömiksi, eikä sossu enää näihin miehen soitteluihin edes reagoi), soittelee päiväkotiin ja mustamaalaa minua ym.



Ex on kyllä osoittanut kykeneväisyytensä yhteydenpitoon yllä kertomillani tavoilla kaikille muille ihmisille paitsi minulle.

Erosimme mieheni kanssa varsin viileissä väleissä. Mutta onneksi olemme sen verran järkeviä, että olemme lapsen edun huomioiden kommunikoimaan sen verran, että lapsen näkemiset ja huoltajuudet ovat reilassa. Parempi laiha sopu kuin lihava riita-