* * * Heinäkuisten -06 kuulumisia * * *

kaikille heinävauvoille!

Meidän Jonna on nyt 6 kk ja 2 vkoa. Neuvolassakin käytiin eilen ja mitat oli 66cm ja 7880g. Painoa ei ollut tullut kun 300g, mutta kyllä ruoka maistuu niin ei kuulemma huolta. Kääntyy ja hyörii lattialla kovasti, mutta ei vielä ryömi.

Itse olen jo mennyt töihin, tosin vain 3:na päivänä viikossa 6 h kerrallaan. Vaavi on isänsä kanssa kotona. Onkin joutunut olemaan isän kanssa aika paljon kun mulla iski synnytysmasennus enkä tajunnut sitä itse ollenkaan. Siksi lääkärikin käski kokeilemaan työhön paluuta josko se auttaisi. Nyt olen sitten jo omasta mielestä pääsemässä parempaan kuntoon - rupeaa äitiys olemaan ihanaa!!

Mutta nyt haluaisi sitten olla kotona vaan vaavin kanssa. Viedä tyttöä muskariin ja vauva-uintiin, josta meidän tyttö tykkää ihan älyttömästi :)



Täytyy mennä auttamaan pärisijää ympäri..

Voimia kaikille äideille ;)



Josuliini

Olen minäkin pitkään lueskellut pinoanne ja harmitellut viestien vähyyttä, kunnes vihdoin tajusin, että voisinhan itsekin osallistua...



Meillä on heinäkuun 18. syntyneet kaksostytöt, jotka syntyivät hieman ennenaikaisina (rv 36), mutta ovat kyllä kirineet ainakin painossa kiinni ikätoverinsa :o). Puolivuotismitat olivat A: 7,6kg/61cm ja B: 7,2kg/62cm.



Tytöt ovat hyväntuulisia ja rauhallisia, nukkuvat yönsä hyvin ja " leikkivät" jo keskenään. Leluista kiinnostavimpia ovat tietenkin ne, joilla toinen leikkii ja etenkin B on taitava ottamaan leluja A:n kädestä. Tytöt ovat luonteiltaan erilaisia ja kehittyvätkin eri tahtia. A on vauvoista sosiaalisempi ja huomionkipeämpi, B on kova tutkiskelemaan ja " juttelemaan" (juttukaveriksi kelpaa vaikka oma hiha). Molemmat ovat jo taitavia käsittelemään esineitä, mutta liikkuminen ei oikein suju kummaltakaan. B oppi kääntymään selältä vatsalleen pari viikkoa sitten, ja osaa nyt kääntyä myös selälleen molempien kylkien kautta ja pyöriä napansa ympäri selällään ja vatsallaan. Uutta taitoa käytetään kuitenkin säästeliäästi ja vain silloin, kun äiti ei näe... Olen nähnyt tytön kääntyvän vain kerran, mutta jos käännän selkäni tai poistun huoneesta, kiepsahtaa B johonkin suuntaan. A-vauva ei käänny kuin kyljelleen ja pitää visusti huolta, ettei kaadu mahalleen. Yleensä ei ota edes riskiä kääntymisestä, vaan tavoittelee leluja vain yhdellä kädellä, ja jos ei saa otetta, tyytyy leikkimään kädellään tai vaatteillaan... Selällään ollessaan peruuttaa kiemurrellen pieniä matkoja, etenkin sängyssään.



A:lle puhkesi ensimmäinen alahammas lähes päivälleen 6-kuukautisena ja toinen viime viikolla. Hampaat tulivat lähes huomaamatta eikä niiden takia itkeskelty. B:llä ei näy merkkiäkään hampaiden tulosta. Soseita on syöty reilut pari viikkoa, B syö mielellään sekä vihanneksia että hedelmiä, A esittää joka kerran tukehtuvansa lusikkaruokaan, mutta saattaa puolivahingossa nielaista hiukkasen... Muuten tytöt ovat osittaisimetyksellä.



B:llä oli pienempänä refluksivaivaa ja kuiva iho, joka muuttui ihottumaksi, mutta se saatiin paremmaksi kortisonivoiteella ja kun kutina lakkasi, B alkoi kikattelemaan ihan kaikelle :o). Harmitti, etten ollut aikaisemmin saanut aikaiseksi käydä ihotautilääkärillä, sillä ihottuma tosiaan " parani" parissa päivässä.



Elämä kaksosten kanssa on tähän mennessä ollut helppoa, molemmat ovat olleet terveinä ja tyytyväisinä. Vaikeinta on leikkiä tasapuolisesti ja kehittävästi kummankin kanssa yhtä paljon. Olen surutta jättänyt vähemmän tärkeitä kotihommia tekemättä; tuskinpa kymmenen vuoden päästä kyynelsilmin muistellaan, miten meillä kaikki kiilsi...



Talvisin terveisin,



Oi-kukka & tyttäret

Oho..jollakin vauva jo konttaa? Meidän tyttö vaan pyörii massultaan ja yrittää päästä eteenpäin siinä onnistumatta.

Niin ne vauvat on vaan erilaisia.



Uhmaiästä: jos sen joku osaa sanoa, että milloin se loppuu niin kertokaa nyt ihmeessä?! Meillä on myös tämä reilu 2v niin " rasittava" välillä, että en tiedä mitä tekis. Jos jokin ei ole mieliksi niin silloin avautuu nämä kiljumis sun muut arkut. Ulos lähtiessäkin pitää juosta karkuun ettei saa vaatteita päälle jne...

Kaippa se viimeistään teini-iässä ohi menee. ;)



Hampaita ei ylös ole tullut vieläkään. Alhaalta ne helmet näkyy jo tosi nätisti. Hankaa suutaan kyllä koko ajan, jotta kaipa ne tulevat sieltä joskus.



Töihin menen minäkin tuossa huhtikuun loppu puolella viimeistään. Oisin valmis menemään jo nyt. Ei sillä, ettenkö nauti kotona olosta, mutta päivät ja sama rutiini alkaa tuntua hieman tylsältä.



Me ollaan miehen kanssa mietitty et lähettäisiin kaksisteen jonnekkin lomalle vähäksi aikaa. Mutta miehellä on nyt töissä tosi kiirettä ja näyttää et ei päästä lähteen. Ensin oli tarkoitus lähteä nyt perjantaina, mutta siirtyi ainakin tuonne ensi kuun alkuun lähtö. Mietin kyllä tuota et vauva jää mummon kanssa niinkin pitkäksi aikaa kuin 4pv...mutta hyvää tekisi meillekkin olla hetki ihan kaksisteen.

Olenko liian julma jos lähen 4pv reissuun???? KOMMENTTEJA KIITOS!!



Ihana oli taas lukea pitkä pino kuulumisianne!!

Kiva että kaikilla alkaa olla nämä sairastelut ohi vihdoin ja viimein!!!!

Pakko mennä päivä kahvin keittoon!!! :)

Hei!



Meilläkin pojat mallia heinäkuu -06 ja heinäkuu -03 ja uhman osalta alkaa näyttää siltä, ettei se lopukaan... muuttuu vaan uhmaiästä murrosiäksi sitten aikanaan. ;)



Pikku-ukko on aika järkäle kun nyt luin noita muiden puolivuotispainoja. Meidän vauvelin strategiset mitat oli piirua vaille 10 kg !!! ja 68,5 cm. Kiinteitä ollaan vasta 6 kk-päivästä lähtien alettu maistella.



Pirtsakkaa helmikuuta! :)

Pitkästä aikaa pinoon. Meillä on tytölle vasta tullut puoli vuotta tällä viikolla mittariin. Mukavasti on sujunut, ollaan oltu aika terveenä vaikka yksi lapsista tuo pöpöt kerhosta ja muut koulusta. Meillä pestään käsiä ahkerasti, liekö auttanut?

Tyttö on vasta nyt innostunut kääntymään, vaikka on kuukauden päivät taidon hallinnut. Tuntuu olevan laiskahko liikkumaan. Höpötystä, murinaa ja päristelyä sen sijaan on jo pidempään kuulunnut ja kuuluu! Neuvolassa ei ole vielä käyty mittoja ottamassa.



Joku ihmetteli uhmaikää ja sen kestoa. Meillä on kaksi murkkua ja uhmaikäinen täällä kotona ja täytyy sanoa, että uhmaikä ei ole kyllä mitään murrosikään verrattuna! Ihan kamalaa! Naama on mutrulla jatkuvasti ja puheen sävykin on aina negatiivinen jne. Aargh!

No onhan noissa tietenkin jotain positiivistakin, kun vaan keksisi mitä...



Minä olen aloittamassa toukokuussa, äitiysloman loputtua, tuntityöskentelyn. Ihan mukavaa päästä pari kertaa viikossa vähäksi aikaa muualle ja rahaakin saa kivasti. Vakityöhön palailen varmaankin vasta kun nuorimmainen täyttää kolme. Onko kukaan muu suunnitellut olevansa pitkään kotona?



Hyviä helmikuun päiviä kaikille!

Nyt ne hampaat tuli. Ja molemmat tuli samalla kertaa. Ja ettei elo mene liian helpoksi niin saimme sen flunssan ja poika myös. Kova homma pojalla työstää molempia vaivoja yhtä aikaa. Nuha alkaa olemaan kylläkin jo voiton puolella. Ja tämä klassinen eroahdistus kun on vielä riesana, niin saa äiti kantaa roikaletta pitkin päivää. Sanoin miehelle että on niskat niin jumissa, tarvis kai mennä piikille. Hän vain hymyili ja kommentoi että ei kai asiat niin pahasti ole. Näin heti sieluni silmin itseni jossakin konitohtorin pöydällä, odottamassa kyytiä makkaratehtaalle. Äitiyden pienet ilot ;D

Mites teidän vauvoilla tuo " puhuminen" ? Meillä poika on jatkuvasti äänessä. Vau-vau, mam-mam, bä-bä-bä, katselee kovasti kun puhun ja yrittää matkia suuni liikkeitä.

Pieni säälittävä (lähes)hampaaton äidin kuolanaama! Kaikessa avuttomuudessaan kuitenkin niin raju ja hellä samanaikaisesti. Veikeä kaveri!

Itse olen ihan pihalla työkuvioista. Annetaan ajan näyttää.

Toivottavasti et c_vera nyt ihan makkaratehtaalle asti joudu ;o).



Huomasin, että mutsi04 kaipaili kommentteja kahdenkeskisestä lomasta, ja kommentoin vaikkein mitään osaa sanoakaan :oP. Parasta on kaiketi tehdä niinkuin itsestäsi tuntuu! Jos vauvasi on tottunut mummoon ja itse olette kahdenkeskisen ajan tarpeessa, etteköhän te kaikki neljästä päivästä selviä :o). Toisaalta, jos vauvalla on eroahdistuskausi menossa, ei vieraan hoitoon jättäminen ensimmäistä kertaa ole välttämättä hyvä idea juuri nyt. Mutta sitäkin voi harjoitella etukäteen.



Myytin kommentti oman ajan ottamisesta kuulosti niin tutulta! Minäkään en osaa ottaa omaa aikaa enkä toisaalta tarvitsekaan. Mutta jos tosiaan oppisi lähikaupassa käymään ihan kävelyvauhtia... Kun tytöt olivat ihan vauvoja, kävin yksin apteekissa samana päivänä kun pääsimme kotiin sairaalasta. Tytöt olivat keskosia ja meille suositeltiin, ettei heitä hirveästi käytettäisi julkisilla paikoilla, joten ajattelin, että vartin reissu yksin apteekkiin tekisi minulle hyvää kolmen viikon sairaalassa makoilun jälkeen. No, apteekissa meni kauemmin kuin luulin, kaiken lisäksi haluamaani keskosmaitoa ei saatu, pankkikorttini ei toiminut ja olin itse heikommassa kunnossa kuin kuvittelin ja meinasin pyörtyä apteekissa. Kotimatkalla taistelin kyyneleitä vastaan, mutta hississä hanat aukesivat kun matka oli niin pitkä ja vauvoja kova ikävä. Kotoa löysin edelleen nukkuvat pienokaiset sekä kuorsaavan miehen. Tyrskin sitten itkua pinniksen ääressä ja vannoin tytöille että " äiti ei kyllä enää ikinä jätä teitä" . Ja kukaan muuhan ei ollut poissaoloani edes huomannut :o). Onneksi hormonitaso on tuosta jo hieman laskenut ja nyt palaan lähikaupasta kotiin jo ihan kuivin silmin... Tosin usein tytöistä toinen on mukana, ja se tuntuu jo luksukselta, kun isojen, mutta ketterien kaksosrattaiden sijaan saa kantaa pientä myttyä liinassa.



Vauvat juttelevat kovasti, mutta mitään selkeitä tavuja ei oikein tule eivätkä myöskään yritä matkia minua. Katsovat kyllä tarkkaan, kun puhun ja pulputtelevat sitten vastaukseksi omiaan. A-tyttö on muutamana päivänä tehnyt sellaista kalamaista suun aukomista, joten ilmeisesti P-kirjain on tullut huomatuksi :o). Olemme kaksikielinen perhe ja odotan jännityksellä miten se vaikuttaa puheenkehitykseen.



Miten teidän vauvat nukkuvat päivällä? Meillä tytöt nukkuvat 2-3 kertaa n. 20-30 minuuttia kerrallaan. Ja eri aikaan tietenkin :o). A nukkuu selvästi enemmän kuin B, ja B tekee kaikkensa herättääkseen siskonsa, jos sattuu tätä ennen heräämään. Tosi suloisen näköistä, kun hän painaa naamansa vasten pinnoja, pitää kädellä kiinni yläreunasta ja hihkuu silmät pyöreinä. Ja koko naama kirkastuu, kun " isosisko" avaa silmänsä. B saattaa leikkiä hiljaa yksinkin pupunsa kanssa sängyssään pitkiäkin aikoja; monesti luulen hänen nukkuvan, mutta lastenhuoneeseen katsoessani näen pupun korvien viuhahtelevan ilmassa, kun vauva antaa sille kyytiä.



Jaahas, pitäisi vissiin alkaa tekemään niitä paljonpuhuttuja kotihommia... Toinen tytöistä nukahti juuri, ja toinenkin hieroo jo silmiään. Hänellä on vähän nuha, ja vuotava nenä ilmeisesti vähän häiritsee. Olen yrittänyt vakuutella, että niistin on nuhaisen nenän ystävä, mutta tyttö on toista meiltä...



Ai niin, työjutuista piti sanoa vielä, että minäkin olen niistä ihan pihalla :o). Ainakin vuoden olen ajatellut olla vielä kotona.



Oi-kukka & tyttäret

alkuaikojen jälkeen en ole ehtinyt kirjoitella kun kotoa on puuttunut kone mutta nyt saatiin Englantiinkin sähköt ja mulle kannettava :)



Poika syntyi 13.7 ja kuukauden etuajassa.Mutta ollessaan yli kolmekiloinen ei oikeistaan mitään poikkeavaa tarvittu paitsi että vauva meni ihan keltaiseksi ja viettikin pari vuorokautta sinivalohoidossa mutta sehän ei varsinaisesti johdu eneaikaisuudesta. Vauvan ollessa 6 vk vanha tulimme kotiin tänne Lontooseen ja sitten onkin ihmetelty vauvaelämää täällä.

Kaikki on sujunut ihmeen hyvin vaikka hoitajia ei mummoista löydy kun täällä ollaan mutta joululomalla otinkin stten korkojen kanssa takaisin.

Joku kyselinkin siitä hoitoon jättämisestä ja mielestäni on tosi tärkeää hoitaa sitä vanhempienkin suhdetta jos tuntuu että se on vaan yhtä vaippojen ympärillä pyörimistä. Ihmiset ovat erilaisia ja parisuhteet erilaisia joten jokaisen tarvitsee hoitaa omaansa sen tarvitsemalla tavalla. Puhkikulutetut, eron partaalla olevat vanhemmatkaan eivät ihan parhaasta päästä taida olla.

Meillä tulee kesällä vastaan matka jonne ei vauvaa voi enkä halua ottaa mukaan ja poika jä mummin kanssa mökille. Toivottavasti on jo siinä parissa viikossa ehtinyt tottua mökkiin. Tosin meidän vauva on maailman sosiaalisin eikä ole elämässään vierastanut ketään (vielä) joten elän harhaluulossa että tämä luottamus kaikkiin säilyy. Mun kiropraktikko mies ihan ihmetteli kuinka vauva voi vaan nauraa kaikille ja pötkötellä tyytyväisenä vastaanotolla. Tosin poika onkin sitten niin seurankipeä ettei suostu olemaan yksin hetkeäkään. Mun aamuiset suihkussa käynnit onkin joskus yhtä huutokuoroa kun poika tajuaa jääneensä yksin ja suihkun ääni vaan kuuluu. Aavistuksen rasittavaa joskus.



Hampaita on tullut alas kaksi ja me säästyttiin suuremmilta itkuilta. Englannissa myydään teething gel nimistä tököttiä jota hierotaan punottavaan ikeneen ja siinä on aavitus paikallispuudutetta ja on kuulkaas ihme ainetta !Kun illalla alkoi valitus pinniksestä ja posket punoitti niin eikun geeliä ikeneen ja vauvaparasetamolia kehiin niin vauva nukkui vaan kahdella heräämisellä aamuun asti. Herätessä hiukan geeliä ja taas nukuttiin. Jos joillain on tuttuja täällä niin pyytäkään ihmeessä tuomaan, Bonjela on tunnetuin merkki ja sitä saa joka ruokakaupasta.



Meillä taas ei vauvaa kiinnosta kääntyily. Jos mahalleen laittaa niin kahden sekunnin päästä kääntyy selälleen takaisin ja alkaa harras varpaiden kiskominen ja pureskelu. Mahalla olo on myrkkyä.Ääntä lähtee ja höpötys onkin melkoista, välillä saa kahvilassa ihan hävetä kun toiselta tulisi niin juttuja :)

Koosta vielä, onpas teillä tuhteja vauvoja :) Meillä mallia pitkä ja hoikka, 6kk tarkastuksessa 69 cm ja 7,2kg.Isänsä oli ihan samanlainen vauvana ja on edelleen ihan samanmallinen.Kiinteitä menee välillä enemmän ja välillä suu on niin tiukasti kiinni ettei toivoakaan. Äidillä taas se suu olisi aina auki :) Harmittavat 5 kg olisi vielä pudotettavaa ja tuntuu ettei ne IKINÄ lähde.



Hauskaa perjantaita ja oikein mukavaa viikonloppua Lontoosta jossa tuli eilen lunta kaikkien järkytykseksi!