Miten erota niin, että satuttaa toista mahdollisimman vähän?

Totuus, rehellinen totuus. Ensin se on rankkaa, mutta loppujen lopuksi ainut toista kunnioittava asia. Sääli on aina alentuva tunne. Usein aluksi on kuohuntaa ja kamalaa, erot harvoin ovat helppoja.

Onko teillä lapsia? Olen samassa tilanteessa.

"Rakastan puolisoani, miten erota?". Mitä ihmettä????

Sinulla saattaa olla vain joku itsekäs vaihe menossa, joka voi mennä ohi ajan kanssa, joten puolison ehdotus odottamisesta voi olla ihan hyvä. Mutta omapa on päätöksesi, jos haluat erota.

Se, että erotaan sovussa, riitelemättä, jättää osapuolet yleensä platonisiksi ystäviksi, jotka tulevat juttuun vielä eron jälkeenkin. Mutta ei se taida onnistua, jos toinen on ihan eri mieltä suhteen päättämisestä. Rehellisyys eron syistä voi olla paras keino saada mahdollisimman hyvä ero aikaan. Kun antaa hyvät perustelut sille, miksi ei enää itse viihdy suhteessa, eikä näe sille tulevaisuutta, niin ainakaan toinen ei voi asiaa kieltää, os asiat ovat tosia.

Päihteisiin, työttömyyteen ja unelmiinsa 

yksilö voi vaikuttaa, ikäänsä ei.

Kyllä se eroaminen nyt vain satuttaa sitä toista. Suhteessa haluaa jatkaa se, jota se suhde hyödyttää. Ja se joka on vetovastuussa ja väsyy kantamaan kaiken yksin, on se sika.

Tsemppiä vaan, koita kestää paskamyrskyn joka monesti eroa seuraa, kun muut ihmiset eivät kestä sitä että joku muu eroaa. 

Kyllä päihteiden käyttö on syy erota, jos hän ei kykene raitistumaan. Sanot suoraan ja kaunistelematta, että haluat eron. Hän päättää sitten itse jatkaako päihteiden käyttöä. 

Eroat, kun lähdet viemään roskapussin ja jäät sille reissulle. Siskolleni kävi näin.

Et pitkitä etkä pehmentele. Olet suora ja samalla kiität yhteisestä ajasta ja toivotat kaikkea hyvää.

Tekstari tai lukkojen vaihto.

Tekisin ehkä niin että ottaisin aikalisän (erilleen hektkeksi muuttaminen jne) jos suhteessa olisi kuitenkin vielä toivoa. Jos ei niin, sitten pitää kuunnella itseään. Nopeammin molemmat pääsevät jaloilleen kun ei roikoteta ketään löysässä hirressä. Jos taas ei suostu eroon, on se jo itsessään red flag suhteen kannalta ja sitten miettisin tarkemmin miten tilanteesta pääsee t u r v a l l i s e s t i pois. 

Yleensä kannattaa ainakin selittää asia kunnolla, niin ettei toisen tarvitse jäädä ihmettelemään mistä ero johtui. Ei sitä paljon muuten voi helpottaa.

Parempi sanoa kerralla totuus. Kyllä erosta selviää ja jankkaamalla vain viestität antavasi mahdollisuuden jatkolle.

Rehellisesti, kerrot kaiken ja näytät aidot tunteesi. Kyllä se satuttaa aina, mutta pahinta on jos jätetty osapuoli ei edes oikein ymmärrä miksi tässä kävi näin. Sitten olet johdonmukainen ja pysyt päätöksessäsi kun olet sen tehnyt. Eestaas veivaaminen ei helpota ketään. Tsemppiä!

Jättää yhden jäsenen irrottamatta. Ei, vaan ehkä semmonen hidas hivuttautuminen takavasemmalle? Pitäen alkuun yhteyttä lohduttaen...

En lukenut mitään muuta kun otsikon. Joten, pahoittelut jos viesti menee asian vierestä.

Totuus on että eroaminen sattuu. Sattuu tosi paljon.

Voit olla rehellinen, antaa toiselle aikaa sulatella, muistaa että hän on kanssasi eri tahdissa asiassa. Ja olla aloittamatta uutta suhdetta kunnes vanha on kuopattu.

Vaikka tuleva ex ei eron hetkellä noita asioita osaa ehkä arvostaa. Tulee aika, kun hän arvostaa rehellisyyttäsi, suoraselkäisyyttäsi sekä sitä, että et hyppää suoraan uuteen suhteeseen tai mikä pahempi, ettei paljastu sinulla jo olleen uuden suhteen ennen eroa.

Lapsia meillä ei ole. Jos olisi, niin ehkä olisin jo lähtenyt (päihteet) tai sitten pitäisin tiukemmin kiinni, jos näkyisi valoa tunnelin päässä raittiimman elämän suhteen..

Nopeasti, jämptisti ja rehellisesti. Ei anna toivoa, jos sellaista ei ole. Ei pitkitä ja pehmitä eroa.

Vierailija kirjoitti:

Nopeasti, jämptisti ja rehellisesti. Ei anna toivoa, jos sellaista ei ole. Ei pitkitä ja pehmitä eroa.

Kaipa se semmonen jämäkkä ero on vastapuolelle helpoin. Sanoo että eroaa ja pitää päätöksensä aukottomasti, niin toinen haikailee perään lyhyemmän ajan.

Olet saanut yllä enimmäkseen hyviä neuvoja. Sattuu se silloin teit mitä tahansa, kun jätetty on itse ihan täysillä vielä mukana ja sitoutunut suhteeseen. Mitä vähemmän tuhlaat aikaa ja pitkität, sen parempi. Sen takia ei kannata jättää eroamatta että se sattuu. Jokainen suhteeseen alkava ottaa sen tietoisen riskin eikä kukaan lopulta omista toista osapuolta. Erossa eikä edes sen päättymisen auheuttamassa kivussa ei ole mitään väärää. Ainoastaan eron tapavai olla hyvä tai huono, oikea tai väärä.

Vierailija kirjoitti:

Et pitkitä etkä pehmentele. Olet suora ja samalla kiität yhteisestä ajasta ja toivotat kaikkea hyvää.

Etkä siirry heti toiseen suhteeseen, vaan annat itsellesi, lapsillesi ja exällesi aikaa sopeutua eroon. Tai et ainakaan sano, että kolmatta ei ole kuvioissa, jos on.