Ihastumisen kirous

Olen ollut todella ihastunut erääseen mieheen vuoden verran. En tiedä onko hetkeäkään, että en ajattelisi häntä. Kirottua on vaan se, että en pysty lähestymään häntä mitenkään luontevasti. Ne hetket kun olen saanut olla kahden hänen kanssaan, on ollut aivan hirveitä, koska pääni on täysin tyhjä ja pelkään sanovani jotain loukkaavaa tai todella tyhmää. Hän selvästi välttelee seuraani, koska eihän kukaan sellaista kiusallisuutta kestä :(,,..  Useiden miesten kanssa juttelen ja nauran ihan luontevasti. Olen huomannut, kuinka hän katsoo tätä jotenkin vihaisen näköisesti.  Tuntuu, että tilanne on vaan joka kerta pahempi.