Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla edessä yksinäinen vanhuus?
01.07.2024 |
Erosin pitkästä suhteesta ja nyt sinkkuna ollut kohta vuoden. Tapaillut miehiä mutta kukaan ei halua suhteeseen kanssani. Oon kiltti, ujo ja rauhallinen. Tosin en ole töissä. Mulla on jonkin verran varallisuutta. Olen lievästi ylipainoinen. Noin 10kg. Pidän kyllä muuten itsestäni huolta mutta tykkään hyvästä ruuasta. Mulla on amk koulutus ja olen ollut työelämässä etten mikään pummi ole. Ikää jo 47
Ja nää ketä oon tapaillut nyt sinkkuna on olleet kaikenlaisia.
Kommentit (28)
No mä erosin kyllä ihan aiheesta. Oli kuollut suhde jo aikoja sitten ja mies välinpitämätön.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuollaista miettimään liikaa. Jos on huono tuuri niin ei sitä koskaan tiedä elääkö edes vanhukseksi.
Eikö tuo sitten ole mielestäsi 'ihan aiheesta' eroamista jos haluaisi semmoisen kunnon romanttisen parisuhteen?
Tää on kyllä käsittämätöntä kuinka paljon ihmiset pelkäävät olla yksin. Ja ovat sen vuoksi valmiita uhraamaan noin suunnilleen kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä käsittämätöntä kuinka paljon ihmiset pelkäävät olla yksin. Ja ovat sen vuoksi valmiita uhraamaan noin suunnilleen kaiken.
Ootko ite kokeillut miltä tuntuu olla vuositolkulla yksin, ainoana juttukaverina kaupan kassa? Sellaista se on monilla ilman parisuhdetta.
Miksei sinulle kelpaa kiltti ja kunnon mies vaikka olet itse tavis mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla yksinäinen vanhuus silti. Puoliso voi kuolla. Ja vaikka olisi lapsia, niin voi olla. Lapset asuvat muualla. Tai asuvat samalla paikkakunnalla, niin eivät välitä, tai välit ovat poikki.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla yksinäinen vanhuus silti. Puoliso voi kuolla. Ja vaikka olisi lapsia, niin voi olla. Lapset asuvat muualla. Tai asuvat samalla paikkakunnalla, niin eivät välitä, tai välit ovat poikki.
Vielä- voit olla yksin, vaikka olet parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puhu vielä vanhuudesta olet vielä suhteellisen nuori.Toivottavasti aikoinaan en ole yksinäinen..jonnekkin hoitolaitokseen varmaan joudun jos en kuole ennen sitä.Toivon että siellä on porukkaa joiden kanssa voin seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä käsittämätöntä kuinka paljon ihmiset pelkäävät olla yksin. Ja ovat sen vuoksi valmiita uhraamaan noin suunnilleen kaiken.
Ootko ite kokeillut miltä tuntuu olla vuositolkulla yksin, ainoana juttukaverina kaupan kassa? Sellaista se on monilla ilman parisuhdetta.
Koko elämä.
M48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla yksinäinen vanhuus silti. Puoliso voi kuolla. Ja vaikka olisi lapsia, niin voi olla. Lapset asuvat muualla. Tai asuvat samalla paikkakunnalla, niin eivät välitä, tai välit ovat poikki.
Useimmilla perheellisillä lapset kyllä pitää yhteyttä. Siihen voi myös itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä käsittämätöntä kuinka paljon ihmiset pelkäävät olla yksin. Ja ovat sen vuoksi valmiita uhraamaan noin suunnilleen kaiken.
Ootko ite kokeillut miltä tuntuu olla vuositolkulla yksin, ainoana juttukaverina kaupan kassa? Sellaista se on monilla ilman parisuhdetta.
Olen eri mutta olen 32-vuotias enkä ole ikinä edes seurustellut. Ei ole sellaista henkilöä löytynyt kenen kanssa tahtoisin varmasti parisuhteeseen. Ihan ok fiilis, ei pelota. Kavereista saan juttuseuraa silloin kun tarvin. Mieluummin näin kuin väkisin parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä käsittämätöntä kuinka paljon ihmiset pelkäävät olla yksin. Ja ovat sen vuoksi valmiita uhraamaan noin suunnilleen kaiken.
Ootko ite kokeillut miltä tuntuu olla vuositolkulla yksin, ainoana juttukaverina kaupan kassa? Sellaista se on monilla ilman parisuhdetta.
Mitä ihmettä sekoilet? Erosin 12 vuotta sitten, enkä todellakaan ole yksin (vaikka minulla ei olekaan parisuhdetta). Minulla on ystäviä, joiden kanssa vietän aikaa, perhettä (sisaruksia ja heidän lapsiaan) ja iäkkäät vanhemmat, joita autan.
Aika ankeat sosiaaliset taidot pitää olla, jos ei ole muita juttukavereita kuin kaupan kassa. Mulla oli huono avioliitto, jossa sinnittelin liian pitkään, enkä todellakaan halua uutta riesaa harteilleni. Viihdyn hyvin myös yksin, mutta perhe, ystävät ja työkaverit tuo iloa ja seuraa elämään. Missään tapauksessa ei kannata jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen pelon takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä käsittämätöntä kuinka paljon ihmiset pelkäävät olla yksin. Ja ovat sen vuoksi valmiita uhraamaan noin suunnilleen kaiken.
Ootko ite kokeillut miltä tuntuu olla vuositolkulla yksin, ainoana juttukaverina kaupan kassa? Sellaista se on monilla ilman parisuhdetta.
Mitä ihmettä sekoilet? Erosin 12 vuotta sitten, enkä todellakaan ole yksin (vaikka minulla ei olekaan parisuhdetta). Minulla on ystäviä, joiden kanssa vietän aikaa, perhettä (sisaruksia ja heidän lapsiaan) ja iäkkäät vanhemmat, joita autan.
Aika ankeat sosiaaliset taidot pitää olla, jos ei ole muita juttukavereita kuin kaupan kassa. Mulla oli huono avioliitto, jossa sinnittelin liian pitkään, enkä todellakaan halua uutta riesaa harteilleni. Viihdyn hyvin myös yksin, mutta perhe, ystävät ja työkaverit tuo iloa
Niin, no kaikilla ei ole sisaruksia ym, tai jos onkin niin ne ei ole läheisiä. Ja monella tosiaan on myös se tilanne ettei ole ystäviäkään. Välttämättä kyse ei ole sosiaalisista taidoista, voi olla vaan persoona joka ei vedä puoleensa muita kuin säkällä jonkun parisuhteeseen (koska siinä voi tarjota vaihdossa seksiä, jaetun talouden ym, vaikkei ihminen niin kiinnostaisi).
Aloita joku vapaaehtoistyö, niin kyllä saat seuraa.
Olet siis vasta 47-vuotias. Varmasti on iso mahdollisuus löytää joku.
Vierailija kirjoitti:
Aloita joku vapaaehtoistyö, niin kyllä saat seuraa.
Ei kaikki saa. Mä olin parissakin eri vapaaehtoistoiminnassa ja yhdessä yhdistyksessä ja kaikki piti kohteliasta etäisyyttä vaikka itse yritti tutustua. Sama homma ollut kaikissa muissakin harrastuksissani, töissäni ja opiskeluissani.
Sitä minäkin pelkään jos eroan nykyisestä suhteestani, että mahdanko koskaan löytää edes lähellekään yhtä hyvää vai yksinkö saa olla. Nykyinen suhde muuten hyvä mutta enempi kaverillinen kuin oikea parisuhde.