Onko teille vaikeaa hyväksyä tai käsitellä isovanhempien lähestyvä menetys?

Olen jo menettänyt heidät kaikki 

Ovathan atomit edelleen olemassa. Kaikkien eläneiden dinosaurustenkin atomit ovat edelleen olemassa. tulevien isoäitien atomit ovat jo täällä. En vaivaisi päätäni hassuilla ajatuksilla.

Ei ollut. Minusta on luonnollista, että vanhat ihmiset kuolevat. Jos oma lapsi kuolisi, asia olisi aivan toisin.

Tuntuu oudolta ajatella, että isovanhemmat olisivat yhä elossa. Vain toinen vanhemmistakin on, tosin hän kuoli kun olin lapsi. En ole kumpaakaan isoisääni edes päässyt tapaamaan. Ehkä meillä kuollaan nuorena. Olen 30. Mutta sanoisin että nauti yhteisestä ajasta sitä suuremmalla syyllä äläkä murehdi etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta ajatella, että isovanhemmat olisivat yhä elossa. Vain toinen vanhemmistakin on, tosin hän kuoli kun olin lapsi. En ole kumpaakaan isoisääni edes päässyt tapaamaan. Ehkä meillä kuollaan nuorena. Olen 30. Mutta sanoisin että nauti yhteisestä ajasta sitä suuremmalla syyllä äläkä murehdi etukäteen.

Siis toinen vanhemmista on elossa, hän ei kuollut kun olin lapsi. :DD

Kaikki ovat jo menneet. Suosittelen miettimään onko suvun asioita joista haluat kysyä kun on mahdollista. Muistikin voi mennä yllättävän nopeasti.

Olisin halunnut muutaman salaisen reseptin ja muuta tietoa

Isäni kuoli marraskuussa 2023. Eli päälle 80 vuotiaaksi. 

Poikani kuoli toukokuussa 2024.

Ap ehkäpä isovanhempasi ovat suht terveitä. Kun kunto menee tai tulee muistisairaus niin lopulta voi olla omaiselle helpotus kun vanhus saa nukkua pois.

Poikaani suren joka päivä.

Mieheni ( 56 vee ) isoisä 95 vee on ainoa isovanhemmistamme joka on enää elossa

näin 5 kymppisenä masentavaa nähdä kun yksitellen lähiomaiset jatkaa matkaa; se kuuluu tähän elämään..sekin 🥹

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Minusta on luonnollista, että vanhat ihmiset kuolevat. Jos oma lapsi kuolisi, asia olisi aivan toisin.

Ei tietenkään ollut. Oman isäni syöpäkuolema oli luonnollinen. Olen menettänyt lapseni, ja sekin kuolema minun on ollut hyväksyttävä. Ei ole luonnottomia kuolemia.

Mun kaikki isovanhemmat ovat kuolleet ovat aikoja sitten ja yksi heistä jo äidin teiniaikana. Isä kuoli 3v sitten ja se oli kyllä hyvin outoa että yhtäkkiä ihmistä ei ollutkaan ollenkaan ja missään. Kun oli kaikki 45v hänen kanssaan elänyt. Totaalisesti tyhjää hänen paikallaan. 

On, koska pappa on ollut elämässäni todella tärkeä. Minulla ja veljellä ei oikeastaan koskaan ollut isää, biologinen isä kuoli kun olin 7-vuotias, joten isovanhemmat on olleet aika suuressa roolissa meidän elämässä. Totta kai tiedän, että 96-vuotiaalla on todennäköisesti vuosi vuodelta vähemmän aikaa, mutta ei se ole silti ollut helppoa. Yritin miettiä siltä kannalta, että ehkä hän jo kauan leskenäkin oltuaan haluaisi itse eteenpäin täältä.

Isovanhemmat ovat siis vielä tällä hetkellä terveitä ja suht hyväkuntoisia. Itse olen kolmekymppinen.

Ymmärrän, että tämä mietityttää mutta kaikkia asioita ei kannata välttämättä ajatella etukäteen. Tämä on asia, johon et voi vaikuttaa. Se tapahtuu, olitpa valmis tai et. Voit toki miettiä itseäsi ihmisenä ja mikä mahdollisesti auttaa menetyksen tullessa eteesi ja sillä tavalla varautua. 

Nehän kuoli jo ennen syntymääni tai kun olin pieni.

Omat isovanhempani ovat olleet mulle etäisiä, mutta appivanhempani jotka ovat lapseni isovanhemmat aiheuttavat vanhenemisellaan kuvaamiasi tunteita. 

Kyllä on päästy helpolla elämässä jos tämä on suurin huoli.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on päästy helpolla elämässä jos tämä on suurin huoli.

Miten niin? Ethän sinä voi tietää mitä muita huolia toisella on.

Anoppi käy satasta ja luulen ymmärtäväni ja hyväksyväni sen päivän, kun häntä ei enää ole.

Oma äiti eli lähes 90-kymppiseksi ja viimeisen vuosikymmenen tietämättä tästä maailmasta.  Ei tavoiteltavaa, ja oli eräänlainen huojennus kun hän pääsi pois...



Oma isäni sai ekan ja vikan sydärin 55-vuotiaana. Olen ollut aidosti kiitollinen omista 'jatkoaikavuosistani'

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on päästy helpolla elämässä jos tämä on suurin huoli.

Miten niin helpolla?

Taivaassa tavataan!