Voiko suhde toimia patemmin erillään asuen?

Totta kai voi toimia paremmin.

Nuorena oli ehdotonta, että totta kai asutaan yhdessä. Silloin perustetaan perhe, ja se toimii parhaiten yhdessä asuen.

Nyt keski-ikäisenä en edes harkitsisi yhdessä asumista, vaan omista kodeista käsin. Tämä on lasteni koti, enkä tunkisi heidän kotiinsa vieraita ihmisiä asumaan. Tämä tilanne ei ole minulla nyt ajankohtainen, mutta kaikkea tulee ajateltua.

Erillään asuminen sopii pettäjäluonteille. 

Vierailija kirjoitti:

Erillään asuminen sopii pettäjäluonteille. 

Höpöhöpö. Kaikki ovat "pettäjäluonteita" jos tilanne sitä sallii, vaikka yhdessä asuttaisiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Erillään asuminen sopii pettäjäluonteille. 

Naiivia ajatella, että pettämistä ei tapahdu, jos asutaan yhdessä. 

Ei toimi. Itse olen ollut asumuserossa jo neljä vuotta, ostimme sitä ennen yhteisen asunnon ja nyt on kyse siitä, jatkuuko suhde vaiko ei. Mies keksii tekosyitä sille, miksi ei voi muuttaa yhteiseen asuntoomme vaikka lapset ovat jo aikuisia. Näyttää yhä enemmän siltä että suhde tulee loppumaan joka tapauksessa. Parempi erota reilusti kuin jäädä roikkumaan löysässä hirressä ja katsomaan toisen pelleilyä. 

Vierailija kirjoitti:

Erillään asuminen sopii pettäjäluonteille. 

Voi kuule, kyllä ne osaa pettää vaikka asuisi samankin katon alla, joten älä viitsi. Pettäminen on luonne kysymys, eikä se vaadi yhdessä tai erikseen asumista. Kasva aikuiseksi.

Kyllä voi toimia. Riippuu tietysti tästä ja tuosta, mutta mulle parempi kuin samassa asunnossa asuminen. 

Eli kumpikin hoitaa itse elämänsä manuaalin, ja yhdessä ollaan vain koska halutaan olla ilman turhan tyypillisiä hyötymikertoimia.

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Itse olen ollut asumuserossa jo neljä vuotta, ostimme sitä ennen yhteisen asunnon ja nyt on kyse siitä, jatkuuko suhde vaiko ei. Mies keksii tekosyitä sille, miksi ei voi muuttaa yhteiseen asuntoomme vaikka lapset ovat jo aikuisia. Näyttää yhä enemmän siltä että suhde tulee loppumaan joka tapauksessa. Parempi erota reilusti kuin jäädä roikkumaan löysässä hirressä ja katsomaan toisen pelleilyä. 

Niin, se ei toimi sinun kohdallasi. Mutta kun kaikki eivät ole sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Itse olen ollut asumuserossa jo neljä vuotta, ostimme sitä ennen yhteisen asunnon ja nyt on kyse siitä, jatkuuko suhde vaiko ei. Mies keksii tekosyitä sille, miksi ei voi muuttaa yhteiseen asuntoomme vaikka lapset ovat jo aikuisia. Näyttää yhä enemmän siltä että suhde tulee loppumaan joka tapauksessa. Parempi erota reilusti kuin jäädä roikkumaan löysässä hirressä ja katsomaan toisen pelleilyä. 

 

Niin, se ei toimi sinun kohdallasi. Mutta kun kaikki eivät ole sinä.

Niin. Minulle suhde tarkoittaa sitä, että asutaan yhdessä ja suunnitellaan asiat yhdessä. Olen sanonut jo miehellekin että aion etsiä sellaisen puolison jolle sopii perinteinen yhteiselo, ei sellainen jossa pyritään olemaan erillään mahdollisimman paljon. 

Niin. Minulle suhde tarkoittaa sitä, että asutaan yhdessä ja suunnitellaan asiat yhdessä. Olen sanonut jo miehellekin että aion etsiä sellaisen puolison jolle sopii perinteinen yhteiselo, ei sellainen jossa pyritään olemaan erillään mahdollisimman paljon. 

Noilla ajatuksilla varsin kummallista, että olet neljä vuotta ollut suhteessa ilman, että asutte yhdessä. Riippuvuutta ilmassa vai miksi olet noin pitkään venyttänyt tilanteen ratkaisemista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuo on ainoa vaihtoehto. Harmi, ettei se ole sopinut ikinä yhdellekään tapailu/seurustelukumppanille vaan se on ollut joko hynttyyt yhteen saman katon alle tai sitten suhde ei ole vakiintunut ja yksiavioinen parisuhde.

Kyllähän tässä pitää olla korkea luottamus ja säännöt tarkistaa. Esimerkiksi erillään asuminen siksi, että toinen voi katsoa rauhassa pornoa tai tehdä jotakin muuuta sellaista, mitä puoliso ei yksinkertaisesti hyväksy, ei ratkaise mitään. Tällöin on tosiaan parempi olla itsekseen ja keskittyä niihin harrasteisiinsa ihan omin lupinensa

Jos erillään asutaan vaikkapa erilaisen siisteystason ja äänimaailmatoiveiden vuoksi, tai toisen kuorsauksen, mikäpä siinä

Ihan kuin sitä porno ei voisi katsella saman katon alla asuessa salaa puolisolta :D

No ei voi salaa. Eikä se salassa pysy sielä omassa asunnossakaan. Mutta pointti se, että jos erilleen muuttamisen syy on joku suuri arvomaailmaero, esim. Mieltymys naisten häpäisyyn ja väkivaltaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ei se erilleen muuttaminen tätä arvoeroa korjaa, vaan ainoastaan pehmentää eroa. Mikä sekin on ok

Vierailija kirjoitti:

Niin. Minulle suhde tarkoittaa sitä, että asutaan yhdessä ja suunnitellaan asiat yhdessä. Olen sanonut jo miehellekin että aion etsiä sellaisen puolison jolle sopii perinteinen yhteiselo, ei sellainen jossa pyritään olemaan erillään mahdollisimman paljon. 

Noilla ajatuksilla varsin kummallista, että olet neljä vuotta ollut suhteessa ilman, että asutte yhdessä. Riippuvuutta ilmassa vai miksi olet noin pitkään venyttänyt tilanteen ratkaisemista? 

Kaksi ainoaa syytä on lapset ja yhteinen omaisuus, sekä se, että mies on uhannut heittäytyä hankalaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Itse olen ollut asumuserossa jo neljä vuotta, ostimme sitä ennen yhteisen asunnon ja nyt on kyse siitä, jatkuuko suhde vaiko ei. Mies keksii tekosyitä sille, miksi ei voi muuttaa yhteiseen asuntoomme vaikka lapset ovat jo aikuisia. Näyttää yhä enemmän siltä että suhde tulee loppumaan joka tapauksessa. Parempi erota reilusti kuin jäädä roikkumaan löysässä hirressä ja katsomaan toisen pelleilyä. 

Mies tiesi että tahdot hänestä kaiken tympeän tekijän ja maksumiehen? Ajatteli että kivempi elää kun kukaan ei kuppaa?

Vierailija kirjoitti:

Voi toimia.

Kun ei asu yhdessä ja sitten näkee toista, keskittyy toiseen enemmän ja on sitä ns laatuaikaa.

Asuimme ensin yhdessä ja sitten erillään. Aikaa riitti tämän jälkeen muillekin kumppaneille puolin ja toisin. Jostain syystä suhteemme ei kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Itse olen ollut asumuserossa jo neljä vuotta, ostimme sitä ennen yhteisen asunnon ja nyt on kyse siitä, jatkuuko suhde vaiko ei. Mies keksii tekosyitä sille, miksi ei voi muuttaa yhteiseen asuntoomme vaikka lapset ovat jo aikuisia. Näyttää yhä enemmän siltä että suhde tulee loppumaan joka tapauksessa. Parempi erota reilusti kuin jäädä roikkumaan löysässä hirressä ja katsomaan toisen pelleilyä. 

 

Niin, se ei toimi sinun kohdallasi. Mutta kun kaikki eivät ole sinä.

Niin. Minulle suhde tarkoittaa sitä, että asutaan yhdessä ja suunnitellaan asiat yhdessä. Olen sanonut jo miehellekin että aion etsiä sellaisen puolison jolle sopii perinteinen yhteiselo, ei sellainen jossa pyritään olemaan erillään mahdollisimman paljon. 

Niin kuin sanoin, sinä olet sinä, ja sinulle toimii se minkä parhaaksi näet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Itse olen ollut asumuserossa jo neljä vuotta, ostimme sitä ennen yhteisen asunnon ja nyt on kyse siitä, jatkuuko suhde vaiko ei. Mies keksii tekosyitä sille, miksi ei voi muuttaa yhteiseen asuntoomme vaikka lapset ovat jo aikuisia. Näyttää yhä enemmän siltä että suhde tulee loppumaan joka tapauksessa. Parempi erota reilusti kuin jäädä roikkumaan löysässä hirressä ja katsomaan toisen pelleilyä. 

Mies tiesi että tahdot hänestä kaiken tympeän tekijän ja maksumiehen? Ajatteli että kivempi elää kun kukaan ei kuppaa?

Niinkö tuossa kerroin vai onko tuo sairaan mielikuvituksesi tuotetta?

Me asumme jo kahdeksatta vuotta eri osoitteissa, ja meille tämä on ehdottomasti paras asumisjärjestely. Emme kumpikaan kaipaa yhtä yhteistä kotia ja koko arjen jakamista, vaan on ihanaa kun molemmilla on omat kodit ja omat taloudet. Vietämme yhdessä yleensä 3-5 päivää viikosta ja suurimman osan viikonlopuista. Muutoin parisuhteemme on samanlainen kuin avoliitossakin olisi, vain yhteistalouden kuormitus jää pois. Kaikkiahan se ei suinkaan kuormita, vaan on suuri voimavara, mutta me tarvitsemme molemmat paljon omaa aikaa, meillä on osin erilaiset vuorokausirytmit, siisteysstandardit ja rahankäyttötaipumukset. Minä en voi sietää jatkuvaa musiikkia tai muutakaan taustameteliä, mies taas pitää siitä. Minä menen mieluummin muille kylään kuin kestitsen kavereita, miehellä asia on toisin päin. Erillään asuessa mikään tästä ei häiritse, eikä näissä asioissa tarvitse tehdä kompromisseja. Meillä on toistemme kodeissa esim. omat vaatekaapit ja hammasharjat jne., siivoamme ja remontoimme usein yhdessä molempia asuntoja, ja tarvittessa tuemme toisiamme myös taloudellisesti. Meille tämä sopii loistavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Me asumme jo kahdeksatta vuotta eri osoitteissa, ja meille tämä on ehdottomasti paras asumisjärjestely. Emme kumpikaan kaipaa yhtä yhteistä kotia ja koko arjen jakamista, vaan on ihanaa kun molemmilla on omat kodit ja omat taloudet. Vietämme yhdessä yleensä 3-5 päivää viikosta ja suurimman osan viikonlopuista. Muutoin parisuhteemme on samanlainen kuin avoliitossakin olisi, vain yhteistalouden kuormitus jää pois. Kaikkiahan se ei suinkaan kuormita, vaan on suuri voimavara, mutta me tarvitsemme molemmat paljon omaa aikaa, meillä on osin erilaiset vuorokausirytmit, siisteysstandardit ja rahankäyttötaipumukset. Minä en voi sietää jatkuvaa musiikkia tai muutakaan taustameteliä, mies taas pitää siitä. Minä menen mieluummin muille kylään kuin kestitsen kavereita, miehellä asia on toisin päin. Erillään asuessa mikään tästä ei häiritse, eikä näissä asioissa tarvitse tehdä kompromisseja. Meillä on toistemme kodeissa esim. omat vaatekaapit ja hammasharja

Juuri näin👍 tuon takia meillekkiin sopii paremmin kaksi taloutta, pystymme molemmat hoitamaan omat asiamme ja tarvittaessa tietysti autetaan toisiamme, mutta se että kaikki turhan päiväinen narina siitä että, toisella on eri jutut, siisteystaso, unirytmi jää pois. Minusta on ihanaa kun saa pari päivää nukkua omassa isossa sängyssä ihan yksin, ja sitten taas jaksaa juttuja kumppanin kanssa.