Kaftaanin sini

Katsoin eilen Areenasta elokuvan Kaftanin sini. Se sopi oikein hyvin tyylikkäänä elokuvana Pride-kuukauden aluksi. Tuli mieleen, että seksuaalivähemmistöön kuuluvia on ympäri maailman ja näköjään toisenlaisessa kulttuuripiirissä osataan tehdä tyylikkäämpiä, sensuellimpia ja koskettavampia elokuvia kuin nämä monesti seksuaalivähemmistötrendielokuvat länsimaista.

Ihailin sekä elokuvan tarinankerrontaa, hienovaraisia katseita ja eleitä sekä myös lopussa mestarin ja oppipojan yhteistä ponnistelua mestarin vaimon lopun edellä. Mestari ja oppipoika eivät suorittaneet varsinaisesti yhtään perinteiseksi seksiksi tulkittavaa tekoa filmissä. Sen sijaan mestarin vaimo oli lopun keskusteluissa ollut koko ikänsä tietoinen ja antaneensa anteeksi miehensä mielenkiinnon muita miehiä kohtaan ja hamamissa käymiset. 

 

Ennen kuin saatte sätkyn hamam-sanasta niin huomautan, ettei joka mies vuokraa sieltä kopperoa ja kopperomiestä itselleen. Hamamissa on täysin normaalia, että ronski mies pesee heteromiehen päästä varpaisiin. Elokuvassa oli hyvin autenttinen kuvaus nykyajan hamamista, jonne minä en tietenkään ole naisena koskaan päässyt.

 

Puolisoni on käynyt hamamissa (ei vuokrannut kopperoa) ja sanoi pesun olleen kyllä yhdistetty pesu ja kovaotteinen hieronta. Puolisoni maassa asuva kollega sanoi, että suurin osa käy hamamissa ihan juttelemassa miesten kesken ja pysyäkseen paossa naisia ja lapsia sekä myös äitejään. Heillähän lakikäsityksessä on kyseisessä maassa vieläkin se, että pojat ovat loppuikänsä velvoitettuja huolehtimaan äideistään tapahtui sitten mitä hyvänsä. Siitä huolimatta ei aikamies jaksa kuitenkaan juosta montaa kertaa äitinsä kanssa ostoksilla viikossa tai pohtia seinien maalaamista. 

 

Puolisoni oli todennut, että maiden lakikäsitykset poikkeavat toisistaan mutta kyllä Suomessakin moni mies käy saunassa miesporukalla eikä vuokraa yksityiskopperoa. Suomessa ei edes ole sellaisia.