Lue keskustelun säännöt.
Onko kalorivaje mahdollinen ilman kamalaa väsymystä?
29.06.2024 |
Olen kyllä monta kertaa onnistunut laihtumaan mutta en kertaakaan saavuttanut mitenkään parempaa kuntoa. Olen kokeillut vaikka minkälaisia ruokavalioita, mutta tietenkin ainut tapa laihtua on kalorivaje jossa sitten aina käy samalla tavallla: verensokeri tippuu liian matalaksi, aina väsynyt ja nuutunut olo, huimaa eikä jaksaisi kuin maata paikoillaan. Ajan kanssa sitten aineenvaihdunta sopeutuu kalorivajeeseen karsimalla elintoimintoja, mm lihakset surkastuu(treenistä ja proteiineista huolimatta), kuukautiskierto menee ihan sekaisin ja koko ajan on kylmä. Lääkäri neuvoo syömään lisää ja sitten taas lihon ylipainon puolelle, ja aineenvaihdunnalla menee kauan toipua. Sitten lääkäri neuvoo laihduttamaan koska en näin ylipainoisenakaan ole missään kovin hyvässä kunnossa.
Kommentit (20)
Miten isolla kalorivajeella olet saanut noin huonon olon? Viime laihdutus meni itsellä ehkä n. 300 kcal päivävajeella. Hidasta toki, mutta kropalle armollista.
Jos laihdutus ei ole ikinä meinannut onnistua, oletko kokeillut miten terveellisemmät elintavat vaikuttavat vointiin (painolle sitten tapahtuu jotain tai ei). Eli ruokavalioon terveellisempi koostumus ja enemmän hyötyliikuntaa ja tarkoituksellista liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runsas liikunta - se on ainoa keino, jos haluaa syödä. Vaellus, pitkän matkan pyöräily, väliin vaikka salitreeniä, remontointia. Vaelluksen yhteydessä harrastaa ehkä kiipeilyä, pyöräreissulla voi uida. Runsas arkiliikunta tukee tavoitetta, vaikka ei välttämättä yksin riitä. Liikkuminen kävellen ja pyörällä kaikki matkat, mitä on mahdollista niin suorittaa.
Aamulla tukeva kaurapuuro. Lounaan vetäisin VHH, ettei iske hiilariväsy. Illalla voi ottaa liikunnan jälkeen sitten hiilareita takaisin, jotta gykogeenivarastot täyttyvät seuraavaa päivää varten ja alkaa ramaista.
Tosiaan, jollain "vuoristovaelluksella" voi tulla monta tuhatta kaloria miinusta per päivä, Suomen kukkuloillakin yli tuhatta helposti. Pitkäkestoinen kohtuudella rasittava liikunta on tehokasta.
Oletko mitannut verensokeria? Yleensä lihavalla on pikemminkin korkea verensokeri.
Itselläni on juuri tuo, että jos syön ok määrän päivässä en jaksa mitään, olen aivan silmät ristissä ja ärtyinen kun pidän 300-500 -kalorit. Liikkuminen taas on, että sitten minulla on niin nälkä, että sorrun ahmimaan. Siis vaikka liikunta toisi päivään lisää 500kaloria se ei auta mitään siihen tapponälkään. Verensokerit on ok eli ei liity niihin. Juon vettä ja pidän huolen, että saan proteiinit/hyvät rasvat. Pätkäpaastoa olen myös kokeillut, mutta siinä tulee niin huono olo. Minulla on aina ollut tosi matalat verenpaineet ja jotenkin uskon, että liittyy niihin tuo huono-olo/väsymys. Pitäisi napsia koko ajan jotain että olo on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Runsas liikunta - se on ainoa keino, jos haluaa syödä. Vaellus, pitkän matkan pyöräily, väliin vaikka salitreeniä, remontointia. Vaelluksen yhteydessä harrastaa ehkä kiipeilyä, pyöräreissulla voi uida. Runsas arkiliikunta tukee tavoitetta, vaikka ei välttämättä yksin riitä. Liikkuminen kävellen ja pyörällä kaikki matkat, mitä on mahdollista niin suorittaa.
Aamulla tukeva kaurapuuro. Lounaan vetäisin VHH, ettei iske hiilariväsy. Illalla voi ottaa liikunnan jälkeen sitten hiilareita takaisin, jotta gykogeenivarastot täyttyvät seuraavaa päivää varten ja alkaa ramaista.
Olen kyllä kokeillut runsasta liikuntaa. Silloin tietenkin voi syödä enemmän, mutta jos haluaa laihtua, niin kalorivaje pitää olla kuitenkin olla. Ja se aiheuttaa aina huonon olon. Liikunnasta huolimatta kunto ei kohene, vaan liikunnasta tulee aina vain raskaampaa mitä pitempään on kalorivajetta ylläpitänyt
ap.
Vierailija kirjoitti:
Oletko mitannut verensokeria? Yleensä lihavalla on pikemminkin korkea verensokeri.
En toki ole lihava, vain lievää ylipainoa, ja mittausten mukaan verensokeri normaali kun en ole dieetillä. Kalorivajeessa taas verensokeri on mittauksissa alhainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runsas liikunta - se on ainoa keino, jos haluaa syödä. Vaellus, pitkän matkan pyöräily, väliin vaikka salitreeniä, remontointia. Vaelluksen yhteydessä harrastaa ehkä kiipeilyä, pyöräreissulla voi uida. Runsas arkiliikunta tukee tavoitetta, vaikka ei välttämättä yksin riitä. Liikkuminen kävellen ja pyörällä kaikki matkat, mitä on mahdollista niin suorittaa.
Aamulla tukeva kaurapuuro. Lounaan vetäisin VHH, ettei iske hiilariväsy. Illalla voi ottaa liikunnan jälkeen sitten hiilareita takaisin, jotta gykogeenivarastot täyttyvät seuraavaa päivää varten ja alkaa ramaista.
Olen kyllä kokeillut runsasta liikuntaa. Silloin tietenkin voi syödä enemmän, mutta jos haluaa laihtua, niin kalorivaje pitää olla kuitenkin olla. Ja se aiheuttaa aina huonon olon. Liikunnasta huolimatta kunto ei kohene, vaan liikunnasta tulee aina vain raskaampaa mitä pitempään o
No siis tarkoitan niin runsasta liikuntaa, että kalorivaje tulee, oli mikä tahansa. Kun harrastaa oikeasti paljon liikuntaa, ei voi käytännössä syödä niin paljon kuin kuluttaa. Minä tarkoitan runsasta jatkuvaa liikuntaa. Joka päivä, lomalla aamusta iltaan.
Se vaan ei voi olla mitenkään äärimmäisen rankkaa, mutta sen pitää olla tasaisesti rasittavaa ja taukojen kanssa siedettävää. Kuten esim. pitkät vaellukset ja pyöräretket. Reppureissauskin voi olla näin rankkaa, kuten myös talon rakentaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runsas liikunta - se on ainoa keino, jos haluaa syödä. Vaellus, pitkän matkan pyöräily, väliin vaikka salitreeniä, remontointia. Vaelluksen yhteydessä harrastaa ehkä kiipeilyä, pyöräreissulla voi uida. Runsas arkiliikunta tukee tavoitetta, vaikka ei välttämättä yksin riitä. Liikkuminen kävellen ja pyörällä kaikki matkat, mitä on mahdollista niin suorittaa.
Aamulla tukeva kaurapuuro. Lounaan vetäisin VHH, ettei iske hiilariväsy. Illalla voi ottaa liikunnan jälkeen sitten hiilareita takaisin, jotta gykogeenivarastot täyttyvät seuraavaa päivää varten ja alkaa ramaista.
Olen kyllä kokeillut runsasta liikuntaa. Silloin tietenkin voi syödä enemmän, mutta jos haluaa laihtua, niin kalorivaje pitää olla kuitenkin olla. Ja se aiheuttaa aina huonon olon. Liikunnasta huolimatta kunto ei kohene, vaan liikun
"No siis tarkoitan niin runsasta liikuntaa, että kalorivaje tulee, oli mikä tahansa. Kun harrastaa oikeasti paljon liikuntaa, ei voi käytännössä syödä niin paljon kuin kuluttaa. Minä tarkoitan runsasta jatkuvaa liikuntaa. Joka päivä, lomalla aamusta iltaan.
Se vaan ei voi olla mitenkään äärimmäisen rankkaa, mutta sen pitää olla tasaisesti rasittavaa ja taukojen kanssa siedettävää. Kuten esim. pitkät vaellukset ja pyöräretket. Reppureissauskin voi olla näin rankkaa, kuten myös talon rakentaminen."
Ihminen pystyy syömään yhdeltä istumalta tuhansia kaloreita, mutta joka päivä tuollaista määrää ei pysty polttamaan liikunnalla. Ruokavalio on tärkein painonhallinnassa ja liikunta on siinä sivussa avittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sen verran ylipainoinen, että syön nyt 1700 kaloria ja siitä ei tule huonoa oloa. Toki paino tippuu hitaahkosti, mutta tippuu kuitenkin. Olen lisännyt reilusti kasviksia ja minimoinut sokerin, joten vaikuttaa positiivisesti.
Monet on täyspaastolla tosi energisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheata itsensä kiusaamista tuollaiset kalorivajeet. Helpompaa on olla kokonaan syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Kauheata itsensä kiusaamista tuollaiset kalorivajeet. Helpompaa on olla kokonaan syömättä.
Nimenomaan. Pienellä ruokamäärällä se suolisto pysyy silti aktiivisena ja näläntunne voi olla jopa jatkuvaa. Kokonaan syömättä ollessa suolisto pääsee kerrankin lepotilaan eikä silloin nälänkään pitäis vaivailla kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei treeni eikä proteiini estä energiansäästötilaa elimistöltä. Kun rasvanpoltto toimii ja lähtee käyntiin, olokaan ei ole enää väsynyt. Rasvassa on energiaa todella pitkäksi aikaa vaikka paastoaisi pelkällä vedellä (käytännössä pitää samalla huolehtia ettei tule mineraalivajeita).
Lähes aina kuitenkin laihduttamisra lähestytään niin että vähennetään rasvan määrää. Elimistö tulkitsee tämän niin että energiaa ei ole tulossa joten pistetään säästöliekki päälle. Jos haluatte laihtua ilman nälkää, pääenergianlähde pitää olla rasva eikä hiilareita juuri ollenkaan, tämä saa solut uusimaan mitokondriot rasvanpoltolle ja pian kalorivajeen ylläpidosta tulee helppoa. Tai sitten paasto mikä tekee saman. Pahinta mitä voi tehdä on minimoida rasvan saanti ja elää jatkuvasti nälässä kun keho ei uskalla tai edes osaa kunnolla polttaa rasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Runsas liikunta - se on ainoa keino, jos haluaa syödä. Vaellus, pitkän matkan pyöräily, väliin vaikka salitreeniä, remontointia. Vaelluksen yhteydessä harrastaa ehkä kiipeilyä, pyöräreissulla voi uida. Runsas arkiliikunta tukee tavoitetta, vaikka ei välttämättä yksin riitä. Liikkuminen kävellen ja pyörällä kaikki matkat, mitä on mahdollista niin suorittaa.
Aamulla tukeva kaurapuuro. Lounaan vetäisin VHH, ettei iske hiilariväsy. Illalla voi ottaa liikunnan jälkeen sitten hiilareita takaisin, jotta gykogeenivarastot täyttyvät seuraavaa päivää varten ja alkaa ramaista.
Jos ei ole diabetestaipumusta, ei myöskään iske mikään hiilariväsy normaaleilla hiilarimäärillä. Ainakaan minä en saa kevyttä työtä tekevänä naisena edes mahdutettua paljoa hiilareita 500 kcal:n lounaaseen. Eihän tuossa ole kuin linssikeitto ja leipäpala, jonka päällä on hummusta ja kurkkua.
Jostain luin, että oman diabetestaipumuksen saa tietää ilman mittauksiakin kun keittää valkoista pastaa tai riisiä ilman suolaa ja ottaa sitä lusikallisen ja puree 10 minuuttia. Niillä, joilla on taipumusta diabetekseen, muuttuu riisi tai pasta suussa makeaksi kun puree noin kauan.
Itse olen laihtunut pysyvästi elämäntapamuutoksella. Ja tähän kuuluu aamupala, lounas, välipala (jos runsaasti liikuntaa), päivällinen ja iltapala. Eli säännöllinen syöminen ja proteiinia suht paljon, niin ei tule nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Ei treeni eikä proteiini estä energiansäästötilaa elimistöltä. Kun rasvanpoltto toimii ja lähtee käyntiin, olokaan ei ole enää väsynyt. Rasvassa on energiaa todella pitkäksi aikaa vaikka paastoaisi pelkällä vedellä (käytännössä pitää samalla huolehtia ettei tule mineraalivajeita).
Lähes aina kuitenkin laihduttamisra lähestytään niin että vähennetään rasvan määrää. Elimistö tulkitsee tämän niin että energiaa ei ole tulossa joten pistetään säästöliekki päälle. Jos haluatte laihtua ilman nälkää, pääenergianlähde pitää olla rasva eikä hiilareita juuri ollenkaan, tämä saa solut uusimaan mitokondriot rasvanpoltolle ja pian kalorivajeen ylläpidosta tulee helppoa. Tai sitten paasto mikä tekee saman. Pahinta mitä voi tehdä on minimoida rasvan saanti ja elää jatkuvasti nälässä kun keho ei uskalla tai edes osaa kunnolla polttaa rasvaa.
Hyvien rasvojen puutteesta kärsivät suomalaiset ovat jo viimeistään nyt ymmärtäneet, että niitä kahta ruokalusikallista kasvirasvaa ei saa missään dieetissä leikata pois. Ainut poikkeus on lääkärin määräämä ENE-dieetti. Veren HDL-arvot ovat muutenkin surkeat ja olisivat vieläkin huonommat jos järki ei riittäisi edes tuon rasvamäärän päivittäiseen käyttöön. Suomessa on jopa alakouluikäisillä lapsilla kolesterolin aiheuttamia verisuonimuutoksia, koska syödään suunnilleen voita, voipohjaista levitettä ja kermajuustoa eikä tietenkään opeteta lasta syömään mitään kasviöljypitoista. Siitä turkulaisesta tutkimuksesta nähdään 25-35 vuoden päästä, että kuinka monella on ollut joko elämänsä ensimmäinen sydän- tai aivoinfarkti huonoista ravitsemustottumukssta johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runsas liikunta - se on ainoa keino, jos haluaa syödä. Vaellus, pitkän matkan pyöräily, väliin vaikka salitreeniä, remontointia. Vaelluksen yhteydessä harrastaa ehkä kiipeilyä, pyöräreissulla voi uida. Runsas arkiliikunta tukee tavoitetta, vaikka ei välttämättä yksin riitä. Liikkuminen kävellen ja pyörällä kaikki matkat, mitä on mahdollista niin suorittaa.
Aamulla tukeva kaurapuuro. Lounaan vetäisin VHH, ettei iske hiilariväsy. Illalla voi ottaa liikunnan jälkeen sitten hiilareita takaisin, jotta gykogeenivarastot täyttyvät seuraavaa päivää varten ja alkaa ramaista.
Jos ei ole diabetestaipumusta, ei myöskään iske mikään hiilariväsy normaaleilla hiilarimäärillä. Ainakaan minä en saa kevyttä työtä tekevänä naisena edes mahdutettua paljoa hiilareita 500 kcal:n lounaaseen. Eihän tuossa ole kuin linssikeitto ja leipäpala, jonka pä
Riisi ja pasta muuttuvat suussa makeiksi, koska syljessä on entsyymejä, jotka sulattavat erilaisia hiilareita sokereiksi. Jos tätä ei maista niin on vain heikko makuaisti. Tuo on osa tervettä ruuansulatusta.
Mitä voi tehdä, jos työ vaatii intensiivistä keskittymistä ja paikallaan pysymistä kirjallisuuden ja koneen ääressä? Vaihtoehto ei ole hyppelis-pomppelis-jumppatauot ja keskeytykset, koska keskittyminen kärsii ja ajatus katkeaa. Vaikka ruokarytmi on säännöllinen ja ruokavalio hyvinkin optimoitu, ei kerta kaikkiaan pysty syömään niin vähän, että kaikki kalorit kuluisivat, jos joskus haluaa vähänkin nauttia, esimerkiksi kerran viikossa ruokajuomaksi jotain muuta kuin vettä, esim. lasillinen viiniä, ja edes joskus jälkiruoka.
Vuoristovaellus kuulostaa toki ihanalta, mutta kun pitäisi töitäkin tehdä. Pitäisikö vaihtaa alaa talonrakentajaksi?
Kuulostaapa tutulta. Kysymykseesi en osaa vastata. Minulla laihduttava kalorimäärä olisi alle 1000 mutta jo 1200 vie voimat tehdä yhtään mitään.