Eikö työn kuulukin vituttaa?

Meiltä puuttuu vielä se työpaikka-amok.

Ei minua ainakaan, päinvastoin. Ehkä tuo on jotain itäsuomalaista mielenmaisemaa.

Henkilökohtaisesti viihdyn työssäni kun saan auttaa muita yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Työn tuloksen näkee nopeasti ja palkka on hyvä. Yleensä ei jää  asiat painamaan työvuoron jälkeen. Lomaakin on hyvin niin että jaksaa hoitaa työnsä. Näin pitäisi olla jokaisella työtä tekevällä mutta ehkä se on osittain myös asenne- ja ammatinvalintakysymys mihin työhon pääsee tai joutuu.

Vierailija kirjoitti:

eihän siitä maksettaisi, jos se olisi kivaa

Minulle maksetaan.

Ei todellakaan kuulu vtuttaa kun siihen menee niin suuri osa elämästä, sehän pilaa elämänlaadun kokonaan kun se vtutus jää sitten koko ajan päälle jos sitä joutuu 40 tuntia viikossa sietämään. Elinikää lyhentävää stressiä aiheuttavaa ja ihan turhaan vielä!

Ehdottomasti. Aamun voi toki aloittaa leppoisemmin, toivottamalla työympyröissä tasapuolisesti pitkät Paskat. 

Muuta ei työpäivän aikana sanota, mulkoillu ja keskisormi hoitaa kommunikoinnin. 

Työpäivän päätteeksi voi äyskäistä riemulla perinteiset haistakaa v***u! 

Ja jos joku vielä hymyilee ystävällisesri työrupeaman päätteeksi, käydään joukolla kiinni ja viedään sinne kanta baariin, olkoot nyt vaikka "YRMYEKIN's  PUB"  Ja se paska tyhjänhymyilijä maksaa jokaiselle koko illan juomiset tai/vaikka tulee vielä turpaan. 

Ei. Tietysti jos toistaa samaa voi tulla joku juttu.

Vierailija kirjoitti:

eihän siitä maksettaisi, jos se olisi kivaa

Ja pomot tekisivät itse....

Työn kuuluu palkita tekijänsä.

Arbeit macht frei asenne ei oikein ole omiaan lisäämään tuottavuutta ja hyvinvointia.

Otsasi hiessä sinun tulee raapia persettäsi.

Kyllä, joka päivä vituttaa töissä.

Ei. Töissä tehdään tulosta hyvällä fiiliksellä. Suomalaisessa työelämässä monet keskittyvät vain sosiaaliseen peliin, mutta he kaivavat tällä omaa kuoppaansa.

Työn perimmäinen idea on pitää yhteiskunta pyörimässä ja kehittää sitä paremmaksi. Valitettava tosiasia on, että kaikille ei ainakaan kovin helpolla löydy omia kykyjä ja mieltymyksiä vastaavaa työtä, mutta uskoakseni olisi kokonaisuuden kannalta parasta, jos jokaiseen työhön löytyisi ihmiset, jotka tekevät sitä mielellään. Tällöin he pyrkivät lähtökohtaisesti kehittymään alallaan ja hoitamaan tehtävät mahdollisimman hyvin sen sijaan, että joka päivä ottaa päähän lähteä työn ääreen. En näe miksi jälkimmäinen vaihtoehto olisi kenenkään etu.

No ei kuulu. Olen aina tehnyt työtä josta olen nauttinut, joka on tarjonnut haasteita ja kehittymisen mahdollisuuksia ja jonka kautta on päässyt tutustumaan paikkoihin ja ihmisiin joita ei muuten olisi koskaan nähnyt kuin lehtien palstoilta. Työn kautta on löytynyt myös muutama hyvä ystävä ja vielä enemmän hyvänpäivän tuttuja. 

Kyllä olisi karmeaa jos joku käyttäisi puolet valveillaoloajastaan tekemällä jotain sellaista mistä ei itse nauti, mikä järki sellaisessa olisi?

Ikuinen ongelma. Työt voi nähdä myös neutraalina, elämään kuuluvana asiana. Ja tehdä itse oma osansa, että töissä olisi kaikilla hyvä olla. Ei siis kuppikuntia, marmatusta, selän takana puhumista tai välinpitämätöntä suhtautumista työkaveriin. Ei tarvi esittää kaveria, voi vain olla kohtelias ja ystävällinen niillekin, joitten kanssa ei kemiat kohtaa. 

Ikiliikkujaa ei ole keksitykään. On vain psykofyysisiä kokonaisia ihmisiä ja ymmärrys erilaisuudesta ja yksilöllisyydestä. Työn diversiteetistä.

Olen työurallani tehnyt sekä pienipalkkaisia ns. paskahommia että myöhemmin hyväpalkkaisia asiantuntijatöitä.

Ero työviihtyvyydessä on todella iso, jos olet esimerkiksi ravintolassa tiskaajana versus it-asiantuntija tai projektipäällikkö. Etätyöt, ulkomaanmatkat, bonukset jne. joista ei tarvinnut nähdä edes unta nuorempana. Lisäksi vihoviimeisissä paskahommissa olet ravintoketjussa alin palvelija, jolle monet haluavat päteä ja lyövät töitä niskaan minkä ehtivät.

Nyt olen eläkkeellä hyvien kertymien ja säästöjen kanssa, en ole katunut sitä että piiskasin itseäni nuorempana opiskelemaan. Totta kai myös moukan tuuri on toinen osa tarinaa, oikeisiin taloihin osuminen oikeaan aikaan vaatii sitäkin reilusti.

Vierailija kirjoitti:

No ei kuulu vituttaa vaan olla tärkeä osa elämää, jossa saa myös toteuttaa itseään. Onnellisia he, jotka saavat tehdä intohimotyötään ja saavat siitä myös mielellään runsaan elannon.

Tällöin kyse on harrastuksesta tai elämäntavasta josta saa rahaa.

Työ on se joka ei parhaimmillaan vituta vaan on ihan mukava paikka. 

Yleensä se on paikka mistä haetaan rahaa elämiseen sen kummempia tunteita herättämättä.

Ei pidä. Kun teet mitä haluat, niin ei vituta. Sairaalassa ollessani työssä, olin joka aamu niin onnellinen, kun kävelin osastolleni. Kaikki se sairaalan tuoksu, puhtaus, tunnelma, potilaat, työkaverit.. se oli paras työpaikka ikinä. Olin vuoden masentuneena kotona, kun jouduin lähtemään oman sairastumiseni takia pois ja vaihtamaan alaa. Edelleen sinne ikävöin.