Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka usein teidän n. 3 v:t tekevät päiväkodissa jotain kiellettyä?
26.06.2024 |
Mietin siis, että onko meidän lapsi jotenkin poikkeuksellisen vaikea tapaus vai onko tällainen palaute ihan tavallista:
Useamman kerran viikossa tulee päiväkodista palaute, että lapsemme on päivän aikana esimerkiksi tönäissyt toista, heittänyt hiekkaa, napannut toista liian kovasti kädestä kiinni tms. Kerrat ovat siis yksittäisiä, mutta tuntuu, että lähes joka päivää tapahtuu jotakin. Lapselle on sanottu sekä kotona että päiväkodissa sen sata kertaa, että noin ei saa tehdä ja se tuntuu toisista epämukavalta, mutta lapsi tekee väärin ja sanoo tekevänsä niin, koska se on hänestä hauskaa.
Enkä kaipaa tähän nyt huonosta vanhemmuudesta syyllistämistä, meillä on läsnäoloa, selkeät rajat ja lasta todella kasvatetaan kotona. Lapsi on ollut varhaiskasvatuksessa alle vuoden, hoidimme häntä kotona mahdollisimman pitkään.
Kommentit (65)
Minulla on kaksi aikuista lasta ja olen varhaiskasvatuksen opettaja. Saatanpa siis jotakin aiheesta tietää. Kyseessä on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, jos kasvattajien interventioilla ei ole vaikutusta, minkä vuoksi on syytä sitä vahvempaa tukea hankkia. Ikävä kyllä toiset lapset alkavat äkkiä vältellä tällaista lasta, joka selkeästi tarvitsee myös leikkitaitojen ohjausta. Kierre syntyy pian, jos asiaa ei ota riittävän vakavasti.
Yllä näette syyn, miksi nykylapsilla on niin paljon diagnooseja. Hysteeriset päikkytädit ovat niin vieraantuneita todellisuudesta, että väittävät uhmaikääkin pysyväksi ominaisuudeksi, johon tarvitaan joku vtun interventio :D Mitenköhän sitä ennen lapsista kasvoi ihan normaaleja ihmisiä ilman mitään interventioita ja leikkitaitojen ohjauksiakin. Käytettiin ihan vain maalaisjärkeä eikä ylianalysoitu ja panikoitu normaaleista jutuista, kuten tönimisistä ja hiekan heittelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali lapsi kokeilee, mutta myös OPPII. Jos saatte monta kertaa viikossa palautetta samoista asioista, kuulostaa vahvasti siltä että lapsellanne on itsesäätelyn ja/tai sos. emot-puolen häiriöitä, joihin on syytä hankkia vahvempaa tukea ennen kuin on liian myöhäistä.
Kyseessä on KOLMEVUOTIAS. Ei sellainen opi kerrasta.Eikä kahdesta. Eikä vielä edes kymmenennestä kerrasta. Sulla ei selkeästi ole lapsi, kun sekoilet tuollaisia kolmevuotiaasta lapsesta. Tietenkin hänellä on itsesäätelyn "häiriöitä", koska hän on vasta PIENI LAPSI. Hän vasta OPETTELEE itsesäätelyä.
Minulla on kaksi aikuista lasta ja olen varhaiskasvatuksen opettaja. Saatanpa siis jotakin aiheesta tietää. Kyseessä on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, jos kasvattajien interventioi
Uhmaikä on vanhentunut termi. Nykyään puhutaan tahtoiästä. Kiva kuitenkin, että sinäkin yrität perehtyä aiheeseen ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin aloitti varhaiskasvatuksen vasta kolmevuotiaana, nyt täyttää kohta viisi. Yhden tai kaksi kertaa on tullut "negatiivista" palautetta, että on siis käyttäytynyt huonosti. Tosin sekin kyllä esitettiin siihen sävyyn, että "ei huolta, kuuluu tähän ikään ja menee kohta ohi, mutta ajattelin vain mainita". Jos siis tuollaista palautetta tulee jatkuvasti niin on kaksi vaihtoehtoa. 1. Sinun lapsella on vakavia käytösongelmia tai 2. Aikuiset siellä ovat liian herkkiä, liian stressaantuneita, eivät pidä lapsestasi tms. mikä saa heidät jatkuvasti nipottamaan.
Tuo 2. vaihtoehto ei sovi kuvaan, sillä jos lapsi tosiasiallisesti ja toistuvasti heittelee hiekkaa, kohtelee muita kovakouraisesti ja lyö heitä sekä vielä pitää sitä hauskana myös vanhempien käsityksen mukaan, asiaan puuttuminen ei TODELLAKAAN ole nipottamista tai yliherkkyyttä! Valoja päälle. Milloin sitä kasvattamis
Kyllä vaihtoehto 2 sopii kuvaan, varsinkin jos on kyse pojasta. On yllättävää miten moni ammattilainenkin valitsee poikia ohjatessaan vääriä keinoja. Väärä keino = keino, joka ei toimi ja pahentaa ongelmaa. Kasvattaja ei ole vakuuttava, jos hän ei pysty olemaan ennakoiva, ja älykkäämpi kuin 3v. Se on osaamattomuutta.
Meillä otettiin päiväkodissa avustaja päiväkotiin, jotta huomiota ehdittiin kiinnittää enemmän yhteen tilanteissa missä saattoi käydä jotain, että tönii vaikka muita. Kotona pyrittiin tuomaan esiin myös onnistumisia eikä päiväkodin tapahtumia kerrattu enää kotona uudelleen kun ne oli päiväkodissa käsitelty negatiivisen kierteen välttämiseksi.
Jos sinä uhmaiästä puhuja olisit päiväkodissa töissä, alkaisit myös erottaa TAHTOikäiset ja sitten nämä, joilla on tunnekylmä piirteitä. Siinä ero. Ensiksi mainittu on normaalia, jälkimmäisestä herää huoli. Siinä kaikki.
T. Vakaope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä on vanhentunut termi. Nykyään puhutaan tahtoiästä. Kiva kuitenkin, että sinäkin yrität perehtyä aiheeseen ;)
----
Uhmaikä on uhmaikä vaikka sinä kutsuisit sitä nönnööksi. Mitään muutahan te siellä yliopistossa ettet opi kuin noita mukatermejä, joilla yritetään poistaa kaikki normaali ja saada se kuulostamaan joltain tosi hienolta. Kannattaisi käyttää ihan vain normaalia järkeä niin ei tulisi paniikkia, jos 3-vuotias heittää hiekkaa. Eikä tarvitsisi itkeä joka helvetin asiasta vanhemmille, kun ette itse osaa edes kurahousuja pukea ilman jotain sanoittamista ja kasvunportaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin aloitti varhaiskasvatuksen vasta kolmevuotiaana, nyt täyttää kohta viisi. Yhden tai kaksi kertaa on tullut "negatiivista" palautetta, että on siis käyttäytynyt huonosti. Tosin sekin kyllä esitettiin siihen sävyyn, että "ei huolta, kuuluu tähän ikään ja menee kohta ohi, mutta ajattelin vain mainita". Jos siis tuollaista palautetta tulee jatkuvasti niin on kaksi vaihtoehtoa. 1. Sinun lapsella on vakavia käytösongelmia tai 2. Aikuiset siellä ovat liian herkkiä, liian stressaantuneita, eivät pidä lapsestasi tms. mikä saa heidät jatkuvasti nipottamaan.
Tuo 2. vaihtoehto ei sovi kuvaan, sillä jos lapsi tosiasiallisesti ja toistuvasti heittelee hiekkaa, kohtelee muita kovakouraisesti ja lyö heitä sekä vielä pitää sitä hauskana myös vanhempien käsityksen mukaan, asiaan puuttuminen ei TODELLAKAAN ole nipottamista tai yliher
Niin, se kiusaajalapsi ei varmaan muistakaan mitä on tehnyt, mutta se lapsi joka joutui väkivallan kohteeksi kyllä muistaa. Tästä syystä ongelmalapset pitäisi eristää normaaleista lapsista kunnes oppivat käyttäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä uhmaiästä puhuja olisit päiväkodissa töissä, alkaisit myös erottaa TAHTOikäiset ja sitten nämä, joilla on tunnekylmä piirteitä. Siinä ero. Ensiksi mainittu on normaalia, jälkimmäisestä herää huoli. Siinä kaikki.
T. Vakaope
Ei tarvitse olla päiväkodissa töissä ymmärtääkseen, että töniminen ja hiekan heittely on ihan normaali osa UHMAikäisen lapsen rajojen testaamista. Se, että puhut uhmasta tahtona ei muuta faktoja. Keskittyisit vain tekemään sen työsi etkä keksimään huolenaiheita siellä missä niitä ei ole. Vai onko vakaope liian korkeasti koulutettu sanomaan 3-vuotiaalle "noin ei tehdä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen vuoden aikana ei kertaakaan, silloin häntä purtiin ja hakattiin ja potkittiin, mutta hoitajien mielestä se oli sellaista lasten opettelemista olemaan yhdessä. Sitten vaari opetti pojalle, että jos sattuu, niin lyö takaisin ja lujaa. Nyt meidän 4v:sta tulee kerran viikossa vähintään valitusta, että löi toista. Kun asiaa selvitetään, niin puolustautui, ei aloittanut. Sanoin päiväkotiin, että estäkää sitä purijaa puremasta, niin lapseni ei lyö.
Ihan ystävällisesti huomautan, että tässä kyllä sekä vaari että.hänen kasvatusmetodinsa siunaava huoltaja kuulostavat itsekin aikamoisilta pukareilta. Hammurabin silmä silmästä -lait eivät kuulu tänne, kannattaa varmaan päivittää kasvstusnäkemyksiä hieman ihan lapsenne parasta ajatellen. Jos hän oppii ratkaisemaan epämukavia tilanteita nyrkeillä, luotatteko ettei kynnys nyrkkien käyttöön madallu liikaa? Lapsen
"Päiväkodeissa opetetaan yksiselitteisesti, ettei ketään saa ikinä lyödä (perustuen lakeihin, vasuun, yk:n lasten oikeuksien sopimukseen jne.). Miten lapsi voi tietää, mitä häneltä odotetaan, jos kodin ja päiväkodin ohjeet ovat ihan erilaiset? "
Opetatte sitten väärin. Suomen laki tuntee oikeuden itsepuolustukseen eli toista saa vahingoittaa itsepuolustuksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä uhmaiästä puhuja olisit päiväkodissa töissä, alkaisit myös erottaa TAHTOikäiset ja sitten nämä, joilla on tunnekylmä piirteitä. Siinä ero. Ensiksi mainittu on normaalia, jälkimmäisestä herää huoli. Siinä kaikki.
T. Vakaope
Mulla herää huoli sinusta, jos et pärjää 3-vuotiaan kanssa, vaan pitää joka asiasta parkua vanhemmille. Miksi olet päiväkodissa töissä, jos et kestä konflikteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali lapsi kokeilee, mutta myös OPPII. Jos saatte monta kertaa viikossa palautetta samoista asioista, kuulostaa vahvasti siltä että lapsellanne on itsesäätelyn ja/tai sos. emot-puolen häiriöitä, joihin on syytä hankkia vahvempaa tukea ennen kuin on liian myöhäistä.
Kyseessä on KOLMEVUOTIAS. Ei sellainen opi kerrasta.Eikä kahdesta. Eikä vielä edes kymmenennestä kerrasta. Sulla ei selkeästi ole lapsi, kun sekoilet tuollaisia kolmevuotiaasta lapsesta. Tietenkin hänellä on itsesäätelyn "häiriöitä", koska hän on vasta PIENI LAPSI. Hän vasta OPETTELEE itsesäätelyä.
Minulla on varmaan huippuälykäs 2,5v kun on oppinut monia asioita kerrasta, ja useimmat muutkin jutut parin lisätoiston jälkeen. Ei sillä, niistä jotka eivät vielä aikuisenakaan hallitse itsesäätelyä saa silloin tällöin lukea lehdestä. Muiden pitää vain kärsiä kunnes tällaiset täyttävät 15v. Fiksu aikuinen kysyisi vakalta täsmentäviä kysymyksiä, esimerkiksi millaisissa tilanteissa asioita tapahtuu, kuinka usein ja ketä kohtaan. Mitä asialle voi/kannattaa kotona tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei kasvateta termeillä. Kenellekään ei tarvitse ilkeillä eikä olla alentuva. Sivusta kuulosti edellinen kommentti järkevämmältä. Jos kilpavarustellaan, minulla on useampi aikuinen lapsi ja ainakin yhtä pitkä työkokemus kuin sinulla. Se ei tee minusta sen pätevämpää kasvattajaa, mutta tulokset puhuvat puolestaan.
Meidän päiväkodissamme on 8 lapsiryhmää (1-vuotiaista eskareihin) ja ulkoilemme samalla pihalla. Yksittäisiä hiekanheittoja tapahtuu kyllä ehkä joka toinen viikko, mutta sitten on nämä muutamat, joille asia on sitkeä, toistuva ongelma. Heillä on kyllä muitakin haasteita sitten. Tällä haluan vain auttaa hahmottamaan, miten yleistä moinen on. Toistuvan väkivaltaisia, arvaamattomasti käyttäytyviä lapsia on kokemukseni mukaan ryhmissä aina välillä, ei joka vuosi kuitenkaan. Siis sellaisia, joiden lähiohjauksesta sovitaan aina työntekijöiden kesken tarkkaan, että kuka minäkin hetkenä on kyseisen lapsen "varjo" joka ennakoi ja pyrkii ehkäisemään muiden satuttamisen.
T. Toinen vakaope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissamme on 8 lapsiryhmää (1-vuotiaista eskareihin) ja ulkoilemme samalla pihalla. Yksittäisiä hiekanheittoja tapahtuu kyllä ehkä joka toinen viikko, mutta sitten on nämä muutamat, joille asia on sitkeä, toistuva ongelma. Heillä on kyllä muitakin haasteita sitten. Tällä haluan vain auttaa hahmottamaan, miten yleistä moinen on. Toistuvan väkivaltaisia, arvaamattomasti käyttäytyviä lapsia on kokemukseni mukaan ryhmissä aina välillä, ei joka vuosi kuitenkaan. Siis sellaisia, joiden lähiohjauksesta sovitaan aina työntekijöiden kesken tarkkaan, että kuka minäkin hetkenä on kyseisen lapsen "varjo" joka ennakoi ja pyrkii ehkäisemään muiden satuttamisen.
T. Toinen vakaope
Miten tulisi toimia, jos lähisukulaisen lapsi käyttäytyy vieraillessa väkivaltaisesti meidän lastamme (ja tavaroitamme) kohtaan, eivät komenna lasta ja kieltävät ettemme mekään saada sanoa ei tai korottaa ääntä? Kaikki keskustelut menevät siihen, että sukulainen perustelee että sillä nyt on uhma, väsy, huono päivä, tähtien asennot vinossa, se on vain lapsi joten ei se ymmärrä mistään mitään jne joten pitää vain hyväksyä tämä perseily. Lähisukulainen ei edes pyytele anteeksi lapsensa käytöksen puolesta ja suuttuu vasta sitten jos minä korotan ääntäni hänen lapselleen. Välit haluaisin kuitenkin pitää mutta kyllä vastuuni on suojella lastani omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissamme on 8 lapsiryhmää (1-vuotiaista eskareihin) ja ulkoilemme samalla pihalla. Yksittäisiä hiekanheittoja tapahtuu kyllä ehkä joka toinen viikko, mutta sitten on nämä muutamat, joille asia on sitkeä, toistuva ongelma. Heillä on kyllä muitakin haasteita sitten. Tällä haluan vain auttaa hahmottamaan, miten yleistä moinen on. Toistuvan väkivaltaisia, arvaamattomasti käyttäytyviä lapsia on kokemukseni mukaan ryhmissä aina välillä, ei joka vuosi kuitenkaan. Siis sellaisia, joiden lähiohjauksesta sovitaan aina työntekijöiden kesken tarkkaan, että kuka minäkin hetkenä on kyseisen lapsen "varjo" joka ennakoi ja pyrkii ehkäisemään muiden satuttamisen.
T. Toinen vakaope
Miten tulisi toimia, jos lähisukulaisen lapsi käyttäytyy vieraillessa väkivaltaisesti meidän lastamme (ja tavaroitamme) kohtaan, eivät komenna lasta ja kieltävät ettemme mekään saa
"Meidän tavat ja meidän säännöt meidän kotona. Rajatkaa lasta itse, tai minun on pakko rajata. Lapseni itkee ja on mustelmilla, tavarat hajoavat. Olisiko siitä apua, jos videoisin vierailunne? Hahmottaisitteko paremmin mistä on kyse?"
Näin tulisi toimia. Jos ei pysty, hyväksyy sen että omaa lasta kiusataan ja satutetaan omassa kodissa ja tavaroita hajoitetaan.
Meidän melkein 4v on muutama diagnoosi ja hän ei ole väkivaltainen paitsi tietyissä tilanteissa. Neuvoni aplle että kysyisin tietoa päiväkodista lisää.
Meidän kohdalla tilanne voi eskaloitua tönimiseen tai lyömiseen jos joku tulee kesken leikin ns pilaamaan leikin varsinkin liian äänekkäästi ja nopeasti. Koska lapsi ei osaa puhua ja jos toinen lapsi ei ymmärrä pieniä vihjeitä.
Samoin voi käydä esim jos joku tulee ruokailussa koskemaan hänen ruokaansa tai juomapulloonsa. Heittää hiekkaa hänen päällensä hiekkalaatikolla. Lapsi myös alkaa fyysiseksi jos joku esim tönäisee ensin.
Outoa että kaikesta raportoidaan, siis jokainen lapsi siellä tekee tätä samaa lähes päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissamme on 8 lapsiryhmää (1-vuotiaista eskareihin) ja ulkoilemme samalla pihalla. Yksittäisiä hiekanheittoja tapahtuu kyllä ehkä joka toinen viikko, mutta sitten on nämä muutamat, joille asia on sitkeä, toistuva ongelma. Heillä on kyllä muitakin haasteita sitten. Tällä haluan vain auttaa hahmottamaan, miten yleistä moinen on. Toistuvan väkivaltaisia, arvaamattomasti käyttäytyviä lapsia on kokemukseni mukaan ryhmissä aina välillä, ei joka vuosi kuitenkaan. Siis sellaisia, joiden lähiohjauksesta sovitaan aina työntekijöiden kesken tarkkaan, että kuka minäkin hetkenä on kyseisen lapsen "varjo" joka ennakoi ja pyrkii ehkäisemään muiden satuttamisen.
T. Toinen vakaope
Miten tulisi toimia, jos lähisukulaisen lapsi käyttäytyy vieraillessa väkivaltaisesti meidän lastamme (ja tavaroitamme) kohtaan, eivät komenna lasta ja kieltävät ettemme mekään saa
Välit poikki, kannattaa opetella pitää omat rajat, tuo suhde ei ole hyväksi sinun lapsille, joiden vaan joutuu sietämään omassa kodissa toisten lasten huonoa käytöstä, sitä saa sietää elämässä muutenkin ihan liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Paskat on. Kaikesta näkee, ettet tiedä yhtään mitään 3-vuotiasta. Jos tietäisit, et sekolisi tuolla tavalla täysin normaaleista asioista. Ihminen ei ole ikuisesti 3-vuotias. Ei ole olemassa sellaista pysyvää ominaisuuttaa kuin 3-vuotias.