En tajunnut tätä nuorempana mutta kyllä 11 kk töitä ja 1 kk lomaa (elämää) on kyllä hiton tylsän kuuloista

Taloudellinen riippumattomuus  = 12 kk tylsää, jos ei mene töihin.

Minä en ainakaan suostuisi tuollaiseen diiliin. Ei ole mitään syytä, mikseivät työsuhteet voisi olla kevyempiä ja joustavampia. Suurin osa yrityksistä ja työväestä elää jossain pimeässä keskiajassa, missä se leipä tulee oikeasti vain antamalla pomolle persettä, ja sitten vihataan työttömiä kun oma elämä on perseestä :D

Juu on tosi ihanaa elää just ja just hengissä.

-työtön

Onneksi on n.2,5kk sitä lomaa. Ja en ole opettaja.

Minä tajusin. Oravanpyörä jäi kauas taakseni.

Työttömänä on vähemmän rahaa käytössä. Työssä ollessa on rahaa enemmän, mutta ei voimia tehdä mitään vapaa-ajalla. Melkein kaikki aika menee palautumiseen ja nukkumiseen. Olen ollut monenlaisissa hommissa, joten alanvaihto ei auta. Olen jotenkin herkistynyt työlle ja saan hermoromahdusta muistuttavia oireita helposti. Olen jatkuvassa hälytystilassa ja joka aamu käynnistyy rauhoittavien voimalla. Ei tämä oikein elämältä tunnu. 

Itse puolestaan viihdyn töissä ja lomalla on aivan hemmetin tylsää. Onneksi sentään iltaisin tulee jalkapalloa.

Niinhän se on. Mulla 7 töitä, 5 omaa lomaa. Ei enää lainoja eikä lapsia. Keikkailen matalapalkka-alalla.

Jos on niin pöhkö että joutuu tekemään työtä joka on tylsää niin peilistä löytyy syypää.

Minulla on pitkät lomat, mutta tähän ikään mennessä on todettu, että lomien virkistävä vaikutus on lyhyt, ja olennaista on, että onnistuutekemään arjestaan hyvän ja tyydyttävän.

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin pöhkö että joutuu tekemään työtä joka on tylsää niin peilistä löytyy syypää.

Mikä palkkatyö ei olisi tylsää? Yleensä mukavistakin hommista joko pomo tai työkaverit vievät ilon

Niinpä! Siksi rupesin opettajaksi. Ei ole tylsää!

Vaihda alaa tai asennetta, jos työ tuntuu liian raskaalta.

Minä opiskelin yliopistossa alaa, jota oli kiva opiskella. Työ sillä alalla olikin sitten ihan hanurista. Vaihdoin alaa. Amiksessa opiskelu oli joiltakin osin ihan tylsää, mutta pääsin tekemään työtä, josta tykkään, eikä töitä tarvitse miettiä vapaa-aikana. 

Onko tämä taas niitä aloituksia, joissa taloudellinen riippumattomuus = yhteiskunnan tuilla eläminen?

Mitäs jos hankkisit elämän ja alkaisit nauttimaan päivä kerrallaan arjesta niin ei tarvi kärsiä ja odotella vapaita. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä taas niitä aloituksia, joissa taloudellinen riippumattomuus = yhteiskunnan tuilla eläminen?

Yhteiskunnan tarjoamalla peruspalkalla pääsee taloudellisen riippumattomuuden perustalle. Kulutuselämää varten sitten pitää käydä jo töissä tai jos haluaa kerätä sitä mammonaa. Kalliit harrastuksetkin voivat puoltaa työssäkäyntiä.

Jotkut tajuavat lomailla muutonkin kuin heinäkuussa.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä on vähemmän rahaa käytössä. Työssä ollessa on rahaa enemmän, mutta ei voimia tehdä mitään vapaa-ajalla. Melkein kaikki aika menee palautumiseen ja nukkumiseen. Olen ollut monenlaisissa hommissa, joten alanvaihto ei auta. Olen jotenkin herkistynyt työlle ja saan hermoromahdusta muistuttavia oireita helposti. Olen jatkuvassa hälytystilassa ja joka aamu käynnistyy rauhoittavien voimalla. Ei tämä oikein elämältä tunnu. 

Sinun täytyy oppia rentoutumaan. Minullekaan työ ei todellakaan sovi. Kesti myös pitkään oppia pois ulkoaopetellusta sosiaalisesta velvoitteesta työn tekoon, sehän on vain ajatus. Näyttämällä siltä että on täyttänyt työnhakuvelvoitteen, se on ainoa pakko jos ei ole päässyt vielä eläkkeelle.

Tai ainakin ammatin jossa viihtyvät eikä se tunnu ihan niin työltä. Silloin se tavisarkikin on varmasti ihan mukavaa eikä elä vain lomalla (josta ekan viikon nukkuu univelkoja/uupumusta pois ja vikan viikon sitten stressaa/ahdistuu siitä että työt alkaa taas).