Anniina Jalkanen muuttaa saaristoon
Suurenmoisen paikan ovat kyllä löytäneet.
Mielenkiintoista nähdä vlogeja uudesta paikasta ja elämästä saaressa. Jos tiedätte saaristoelämästä muitakin vlogeja niin otan kiitollisena vinkkejä vastaan.
Kommentit (9211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne hepat ollu haettu ihan Suomesta, voi olla ovat tulleet joltain välittäjältä jotka usein Viro/Latvia/Liettua alueelta noita hevosia ostavat ja myyvät suomalaisille. Ainakin silloin 2 v sitten taisi kertoa, että ei aikaisempaa kokemusta ollut kummallakaan hevosista, kirjoja yms olivat lukeneet ja Anniina oli käynyt yhdellä ratsastustunnilla pari viikkoa ennen kuin päättivät ostaa hevoset....
Kertoivat 2 v takaisella videolla että Liettuasta on haettu hevoset ensin toinen ja sitten myöhemmin toinen.
En silti usko että ovat Liettuasta hevoset hakeneet. Joku on voinut ne Liettuasta tuoda Suomeen ja sitten he ovat jostain päin Suomea ne hakeneet. Monet välittäjät jotka tuovat hevosia tuolta alueelta myyvät hevosia usein kenelle vaan, koska siitä saa rahaa. He usein myös kuljettavat hevoset esim Virosta jollekin tallille esim. Etelä- Suomeen ja ostaja voi noutaa hevosen sieltä. En myöskään usko että vasta-alkajat laivamatkaa ovat tuontihevosen kanssa tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa 4v ja 8v tytöt sijoitetaan samaan huoneeseen.Pienin äidin ja isän kanssa samaan huoneeseen.
No näin ei ole tehty.
Ehkei vielä, kun on lämmintä ja jokainen voi nukkua vähän väljemmin.
Meidänkin perhe pakkautuu pienempiin tiloihin ja ahtaammin nukkumaan aina talvella, kylmimpinä aikoina. Kesällä asustelemme väljemmin, ja elämme muutenkin tilavammin.
Se on meille paras ratkaisu.
Ehkä he toimivat samoin, kun seinät ja lattiat alkavat hohkata kylmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa 4v ja 8v tytöt sijoitetaan samaan huoneeseen.Pienin äidin ja isän kanssa samaan huoneeseen.
No näin ei ole tehty.
Ehkei vielä, kun on lämmintä ja jokainen voi nukkua vähän väljemmin.
Meidänkin perhe pakkautuu pienempiin tiloihin ja ahtaammin nukkumaan aina talvella, kylmimpinä aikoina. Kesällä asustelemme väljemmin, ja elämme muutenkin tilavammin.
Se on meille paras ratkaisu.
Ehkä he toimivat samoin, kun seinät ja lattiat alkavat hohkata kylmää.
Eivät luultavasti ymmärrä, miten kylmä tuolla tulee vielä olemaan...
Tässä keskustelussa puhutaan paljon appivanhemmista eli miehen vanhemmista.
Mites Anniinan vanhemmat, osallistuvatko he tyttärensä puuhiin ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa puhutaan paljon appivanhemmista eli miehen vanhemmista.
Mites Anniinan vanhemmat, osallistuvatko he tyttärensä puuhiin ollenkaan.
Yhden videon muistan joulunvietosta paikassa, joka ilmeisesti oli Anniinan ädiin koti.
Minä asuin lapsuuteni maalla vanhassa puutalossa. Ei mukavuuksia, meitä oli kolme tytärtä.
Kun meidän isä kuoli kun olin 14, äiti muutti meidät Helsinkiin, eikä ole koskaan sen koomin käynyt ko kylässä.
Niin valtavasti hän vihasi sitä elämää. Kantovettä, talvea, puulämmitystä jne.
Anoppini sanoo ihan samaa: kolme lasta syrjäkylillä, vanha harva talo, ei mukavuuksia.
Ilmeisesti nyt on jonkinlainen maailmantilanteen aiheuttama tarve ihannoida noita mummolaviboja, halutaan käpertyä kotiin omaan kuplaan jne.
Mutta helvetin rankkaa se on ja siiinä myös poissulkee lapsilta esimerkiksi kunnolliset harrastukset. Sitä vain luetaan ja askarrellaan sitten ja jos taidot riittää, tehdään käsitöitä.
Arvelen että Anniina on vaikutteille altis ja Myrskyluodon Maija -elokuva vaikuttaa samoin jos seurasi The Harlinseja
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin lapsuuteni maalla vanhassa puutalossa. Ei mukavuuksia, meitä oli kolme tytärtä.
Kun meidän isä kuoli kun olin 14, äiti muutti meidät Helsinkiin, eikä ole koskaan sen koomin käynyt ko kylässä.
Niin valtavasti hän vihasi sitä elämää. Kantovettä, talvea, puulämmitystä jne.
Anoppini sanoo ihan samaa: kolme lasta syrjäkylillä, vanha harva talo, ei mukavuuksia.
Ilmeisesti nyt on jonkinlainen maailmantilanteen aiheuttama tarve ihannoida noita mummolaviboja, halutaan käpertyä kotiin omaan kuplaan jne.
Mutta helvetin rankkaa se on ja siiinä myös poissulkee lapsilta esimerkiksi kunnolliset harrastukset. Sitä vain luetaan ja askarrellaan sitten ja jos taidot riittää, tehdään käsitöitä.
Näillä on 5 vuotta kokemusta maalta ja jopa vuosi kantovesielämää, joten aika tietoisia ovat mitä on luvassa. Tämän lisäksi toki vielä ottaneet asioista selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin lapsuuteni maalla vanhassa puutalossa. Ei mukavuuksia, meitä oli kolme tytärtä.
Kun meidän isä kuoli kun olin 14, äiti muutti meidät Helsinkiin, eikä ole koskaan sen koomin käynyt ko kylässä.
Niin valtavasti hän vihasi sitä elämää. Kantovettä, talvea, puulämmitystä jne.
Anoppini sanoo ihan samaa: kolme lasta syrjäkylillä, vanha harva talo, ei mukavuuksia.
Ilmeisesti nyt on jonkinlainen maailmantilanteen aiheuttama tarve ihannoida noita mummolaviboja, halutaan käpertyä kotiin omaan kuplaan jne.
Mutta helvetin rankkaa se on ja siiinä myös poissulkee lapsilta esimerkiksi kunnolliset harrastukset. Sitä vain luetaan ja askarrellaan sitten ja jos taidot riittää, tehdään käsitöitä.
Näillä on 5 vuotta kokemusta maalta ja jopa vuosi kantovesielämää, joten aika tietoisia ovat mitä on luvassa. Tämän lisäksi toki vie
Appivanhemmat pyykkikoneineen, mukavuuksineen ja saunoineen naapurissa aina valmiina.
Palvelut liki vieressä.
Kantovesivaiheessa vain yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin lapsuuteni maalla vanhassa puutalossa. Ei mukavuuksia, meitä oli kolme tytärtä.
Kun meidän isä kuoli kun olin 14, äiti muutti meidät Helsinkiin, eikä ole koskaan sen koomin käynyt ko kylässä.
Niin valtavasti hän vihasi sitä elämää. Kantovettä, talvea, puulämmitystä jne.
Anoppini sanoo ihan samaa: kolme lasta syrjäkylillä, vanha harva talo, ei mukavuuksia.
Ilmeisesti nyt on jonkinlainen maailmantilanteen aiheuttama tarve ihannoida noita mummolaviboja, halutaan käpertyä kotiin omaan kuplaan jne.
Mutta helvetin rankkaa se on ja siiinä myös poissulkee lapsilta esimerkiksi kunnolliset harrastukset. Sitä vain luetaan ja askarrellaan sitten ja jos taidot riittää, tehdään käsitöitä.
Minäkin asuin maalla . Oli tietysti kantovedet ja puilla lämmitettiin ja keittettiin puuhellalla. Lapsuuteni 18 vuotiaaksi oli silti ihan kodikasta ja mukavaa. Suuri pirtti, kammareita ja iso keittiö. Toki päivittäin kelkalla vedin puita halkoliiteristä ja Vettä kannettiin tai vedettiin kelkalla kaivosta tonkissa. Lämmintä oli , ja kaikkea riittävästi.
Tottakai tehtiin kaikkia niitä askareita iltaisin koulun jälkeen.
Ei siitä niin kauaa oli, vuosikymmeniä. Nyt on tullut tehtyä pari tohtorin tutkintoa ja kiva on kakkoskodissa edelleen lämmittää pirttiä. Näin me koetaan asiat eri tavalla eri ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin lapsuuteni maalla vanhassa puutalossa. Ei mukavuuksia, meitä oli kolme tytärtä.
Kun meidän isä kuoli kun olin 14, äiti muutti meidät Helsinkiin, eikä ole koskaan sen koomin käynyt ko kylässä.
Niin valtavasti hän vihasi sitä elämää. Kantovettä, talvea, puulämmitystä jne.
Anoppini sanoo ihan samaa: kolme lasta syrjäkylillä, vanha harva talo, ei mukavuuksia.
Ilmeisesti nyt on jonkinlainen maailmantilanteen aiheuttama tarve ihannoida noita mummolaviboja, halutaan käpertyä kotiin omaan kuplaan jne.
Mutta helvetin rankkaa se on ja siiinä myös poissulkee lapsilta esimerkiksi kunnolliset harrastukset. Sitä vain luetaan ja askarrellaan sitten ja jos taidot riittää, tehdään käsitöitä.
Minäkin asuin maalla . Oli tietysti kantovedet ja puilla lämmitettiin ja keittettiin puuhellalla. Lapsuuteni 18 vuotiaaksi oli silti ihan k
Mitäs äiti oli siitä mieltä?
Miten joku tohtorin tutkinto tähän kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Isoin tyttö näyttää saaneen oman huoneen, mutta se nelivuotias nukkuu salin nurkassa. Se ei kyllä varmaan ole pysyvä ratkaisu? Ja ainakaan talvella ei varmaan maailman järkevin paikka sängylle, tuollaienn ulkoseinänurkka, kun siellä ei ole edes niitä pinkopahveja.
Aivan ihana sänky sillä nelivuotiaalla. Kodikasta ja mukavan näköistä siellä jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoin tyttö näyttää saaneen oman huoneen, mutta se nelivuotias nukkuu salin nurkassa. Se ei kyllä varmaan ole pysyvä ratkaisu? Ja ainakaan talvella ei varmaan maailman järkevin paikka sängylle, tuollaienn ulkoseinänurkka, kun siellä ei ole edes niitä pinkopahveja.
Aivan ihana sänky sillä nelivuotiaalla. Kodikasta ja mukavan näköistä siellä jo nyt.
No se oli todella kauniisti laitettu ja siistitty koko talo edellisten omistajien voimin. Huoneita vaan taitaa olla aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa 4v ja 8v tytöt sijoitetaan samaan huoneeseen.Pienin äidin ja isän kanssa samaan huoneeseen.
No näin ei ole tehty.
Ehkei vielä, kun on lämmintä ja jokainen voi nukkua vähän väljemmin.
Meidänkin perhe pakkautuu pienempiin tiloihin ja ahtaammin nukkumaan aina talvella, kylmimpinä aikoina. Kesällä asustelemme väljemmin, ja elämme muutenkin tilavammin.
Se on meille paras ratkaisu.
Ehkä he toimivat samoin, kun seinät ja lattiat alkavat hohkata kylmää.
Eivät luultavasti ymmärrä, miten kylmä tuolla tulee vielä olemaan...
Et luultavasti ymmärrä miten kylmä on Suomen lapissa ja etelän ihmiset kilvan sinne änkee keskellä talvea. Katsos saaristossakin on sähköt, jos et tiedä. Ja se sähkö on yhtä kallista lapissa ja saaristossa . Toki lapissa on pakkasia useinkin -30-37C ja saaristossa harvoin yli -15C . Ja ihan onnellisia ihmisiä siellä molemmissa asuu ja fiksuja lasia sieltä kasvaa, ( vaikka ei niitä lapsikaverita olekaan aina vieressä) niinkuin tuossa joku jo kertoikin. Hiukan suhteellisuudentajua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa 4v ja 8v tytöt sijoitetaan samaan huoneeseen.Pienin äidin ja isän kanssa samaan huoneeseen.
No näin ei ole tehty.
Ehkei vielä, kun on lämmintä ja jokainen voi nukkua vähän väljemmin.
Meidänkin perhe pakkautuu pienempiin tiloihin ja ahtaammin nukkumaan aina talvella, kylmimpinä aikoina. Kesällä asustelemme väljemmin, ja elämme muutenkin tilavammin.
Se on meille paras ratkaisu.
Ehkä he toimivat samoin, kun seinät ja lattiat alkavat hohkata kylmää.
Eivät luultavasti ymmärrä, miten kylmä tuolla tulee vielä olemaan...
Et luultavasti ymmärrä miten kylmä on Suomen lapissa j
Anniina on siinä käsityksessä että hän on kokenut saariston talven käytyään tuolla huhtikuussa.
En usko että hän hahmottaa millaista tuolla on talvella.
Minä olin sukulaistalossa välillä talvella ja muistan niin sen palelun. Oli puulämmitteinen talo. Ulkovaatteet päällä nukuin pakkasilla. Kun omat lapset syntyivät, käytiin talossa vain kesällä. Ja Harlinit ovat saaressa vain kesällä. Vielä pienestä. Meidän lapsi seisoi tukea vasten 7kk iässä ja tuli jo silloin häkkisängystä pois. Poistimme pari pinnaa ja opetimme hänet peruuttamaan jalat edellä pois. Kyllähän syrjässä lapsi voi asua, kun käy koulu koulua ja saa ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sukulaistalossa välillä talvella ja muistan niin sen palelun. Oli puulämmitteinen talo. Ulkovaatteet päällä nukuin pakkasilla. Kun omat lapset syntyivät, käytiin talossa vain kesällä. Ja Harlinit ovat saaressa vain kesällä. Vielä pienestä. Meidän lapsi seisoi tukea vasten 7kk iässä ja tuli jo silloin häkkisängystä pois. Poistimme pari pinnaa ja opetimme hänet peruuttamaan jalat edellä pois. Kyllähän syrjässä lapsi voi asua, kun käy koulu koulua ja saa ystäviä.
Nuo ei käy koulua.
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin lapsuuteni maalla vanhassa puutalossa. Ei mukavuuksia, meitä oli kolme tytärtä.
Kun meidän isä kuoli kun olin 14, äiti muutti meidät Helsinkiin, eikä ole koskaan sen koomin käynyt ko kylässä.
Niin valtavasti hän vihasi sitä elämää. Kantovettä, talvea, puulämmitystä jne.
Anoppini sanoo ihan samaa: kolme lasta syrjäkylillä, vanha harva talo, ei mukavuuksia.
Ilmeisesti nyt on jonkinlainen maailmantilanteen aiheuttama tarve ihannoida noita mummolaviboja, halutaan käpertyä kotiin omaan kuplaan jne.
Mutta helvetin rankkaa se on ja siiinä myös poissulkee lapsilta esimerkiksi kunnolliset harrastukset. Sitä vain luetaan ja askarrellaan sitten ja jos taidot riittää, tehdään käsitöitä.
Niin, kaikki eivät pidä maalla asumisesta.
Toiset sen sijaan vihaavat kaupungissa ja kerrostalossa asumista.
Toiset haluavat olla koko ajan liikkeellä ja puuhaamassa jotakin. Toiset haluavat istua sohvalla tai teatterissa.
Tämä ei liity pelkästään jalkasiin, mutta muistutan että ihmiset ovat erilaisia. Minäkään en ole edes 10 vuodessa häipynyt maalta, vaikka ollaan syrjässä ja on sekä lapsia että kantovedet.
Kirjoitettu:
Näillä on 5 vuotta kokemusta maalta ja jopa vuosi kantovesielämää, joten aika tietoisia ovat mitä on luvassa. Tämän lisäksi toki vielä ottaneet asioista selvää.
ei se viisi vuotta oikeasti ole kerryttänyt hirveästi näillä kokemusta pärjätä itsekseen kun Juhan vanhemmat olleet ihan vieressä ja harvase ilta käyneet siellä kylvyssä ja mukavuuksien äärellä. Nuo vanhemmat ovat olleet heille kyllä korvaamaton tuki.
Minä esim voin sanoa hankkineeni jo hiukan kokemusta kun asunut parisenkymmentä vuotta yksin maalla puilla lämmitettävässä rintamamiestalossa ja oma hevostallikin on pihassa, missä toki kaikki mukavuudet (ja toki tätä ennen myös lapsuudenkodissa landella toisen parikymmentä vuotta).
sähköt toki minulla on mutta tykkään lämmittää itse pattereita ja lämmintä vettä. Enkä voi tällä kokemuksella siltikään sanoa olevani riittävän kokenut lähteäkseni saaristoon hevosteni kanssa. En missään nimessä haluaisi viedä heitä sinne. Käyn lomailemassa kyllä saaristossa mutta vastuu hevosista siellä painaisi liikaa jos jotain sattuu. Ja aina eläinten kanssa jotain käy vaikka pelossa ei pidäkään elää.
ei kukaan yksin pärjää. Mutta vähän epärealistinen olo noiden muutosta on, eivät oikein hallitse eläinasioita kyllin riittävästi ja ovatko miettineet ihan kaikkea kuitenkaan. Nyt olisi vielä ennen märkää kylmää syksyä hyviä kelejä mahdollista hoitaa asioita talven varalle
Noilla tytöillä on iso ikäero ja täysin eri elämänvaihe menossa. Kyllä se vanhin tyttö oikeasti tarvitsee jo oman huoneen.